Muutama päivä sitten tuli mormonikansalle, erityisesti
sen naisille, profeetan viesti, jonka sisältö oli tämä:
Älkää käyttäkö huumeita. Älkää
käykö rave-juhlissa (tai vastaavissa). Älkää
tatuoiko itseänne. Älkää rei'ittäkö
ruumistanne, esim. korvia ei saisi rei'ittää kuin korkeintaan
yhden reiän verran korvaa kohti paras on, kun ei rei'itä
ollenkaan.
Voi hyvänen aika. Tällaisenko viestin Jumala on mormoneille
lähettänyt, ja tähän tarvitaan profeetta? Mitä
virkaa nuorten vanhemmilla sitten on?
Seurauksiin
kuuluu, että kirkon yliopiston BYU:n oppilaiden käytöstä
valvova lautakunta rupeaa nyt talvella erikseen vahtimaan tyttöjen
korviakin. Lautakunta voi rangaista henkilöä, joka ei
pidä lukua niistä monista säännöistä
enemmän tai vähemmän pikkutarkoista ja pikkumaisista
ja koulun oppilaita kehotetaan kantelemaan niistä tovereistaan,
jotka eivät tottele.
Mikä
pahinta, lautakunnan johto toisti jälleen iänikuisen vanhan
sanonnan: kun profeetta on puhunut, siinä ei ole mukisemista,
olet sitten mitä mieltä tahansa. BYU:n
uutissivulla voi lukea asiasta seuraavaa:
Sovittaakseen käyttäytymisohjeiston MAP-kirkon presidentti
Gordon B. Hinckleyn opastuksen mukaiseksi, lautakunta on muuttamassa
pukeutumis- ja siisteysohjeistoa vaatimaan naisilta, että heillä
on korkeintaan yksi koru korvaa kohti. Opiskelijoiden johtaja Jan
Scharman sanoi, että
"Meidän kantamme on, että kun profeetta on puhunut,
niin päätöksentekoprosessi on ohi."
Käyttäytymisnormilautakunnan johtaja Steve Bakerin yhteyshenkilö
Carrie Jenkins taas sanoi:
"Me toivomme, että opiskelijat ottavat profeetan neuvosta
vaarin ja tekevät niin kuin hän on pyytänyt."
Chris Kirkland, joka opiskelee Marriottin liiketalousoppilaitoksessa
ja edustaa opiskelijakuntaa hänen komiteansa oli tehnyt
töitä korvakoru-asian puolesta sanoi ilmeisesti
helpotuksesta huokaisten:
"Asian kumpaakin puolta kannatettiin kiihkein tuntein. Olen
iloinen siitä, ettei meidän enää tarvitse
väitellä asiasta, koska se kerran on jo päätetty."
Keväällä 2001 määrättiin äkkiä,
että temppelityöntekijöillä ei saa olla partaa
tai viiksiä. Toivottavasti he kuitenkin saavat pitää
kulmakarvansa. Eikö tämä muistuta kovin läheisesti
erästä toista uskonnollista ryhmää, nimittäin
talebaneja?
Jos mormoneille
huomauttaa tästä sokeasta ja kyseenalaistamattomasta profeetan
ja muiden johtajien seuraamisesta, niin he kieltävät sen
kiihkeästi. Mutta kun seuraa kirkon toimintaa vähän
lähempää, löytää esimerkkejä
jatkuvasti. Tämä on vain yksi lukemattomista pikku jutuista,
joka ei ehkä sinällään paljon hetkauta. Mutta
kun niitä alkaa kertyä harteille taakaksi asti, rupeaa
moni miettimään, "missä oikein mennään"?
|