Jätin MAP-kirkon 18 vuotta sitten jättäessäni aviomieheni, poikani isän. Meidät oli vihitty avioliittoon Salt Laken temppelissä 'ajaksi ja iankaikkisuudeksi'. Kun lähdin, olin vammautunut, minuun koski ja tarvitsin myötätuntoa. Mutta tiesin kirkon opetustavoista, että vaikka mieheni harjoittikin henkistä väkivaltaa ja eikä arvostanut tunteita, minusta tulisi silti syntipukki.
    Kirkon opetuksissa temppeliavioliitto sinetöi miehen Jumalaan ja vaimon mieheensä. Meille opetettiin, että ainoa tapa naiselle päästä selestiseen kirkkauteen oli tehdä se miehen kautta. Arvoani naisena mitattiin ennen kaikkea sillä, kuinka kuuliainen olin miehelleni.
    Tiesin, etten koskaan voisi mennä uudelleen naimisiin mormonijumalan silmissä, temppelissä, saamatta ensin mitätöintiä. Mieheni voisi kuitenkin tehdä sen, ja tekikin, sillä hän meni uudelleen naimisiin temppelissä saamatta ensin mitätöintiä meidän avioliitollemme.
    Mormonit luopuivat varhaisesta moniavioisuudesta 1800-luvulla saadakseen osavaltion aseman, mutta he harjoittavat yhä 'selestistä moniavioisuutta'. Minulle kerrottiin jo lapsesta asti, että näin oli, koska 'hyviä' naisia oli niin paljon enemmän kuin miehiä tässä elämässä, ja 'selestinen moniavioisuus' oli ainoa tapa, jolla Jumala voi varmistaa, että kaikki 'hyvät' naiset saisivat täyden osan selestisessä elämässä pappeuden kautta. HÖPÖ HÖPÖ!
    Tajusin vihdoin, että kirkko, joka teki minusta toisen luokan kansalaisen sekä tässä että tuonpuoleisessa elämässä, ei voinut olla sellaisen aistivan olennon vahvistama, joka oli tarpeeksi fiksu luodakseen maailmankaikkeuden, ja sellaisen kauneuden, jonka näin omassa pojassani.
    Aloin heti esitellä itseni kysyjille 'entisenä mormonina', en epäaktiivisena. Olen hyvin ylpeä tästä itseni säilyttämisen teosta kohdatessani 23-vuotisen elämäni vaikeimman haasteen.
    Minulla ei enää ole suhdetta 'jumalaan'. Minulla on pikemminkin suhde olemukseen (olemuksiin), joka näyttää auttavan minua elämässäni. Kutsun sitä 'maailmankaikkeudeksi'. Elämässäni on lähdettyäni ollut hengellisiä tapauksia. En pyri saamaan toisten määritelmiä niille. Olen kiitollinen mistä tahansa huomiosta, jota 'maailmankaikkeus' minulle antaa.
    Huom. Valtuutan tarinani julkaisun. Uskon, että on monia muita, jotka etsivät tukea tehdessään omia vaikeita ratkaisujaan. Ole hyvä ja kirjoita minulle (engl.) e-postiosoitteeseen landra@fishnet.net, odotan mielihyvällä yhteydenpitoa kaikilta!