[...] Sain endowmenttini hääpäivänäni 4.4.1980. Huh-huh, onpa siitä
aikaa! Joka tapauksessa [...] menin sinne kaikkine suurine hengellisine
odotuksineni... Pesu ja voitelu eivät vaivanneet minua lainkaan...
Yllätyin haltioituneena siitä, että syntini olivat anteeksiannetut.
Ei silti, että niitä olisi ollut niin kovin monta, kun olin ultra-neitsyt
hääpäivänäni, mutta siitä joskus toiste. ;-)
Yritin parhaani sisäistääkseni ja pitääkseni arvossa kokemusta
jokaisen seremonian vaiheen aikana. Mielestäni näytetty elokuva
oli okei... hiukan jankuttava, muttei sen enempää kuin esimerkiksi
sakramenttikokouksen rukoukset. Näin sen osan jossa oli [kirkon
ulkopuolinen] pappi ja ajattelin ohimennen: "No tuo on hiukan
kummaa..." mutten pitänyt sitä sen pahempana kuin Ilmestyskirjaa
jossa sanonnat kuten "Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien
äiti" lentelevät kuin kärpäset...
Selestisessä huoneessa (Washington DC:n temppelissä) istuin hetken
ja lausuin pienen rukouksen että minusta tulisi hyvä, uskollinen
ja rakastava vaimo ja äiti (niin minä tein... nyt voitte kaikki
ottaa sormet kurkustanne:) ). Sisustus oli ... (hihitän vieläkin
muistaessani Steven mielipiteen temppelien sisustuksista) oikein
hieno minun mielestäni... Nautein sievistä kyntteliköistä ja plyysimatoista.
Ja hiljaisuudesta. Hei voisin hyödyntää vähän sitä hiljaisuutta
nyt...
Kuten jotkut teistä tietävät, oikea nimeni on Debra. Sinä päivänä
kun menin Washington DC:n temppelin läpi, päivän nimi tytöille oli
- 'Deborah'.
"Se on melkein kuin ihme," temppelityöntekijä intoili kertoessaan
minulle uuden nimeni... Silmissäni oli kyyneleitä, kun istuin siinä
ajatellen että täytyi olla joku syy miksi Kaikkivaltias näki
hyväksi antaa minulle uusi nimi, joka periaatteessa oli vanha nimeni
toisin kirjoitettuna. Ehkä Hän luuli että olen hiukan viallinen
muististani ja päätti tehdä asian helpoksi minulle..:) Olin joka
tapauksessa aina toivonut, että nimeni kirjoitettaisiin 'Deborah'...
joten päätin että se oli Jumalan lahja minulle...
Minulla ei tietenkään ollut aavistustakaan siitä, että jokaiselle
muullekin naiselle, joka meni temppelin läpi sinä päivänä, annettiin
uudeksi nimeksi Deborah. Se tieto olisi ehdottomasti kolhaissut
tilaisuuden 'erikoisuutta'. Jotain samaa on tilanteessa, jossa lapset
mykistyvät hämmästyksestä kun taikuri tekee silmänkääntötempun,
kunnes he saavat tietää miten temppu tehdään...
Mieheni, joka oli maailman hienoimpia ihmisiä, kuoli viisi vuotta
myöhemmin... Hän oli TBM [text-book mormon, tosiuskovainen mormoni]
(niin olin minäkin, silloin) loppuun saakka, joten en koskaan saanut
tietää hänen uutta nimeään.
No, siinä suunnilleen kaikki. On ollut todella kiinnostavaa lukea
ihmisten kokemuksia temppelistä. Ennen kuin liityin tähän listaan
en koskaan tajunnut, että jotkut naiset saavat niin epäraamatullisia
uusia nimiä. Mutta kun ajattelee kuinka harva nainen on nimeltä
mainittu pyhissä kirjoituksissa, alkaa tajuta miksi...
Serra
|