1980-luvulla ilmi tulleet Hofmannin väärennökset
ovat tuoneet esiin kysymyksiä joistakin mormonikirkon varhaisvaiheisiin
liittyvistä dokumenteista. Mark Hofmannin mukamas löytämät
useat historialliset dokumentit saattoivat historioitsijat ja kirkon
virkailijat sekä ihastuksiin että ymmälle
ne kun eivät suinkaan olleet mitään mairittelevaa
materiaalia.
Dokumentit
kumosivat pinnalta katsoen sellaisia juttuja kuin että Joseph
Smith otti vastaan ja käänsi aikakirjoja, joista syntyi
Mormonin kirja, ja kirkon johtajuuden seuraannon. Useimmat Hofmannin
"dokumenteista" osoittautuivat taidokkaiksi väärennöksiksi.
Hofmann oli koonnut omaisuuden dokumenttikaupoilla, mutta kun hän
ei pystynytkään toimittamaan eräitä lupaamiaan
dokumentteja asiakkailleen, hän murhasi kaksi ihmistä
ja loukkaantui itse kolmannen pommin räjähdettyä
vahingossa 1985.
Hofmannin
väärennösjuttu on ollut aiheena lukuisissa lehtiartikkeleissa
ja kirjoissa. Tapaus on ollut erittäin kiusallinen dokumentteja
käsitelleille historioitsijoille, apostoleille ja profeetoille
MAP-kirkon nykyinen presidentti Gordon B. Hinckley heidän
joukossaan.
Mark
William Hofmann syntyi Pearl Harborin päivänä 7.12.1954
Salt Lake Cityssä, Utahissa. 31-vuotiaana hänestä
oli tullut osavaltion pahamaineisin, monimutkaisin ja menestyksekkäin
rikollinen.
Asiantuntijat
pitävät kaksoismurhaaja Hofmannia tähän mennessä
kiinnisaaduista väärentäjistä parhaana. Hän
erikoistui mormonien käsikirjoituksiin ja rahaan, mutta väärensi
myös muuta amerikkalaista alkuperäismateriaalia. Hofmann
höpläytti onnistuneesti käsikirjotusasiantuntijoita
yli maan, mukaanlukien FBI:n, Kongressin kirjaston, Amerikan Antikvaarisen
Seuran ja Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon
pääasiakkaansa asiantuntijoita.
Mark
Hofmann kasvoi toisena kolmesta lapsesta William ja Lucille Hofmannin
ainoana poikana Salt Lake Cityssä ja Buena Parkissa Kaliforniassa.
Hän saavutti Yhdysvaltain korkean kotka-partiomerkin, suoritti
mormonikirkon lähetystyön Englannissa, kävi Utahin
valtion yliopistoa Loganissa ja avioitui Doralee Oldsin kanssa v.
1979 Suolajärven temppelissä. Hän sai vaimonsa kanssa
neljä lasta, joista viimeisen ollessaan syytettynä murhasta.
16.10.1985
Hofmann loukkaantui vakavasti putkipommin räjähdettyä
hänen urheiluautossaan. Pian hänestä tuli epäilty
edellisenä päivänä surmansa saaneiden 31-vuotiaan
Steven F. Christensenin ja 50-vuotiaan Kathleen Webb Sheetsin kahdesta
pommimurhasta.
Tutkijat
saivat tietää, että Hofmann ja Christensen olivat
sopineet päättävänsä murha-aamuna ns. McLellinin
kokoelman myynnistä mahdollisesti keskustelua aiheuttavan
dokumenttikokoelman, joka lopulta osoittautui olemattomaksi.
Vas. Mark Hofmann esittelee
äskettäin löydettyä "Anthonin käsikirjoitusta"
ja Samuel Smithin raamattua MAP-kirkon ensimmäiselle
presidenttikunnalle: N. Eldon Tanner, 1. neuvonantaja; presidentti
Spencer W. Kimball; 2. neuvonantaja Marion G. Romney. Apostolit
Gordon B. Hinckley ja Boyd K. Packer (takana), kirkon historiaosaston
neuvonantajat, seuraavat. (1980 LDS press photograph). Hofmann
sai jopa kirjoittaa kirkon kuukausijulkaisuun Ensigniin "löytämistään"
papereista. [Kuva
Anthonin käsikirjoituksesta Ensignissa heinäk.
1980. Kirkko on nyttemmin poistanut Hofmannin artikkelin Internet-sivuiltaan.]
|
Keskellä Gordon B. Hinckley,
silloinen 2. neuvonantaja Ensimmäisessä presidenttikunnassa
(nykyinen kirkon presidentti), lukee lausunnon lehdistökonferenssissa
23.10.1985. Vasemmalla Dallin H. Oaks Kahdentoista apostolin
koorumista, oikealla Hugh W. Pinnock Seitsenkymmenten ensimmäisestä
koorumista.
Kuva Tom Smart, Deseret News
|
Christensen oli välittäjänä
sotkuisessa ostossa, johon oli sekaantunut MAP-kirkon ylintä
johtoa heistä yksi järjesti takaamattoman 185.000
dollarin pankkilainan Hofmannille. Lainan maksut olivat jäljessä.
Nova Scotian lähetysjohtaja oli suostunut ostamaan kokoelman
mormonikirkon puolesta, pitämään sitä vuoden,
pari, ja sitten lahjoittamaan sen kirkolle samalla vähentäen
kulunsa veroissa. Kirkon johtajat olivat suostuneet hyväksymään
kokoelman, jota Hofmann kuvaili erittäin arkaluontoisena. Historian
intoilija Christensen halusi mormonihistorioitsijoiden tutkivan
paperit, ja oli varmistanut oman tilaisuutensa nähdä ne
lupaamalla antaa aitoustodistuksen myynnin tapahtuessa.
Tosiasiassa
Hofmann oli myyskennellyt koko vuoden erilaisia olemattomia kokoelmia
kannattavalla petoksella, joka oli vaarassa keikahtaa kumoon ja
jättää hänet vihaisten velkojien ahdisteltavaksi.
Tällä välin eräät mormonismia koskevat
dokumentit, erityisesti ns. "valkoinen salamanteri-kirje",
jonka Christensen oli aiemmin ostanut, todentanut aidoksi ja lahjoittanut
mormonikirkolle, olivat panneet alulle korjaavan historiantulkinnan,
joka virkisti historian uudelleentarkastelua ja kiinnitti laajalti
tiedotusvälineiden huomiota. Vuoden 1985 keväällä
ja kesällä MAP-kirkko oli käynyt läpi sarjan
kiusallisia, dokumentteihin liittyviä juttuja tiedotusvälineissä.
Näihin kuuluivat uutiset arkaluontoisesta kokoelmasta, joka
oli päätymässä kirkon salaisiin holveihin.
Christensen,
joka oli jättänyt jälkeensä räpiköivän
sijoitusyhtiön ja olisi joutunut konkurssiin, päätti
väkisin saada läpi Hofmannin lupaukset kirkon puolesta,
vaikka kirkon auktoriteetti vanhin Hugh Pinnock, joka oli järjestänyt
Hofmannin pankkilainan, tarjosi apuaan Christensenin pinnalla pysymiseksi
taloudellisissa huolissaan. Silloin kun Christensen sulki lukkojen
taa dokumentin, jonka piti olla osa McLellinin kokoelmaa
Hofmann yritti myydä sitä erikseen niin Hofmann
alkoi ostaa osia pommeihinsa.
Noin
kello 6:30 aamulla 15. lokakuuta Hofmann asetti ensimmäisen,
pahvilaatikkoon pakatun pommin Gary Sheetsin, Christensenin entisen
pomon ja yhtiön johtajan kotiin. Sitten hän asetti Christensenin
toimiston ulko-ovelle samalla tavalla pakatun pommin, johon oli
pantu nauloja. Vaikka Sheetsin sijasta saikin surmansa hänen
vaimonsa Kathleen, Hofmann oli silti onnistuneesti yhdistänyt
pommisurmien motiivin vararikkoon menossa olevaan CFS Financial
Corporation-yhtiöön.
Tämä
harhaan vievä johtolanka toimi kuitenkin liian hyvin
sinä iltapäivänä eräs kirkon johtaja yksinkertaisesti
korvasi Christensenin McLellinin ostossa, ja siirsi kaupan päätöksen
seuraavaan päivään. Koska Hofmann ei luonnollisestikaan
pystynyt pitämään omaa osaansa, hän ajoi 90
mailia ostaakseen pomminosia useilla eri nimillä ja palasi
Salt Lake Cityyn kolmannen, kosketusherkän pommin kanssa. Hän
pudotti sen lähestyessään uhriaan. Hän toivoi,
että tämä hälyttäisi kirkon johtajia tarpeeksi
niin että he peruuttaisivat McLellinin kokoelman oston.
Murhatutkimus
paljasti väärennös- ja petosjuonen. Rikostutkimushistoriaa
tehtiin tarkastellessa Hofmannin metodia käsitellä kemiallisesti
mustetta, jota sitten käytettiin vanhalle paperille. Viiden
viikon pituisten esikuulustelujen aikana Hofmann velvoitettiin saapumaan
oikeuteen kolmestakymmenestä rikoksesta, joista kaksi oli murhia.
Koska hän suostui myöntämään syyllisyytensä
kahteen toisen asteen murhaan ja keskustelemaan rikoksistaan, syyttäjät
suostuivat vetämään pois muut syytteet, alentamaan
rangaistusta Sheetsin murhasta, ja vaatimaan vain samanaikaiset
rangaistukset (ei peräjälkeisiä). Näin ollen
Hofmann tuomittiin yhteen viidestä vuodesta elinikäisen
mittaiseen rangaistukseen Utahin valtionvankilassa. Armahdus tulisi
mahdolliseksi seitsemän vuoden kärsimisen jälkeen,
sillä Hofmannilla oli ensikertalaisen asema. Hofmann palkitsi
syyttäjiä nelisatasivuisella selostuksella väärentämisestä,
mutta kieltäytyi keskustelemasta murhista.
Tammikuussa
1988, vuotta sen jälkeen, kun oli aloittanut vankilassa istumisensa,
Hofmann oli armahduslautakunnan kuulustelussa. Kun lautakunta tutki
hänen mieltään murhista, hänen vastauksensa
saivat heidät kieltäytymään antamasta armahduspäivämäärää.
Pian kuulustelun jälkeen Hofmannin sellistä löytyi
koodattuja uhkauskirjeitä lautakunnan jäsenille, ja asiaa
tutkineet saivat tietää, että hän oli jutellessaan
muiden vankien kanssa uhkaillut heitä kuolemalla jo ennen kuulustelua.
Kuulustelun jälkeen Hofmann yritti tehdä itsemurhan kaksi
kertaa ottamalla yliannoksen muilta vangeilta saamiaan huumeita.
Hän selviytyi kuitenkin hengissä sekä elokuun 1988
että elokuun 1990 yrityksistä.
Miksi tästä Hofmannin jutusta sitten
pitäisi välittää?
MAP-kirkon johtajilla väitetään
olevan erityinen erottamisen lahja hyvän ja pahan, oikean ja
väärän välillä.
Kun
Mark Hofmann toi väärennöksensä Anthonin käsikirjoituksesta
johtokolmikko Spencer W. Kimballin, Boyd K. Packerin ja Gordon B.
Hinckleyn luo, rukoilivatko he saadakseen todistuksen paperin aitoudesta?
Jos he rukoilivat ja saivat myöntävän vastauksen,
se osoittaa, että he eivät ole oikeita Jumalan profeettoja,
sillä hehän ostivat Hofmannin dokumentteja, vaikka tämäkin
paperi oli todellisuudessa väärennös. Emme tietenkään
voi tietää, kuka rukoili ja mistä. Voimme vain tehdä
johtopäätöksiä tosiasioihin nojautumalla.
Kun
kirkko hankki Hofmannilta dokumentteja, Hinckley ei muistaakseni
antanut minkäänlaisia lausuntoja niiden aitoudesta suuntaan
tai toiseen. Ne annettiin tutkija Dean Jesseen käsiin, ja hän
julisti ne aidoiksi. Ne komeilivat useissa Ensign-lehden
numeroissa värivalokuvina. Lehden heinäkuun 1980 numerossa
ilmestyi dokumenttien löydön "tarina", ja kukapa
sen oli muu kirjoittanut kuin väärentäjä ja
tuleva murhaaja itse, Mark Hofmann. Kirkko on nyttemmin poistanut
Hofmannin artikkelin Internet-sivuiltaan.
Kirkon
koulutuslaitos lähetti ohjaajille muistion, jossa selitettiin,
että Hofmannin väärentämissä kirjeissä
mainittu "salamanteri" oli varhainen kansan käyttämä
termi vanhasta hengestä tai enkelistä. Tuo muistio oli
selvästikin imagonhallintaa, pantu kokoon selittämään
Joseph Smithin okkulttiselta vaikuttavaa kokemusta mieheksi muuttuneen
ja hänet maahan iskeneen demoniliskon kanssa.
Ensimmäinen
vihje siihen, että dokumentit olivat väärennyksiä,
saatiin kun Hofmann joutui vahingossa oman pomminsa uhriksi. Siihen
asti kirkon johtajat olivat olettaneet, että hän on rehellinen.
Todisteet
osoittavat, että jokainen Hofmannin kanssa tekemisissä
ollut kirkon auktoriteetti Gordon B. Hinckley, Spencer W.
Kimball, Homer Durham, Hugh Pinnock ym., Dean Jessee ja kirkon koulutuslaitos
joutuivat Hofmannin huijauksen uhreiksi. Pommi-iskujen ja
tunnustuksen jälkeen he kaikki väittivät, etteivät
tienneet mitään koko asiasta, yrittivät kasvattaa
matkaa itsensä ja Hofmannin välillä ja kielsivät
koskaan tavanneensa häntä vaikka on olemassa valokuvia
Hofmannin ja kirkon auktoriteettien tapaamisista, ja vaikka Hofmann
oli saanut kirjoittaa artikkelin kirkon viralliseen jäsenlehteen
Ensigniin.
Missä
tässä siis näkyi se "erottamisen lahja",
jonka olisi pitänyt varoittaa kirkon johtajia Hofmannin epärehellisyydestä?
Aiheeseen liittyvää:
The True McLellin Documents Found in First Presidency's Vault
Salt Lake City Messenger No. 83 marrask. 1992.
Kirkon johtajia ei pidä arvostella
William E. McLellinin päiväkirjat
Jerald Tannerin kirja Tracking the White Salamander Hofmannin
tapauksesta on luettavissa netissä.
Tanner epäili dokumentin aitoutta jo varhaisessa vaiheessa.
Lisälukemista:
- Linda Sillitoe and Allen D. Roberts, Salamander:
The Story of the Mormon Forgery Murders (1988)
- Richard E. Turley, Jr. Victims: The LDS Church
and the Mark Hofmann Case (1992).
- The Mormon Murders: A True Story of Greed,
Forgery, Deceit, and Death by Steven Naifeh and Gregory White
Smith, Weidenfeld & Nicolson, New York, 1988. Mormonikirkon johtajien
rooli tässä skandaalissa on huolellisesti dokumentoitu.
- Mormonihistorioitsijoiden paneelikeskustelu sen
jälkeen, kun kirkko oli julkaissut listan Hofmannilta suoraan
ostamistaan dokumenteista, joita nyt kaikkia epäiltiin väärennöksiksi,
löytyy Dialoguen talvinumerosta v. 1986 (Vol.19, No.4)
ss. 44-69: The Document Diggers and Their Discoveries: A Panel.
Mukana m.m. James B. Allen.
|