Asiaan
perehtymätöntä saattaa kummastuttaa kirjan nimen
vuosiluku miten niin 1644? Yleensä mormonit kuvittelevat,
että heidän uskontonsa putkahti tyhjästä esille
v. 1820, jolloin Joseph Smith nuor. väitti saaneensa nähdä
Jumalan ja Jeesuksen, ja järjesti kirkkonsa muutaman vuoden
aikana täydellisin ja yksityiskohtaisin ohjein suoraan Jumalalta.
Mormonismi on kuitenkin tosiasiassa sekoitus alkukautensa ja menneiden
aikojen uskonlahkojen oppeja ja käytäntöjä.
Tällaista uskontoa voidaan kutsua synkretistiseksi.
Lukemistani mormonismia käsittelevistä kirjoista tämä
on luultavasti filosofisin ja ehkäpä samalla myös
jännittävin. Brooke on todella paneutunut asiaan, eikä
pikanteista yksityiskohdistakaan ole pulaa.
Kirjan paras anti on kuitenkin siinä, että lukija voi
vihdoinkin sijoittaa mormonismin palasena laajaan kokonaiskuvaan.
Otteita nimenomaan okkultismista
Mormonismi on eriskummallinen tarina Amerikan uskonnonhistoriassa
Enkeli ilmestyi syyskuun 23. päivä vuonna 1823 köyhälle,
kouluttamattomalle 17-vuotiaalle Joseph Smithille ja kertoi hänelle
kultaisista levyistä, joille oli kirjattu muinaisen Amerikan
historia ja jotka oli piilotettu Kumoran kukkulaan lähellä
hänen isänsä maatilaa ylä-Manchesterissa, New
Yorkin osavaltiossa.
Seuraavana päivänä Joseph meni kukkulalle ja näki
kultaiset levyt, muttei saanut niitä haltuunsa. Hän palasi
paikalle syyskuun 22. päivä vuosina 1824, 1825 ja 1826,
näki levyt joka kerta, puhui enkelin kanssa ja palasi kotiinsa
tyhjin käsin.
Lopulta v. 1827 enkeli salli hänen ottaa kultaisen kirjan
mukaansa. Sen kera haudattuna olivat muinaiset kalut, joita sanottiin
uurimiksi ja tummimiksi, joiden avulla Smith selvitti kirjan "reformoidun
egyptin" hieroglyfit. Joskus hän saneli käännöstään
sihteerille, joka istui verhon toisella puolella. Toisinaan hän
käytti näkykiveä levyjen selvittämiseen. Eräässä
vaiheessa Smith antoi 116 sivua käännöstään
seuraajalle, joka kadotti ne, ja enkeli rankaisi häntä
ottamalla levyt takaisin. Seurasi muutamien kuukausien rukoilua
ja mietiskelyä, sitten tekstit palautettiin ja Smith kulutti
seuraavan vuoden käännöstyöhön.
Tämän työn tuloksena julkaistiin v. 1830 Mormonin
kirja, ja perustettiin kirkko, joka myöhemmin sai nimen Myöhempien
aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko. Kirja kuvailee yli viidensadan
raamatunkaltaisen sivun avulla nefiläisten ja muiden Vanhan
testamentin aikuisten, Pohjois-Amerikkaan muinoin seilanneiden kansojen
tarinaa. Nefiläiset elivät liitossa Jumalan kanssa, kokivat
menestyksen ja kurjuuden kausia, saivat nähdä Jeesuksen,
joka tultuaan ristiinnaulituksi kävi saarnaamassa heille. Koko
nefiläisten kansa kuoli viimeiseen mieheen tummaihoisia Amerikkalaisia
vastaan käymässään suuressa sodassa.
Mormonin kirjaa seurasi ryöppy instituutiota rakentavia profetioita
ja ilmoituksia. Smith hylkäsi muut kristityt kirkot "suuren
luopumuksen" perusteella; hän lupasi ihmisille, että heistä
voi tulla jumalia, jotka tietävät, mitä Aadam tiesi
ennen syntiinlankeemusta; hän palautti raamatullisia pappeuksia;
hän julisti, että avioliitto on selestinen ja iankaikkinen
(ja lopulta siihen sisältyi myös heprealaisten moniavioisuus);
hän paljasti, ettei helvettiä ole olemassa, vaan sen sijaan
kolmitasoinen taivas, jonka ylimmän kerroksen huipulla elävät
pappi-jumalat, jotka johtavat tuhansia sukupolvia käsittäviä
kuolleiden heimoihin järjestettyjä perheitä. Uskovaiset
pääsivät tästä osallisiksi fantastisissa
temppeleissä, joissa oli salaisia huoneita ja salaisia rituaaleja.
John Brooken kirja on vakuuttava yritys saada tolkkua näihin
idiosynkraattisiin1 ja näköjään hyvin
epäilyttäviin ilmoituksiin. Hän aloittaa moittimalla
akateemikkoja, jotka tahtovat pelkistää Joseph Smithin
hänen 1800-luvun ympäristönsä tuotteeksi, ikään
kuin Smithin uskonto olisi vain tulosta jostakin sosiaalisesta tai
taloudellisesta tilanteesta. Brooken näkökulmasta sellainen
yksinkertaistava järkeily muodostuu "funktionalistiseen
sosiaalitieteeseen"2, mikä on todella inhottava
nimitys. Hän itse on ehdottomasti sitä mieltä, että
mormonismi sai alkunsa Smithin omasta syvästä kulttuuripohjasta.
Brooken lähestymistapa on raikkaan vanhanaikainen: hän
vain pysytteli kirjastossa kunnes hän oli lukenut kaiken, mikä
koski Smithin hengellisiä ja uskonnollisia ideoita ja näiden
aihioita. Tulos on ideoiden hienojakoinen historia, rekonstruktio
mormonismista uutena uskontona, jolla on ikivanha menneisyys.
Brooken perustavin väite on, että Smithin keksinnöt
saivat alkunsa radikaalin lahkolaisuuden ja hermeettisen okkultismin
yhdistelmistä vallankumouksen jälkeisellä Uuden Englannin
rajaseudulla. Tehdessään tämän väitteen
hän hajottaa tavanomaisen, yleisesti hyväksytyn selityksen
varhaiselle mormonismille. Huomioidessaan, että lähes
kaikki käännynnäiset olivat Uudesta Englannista,
monet tutkijat ovat päätelleet, että Smithin uusi
kirkko oli jollain tavoin puritanismin kuolinkorinaa. Brooke löysi
kuitenkin vain harvoja puritaaneja3 jäljittäessään
53:n Joseph Smithille käännynnäisiä tuoneen
jenkkiperheen menneisyyden. 33 näistä perheistä oli
saapunut Uuteen Englantiin v. 1650 jälkeen; heidän muistonsa
olivat kytkeytyneet puritanismin sijasta enemmänkin englantilaisten
kiivailijoiden, aarteenetsijöiden ja muggletonilaisten4
radikaaliin, maagiseen ja täydellisyyteen pyrkivään
reformaatioon. Loput 20 perhettä saapui Uuteen Englantiin puritaanien
joukossa, mutta heidän siteensä vapaakirkollisuuteen olivat
enintäänkin välinpitämättömät;
he liittyivät poikkeuksetta täydellisyyteen pyrkiviin,
restaurationistisiin ja anti-kalvinistisiin lahkoihin vallankumouksen
jälkeen. Nämä perheet asettuivat asumaan puritaanisen
yhteiskunnan rakosiin tai lounaisen Uuden Englannin "lahkolaisrannikolle".
Se oli uskonnollinen kasvihuone, jota puritaanit eivät koskaan
hallinneet.
Perheet, jotka sittemmin kääntyivät mormonismiin,
olivat olleet sukupolvien ajan sosiaalisesti ja henkisesti vähäpätöisiä.
He työskentelivät köyhillä maatiloilla ja muuttivat
usein, ja he harjoittivat kansantaikuutta ja liittyivät puritaanien
tuomitsemiin uskonnollisiin lahkoihin. Vallankumouksen jälkeen
he ajautuivat Vermontin takamaille, missä uusien lahkojen herätysliikkeet
ja kansantaikuus yhdistivät heitä hylkiöinä
ja muutti jotkut silmänkääntäjiksi. Näissä
kaupungeissa toimi metodistisia, universalistisia, uusisraelilaisia
ja vapaita baptistikirkkoja samoin kuin aarteenetsintäkultteja
ja uusia vapaamuurariloosheja.
Vapaamuurarit olivat erityisen merkityksellisiä mormonismille.
Royal Arch -muurarit ottivat osaa hermetismin5 romanttiseen
virkoamiseen. Hermetismin osasia kulkeutui Pohjois-Amerikkaan radikaalien
lahkojen mukana, mutta juuri vapaamuurarit rekonstruoivat sen järjestelmäksi.
Royal Arch -muurarit pitivät Aadamia jumalana, joka oli säilyttänyt
muistoja jumalallisesta tiedosta lankeemuksen jälkeen. He kertoivat
myös Aadamin jälkeläisen Eenokin holviin piilottamista
kaiverretuista teksteistä, ja pappeudesta, joka oli periytynyt
isältä pojalle Aadamista aina Vermontin takamaiden vapaamuurareille
asti. Monet varhaisista mormoneista olivat vapaamuurareita.
Smith polveutui isänsä puolelta pitkästä kylätaikurien
suvusta. Salemin 1690-luvun noitaoikeudenkäynneistä lähtien
Smithit olivat harjoittaneet valkoista taikuutta tarjoten maagista
suojelua okkulttista pahaa vastaan. He harrastivat myös malminlouhintaa
ja metallurgiaa, metallien etsintää taikavarvun avulla,
kenties alkemiaa, melko varmasti väärennystä
näillä kaikilla oli yhteytensä hermetismiin.
Äitinsä Lucy Mackin puolelta Smith peri epämääräisen
sekoituksen lahkolaisuutta ja hermetismiä. Mackit olivat kotoisin
etelärannikolta, missä heitä ympäröi lueteltavaksi
liian monta kulttia ja lahkoa, ja he olivat tekemisissä keski-Atlantin
alueen brittiläisten ja saksalaisten lahkolaisten eritoten
Efrata-luostarin hermeettisten radikaalien kanssa. Sekä
Lucy Mack että Joseph Smith vanhempi, jotka avioituivat keskenään
Tunbridgessä v. 1796, kokivat unia ja näkyjä, jotka
olivat hyvin samankaltaisia kuin mitä heidän poikansa
Joseph sittemmin sai.
Tämän vaivalloisesti rakennetun henkisen sukututkimuksen
avulla Brooke omien sanojensa mukaan "tutkii niitä erityisiä
vetovoimia, sekä latentteja että näkyviä, joita
virtaili profetioiden ja palautuksen uskonnollisen kulttuurin ja
kansanomaisen silmänkääntämisen ja esoteerisen
hermetismin okkulttisten kulttuurien välillä" sellaisena
kuin ne ilmoitettiin Joseph Smithille, ja niin kuin ne ilmestyivät
laitostaviin näkyihin, jotka loivat mormonikirkon.
Vuosina 1830-31 profeetta Joseph kokosi ensimmäisen mormoniyhteisön
Kirtlandissä, Ohiossa. Häntä seuranneet tiesivät
hyvin vähän uudesta uskonnostaan. Heillä oli Mormonin
kirja. Heillä oli myöskin Smith, ja he tiesivät,
että hän oli Jumalan profeetta, joka palauttaisi muinaiset
totuudet. Mutta ennen kaikkea heillä oli ihmeitä. Anglikaanien,
kalvinistien ja luterilaisten laitostunut reformaatio oli julistanut,
että ihmeiden aika oli ohi Raamatun aikojen loputtua, aiheuttaen
näin sen "maailman harhakuvitelmista pääsemisen",
jonka Max Weber keksi protestanttisen rationalismin ytimessä.
Smith hankki puolestaan seuraajia, jotka olivat pitäneet yllä
okkulttista tietoa ja jotka toivoivat, että mormonismi veisi
muinaisen taikuuden lopulliseen voittoon. Taikuus oli palannut maailmaan.
Kirtlandin mormonit pyörtyilivät, puhuivat kielillä,
paransivat sairaita, tulkitsivat unohdettuja kieliä, levitoivat,
heillä oli näkyjä tulevaisuudesta (ja muinaisista
ajoista) ja he saivat ilmoitusta suoraan Jumalalta.
Smith muotoili Kirtlandissä näistä sekavista ekstaasi-ilmiöistä
järjestelmällisen kosmologian ja rituaalit omaavan kirkon,
joka toisti hermetismiä sellaisena kuin Royal Arch -vapaamuurarius
sen oli virvoittanut. Hän pani alkuun valtuutettujen pappeuksien
hierarkian, jossa kaikki mormonimiehet olivat osallisina. Kaksi
vuotta aiemmin hän oli palauttanut Aaronin leeviläisen
pappeuden, ja nyt hän soi sen "jokaiselle kelvolliselle
miespuoliselle jäsenelle". Edistyneimmille hän palautti
korkeamman Melkisedekin pappeuden, jolle kuuluvat profeetan rinnalla
maagiset lahjat (sairaiden parantaminen, myrkyn sietäminen,
käärmeiden käsittely ja pahojen henkien karkottaminen),
mutta ei hänen profeetallisia voimiaan. Ja Smith hallitsi kaikkien
yli profeettana, näkijänä ja ilmoituksensaajana.
Profeetta pyhitti keväällä 1836 ensimmäisen
mormonitemppelin Kirtlandissä. Smith pani muistiin, miten pyhitystilaisuudessa
"monet alkoivat puhua kielillä ja profetoida; toiset näkivät
ihania näkyjä; ja minä näin temppelin täynnä
enkeleitä, minkä seikan julistin seurakunnalle." Temppeleistä
tuli paikkoja pappeusrituaalien suoritukselle ja uskovien suorille
suhteille jumalallisuuteen. Avioliittoon vihkiminen ja kaste olivat
temppeliriittejä, ja 1840-luvulle tultaessa niitä olivat
myös moniavioiset vihkimiset ja kuolleiden sijaiskasteet. Joseph
teki omasta isästään kirkon patriarkan, ja tämä
jakoi "patriarkallisia siunauksia", jotka muuttivat mormonikäännynnäisten
veren israelilaiseksi muutos, joka pian ulotettiin kaikkiin
temppelikasteisiin. Tämä veren alkemia tuli taas aikanaan
esille, kun profeetta ennusti, että mormonimiehet ottaisivat
vaimoikseen intiaaninaisia, ja että noista liitoista syntyvät
lapset olisivat "valkoisia, kauniskatsantoisia ja oikeamielisiä".
Iankaikkinen pelastus, joka tuli kristityille ainoastaan Jumalalta,
luvattiin myös temppelirituaalin kautta. Kaikilla näillä
keinoilla Joseph Smith muovaili laitosmaisen kirkon maagisista lähteistä.
Se oli hämmästyttävin hänen alkemistisista saavutuksistaan.
Brooken sanoin hermetistinen puhtaus lähti Aadamin synnittömyydestä
ja täydellisestä tietämyksestä, mutta livahti
alkemian kautta vaarojen ja aarteenmetsästyksen ja väärennyksen
maailmaan. "Puhtaassa" vapaamuurariudessa piti kiinni jumalallisen
tiedon osasista, mutta se oli usein vääristynyttä,
ja jotkut Smithin kauden muurareista syyllistyivät valehteluun
ja murhaan. Smith taisteli alkuaikoina valheellisuutta ja petosta
(jota Brooke nimittää "vaaraksi") vastaan palautetuilla
ja puhdistetuilla totuuksilla. Myöhemmin hän antoi noiden
suuntien sumentua rakentaen puhtaan kirkon, joka saattoi oikeutetusti
käyttää vääriä keinoja vaarallista
maailmaa vastaan.
Brooke käyttää näiltä osin hieman vierasta
sanastoa. Smithin aikalaiset eivät puhuneet puhtaudesta ja
vaarasta, vaan "petkutuksesta". Vuoden 1820 jälkeen eläneet
amerikkalaiset epäilivät, että petkuttajia, viettelijöitä,
kulkukauppiaita, väärentäjiä, hiiviskeleviä
varkaita ja petosta oli joka taholla. He elivät uudessa vapaiden
markkinoiden taloudessa, setelien maailmassa, joka lupasi järkevyyttä
ja oikeudenmukaisuutta, mutta jonka hintoja monien epäilyissä
korottivat keinotekoisesti sisäpiirin hahmot. He olivat riippuvaisia
paperirahasta, joka tavallisesti oli aitoa, joskus epäluotettavaa
ja liiankin usein väärennettyä. He palvoivat tasavaltaansan
mutta epäilivät jokaista poliitikkoa. He lukivat halpaa
kertomakirjallisuutta ja tungeksivat panemaan lavoilla pystyyn melodraamoja,
jotka esittelivät synkän petoksen ja julmuuden maailman
näennäisen tyyneyden takana maailman, jossa sankarit
käyttivät pahoja keinoja saavuttaakseen hyviä tarkoitusperiä.
Kiertäessään Yhdysvaltoja v. 1842 Charles Dickens
pani merkille amerikkalaisten viehtymyksen huijauksiin ja petoksellisiin
peleihin, ja hän julisti, että "amerikkalaisen kadunmiehen
mielen suuri likatahra" oli "kaikenkattava epäluulo".
Tähän syvästi epäluuloiseen maailmaan Smith
toi aadamilaisen palautuksensa vaatien, että amerikkalaiset
hyväksyvät sen totuuden pelkästään hänen
sanansa perusteella. Se oli vähintäänkin arveluttava
vaatimus. Smithiä oli sitä paitsi epäilty petoksesta
jo kauan ennen kuin hän käänsi Mormonin kirjan. Hän
liittyi isänsä kanssa kylähuijareiden sakkiin etsiäkseen
maahan haudattuja aarteita k äyttäen näkykiveä,
jonka hän oli löytänyt erään naapurin kaivosta
v. 1822. Näin hän hankki itselleen viekkaan maineen.
V. 1826 hänet tuomittiin "lasiinkatsojana" eli silmänkääntäjänä
ja "häiriötä aiheuttavana henkilönä
ja petkuttajana".
Sitten, neljä vuotta myöhemmin, hän toi julki Mormonin
kirjan sellaisin elkein, että epäluulo varmasti pysyi
elossa. Kultaisen kirjan ilmestymiset ja katoamiset, kadonneet sivut,
"reformoidun egyptinkielen" hieroglyfit, jotka saivat
oppineet ymmälle (mikä "todisti" Smithille,
että kirja oli sinetöityä tekstiä, joka "annettiin
oppimattomalle"), käännöstyö kurkistuskiven
avulla, verho kääntäjän ja kirjurin välillä,
todistajat, jotka olivat "nähneet" ja "käsitelleet"
kultaisia levyjä sekä se, että ne, jotka eivät
olleet sukua Joseph Smithille, jättivät myöhemmin
liikkeen: meidän on oletettava, että Smith odottikin tulevansa
syytetyksi petoksesta.
Petoksen synnyttämä aura vain tiheni hänen loppuvuosinaan.
Mormonikirkon organisaatio oli kaamean salamyhkäinen. Jäsenet
saavuttivat tietoa asteittain, mutta kukaan muu kuin Smith itse
ei tiennyt kaikkea, mikä oli ilmoitettu. Temppelirituaaleihin
osaa ottaville kerrottiin, että he voivat paljastaa menot ulkopuolisille,
mutta rangaistuksena olisi kuolema.
Moniavioisuuden mukaan tuominen pani kirkon pettämään
moninkertaisesti sekä pakanoita että epäuskoisia
mormoneja. Oli myös kausia, joihin liittyi rahan väärentäminen.
Mormonien omistama Kirtland Safety Society Bank Company päästi
markkinoille seteleitä, kunnes Ohion viranomaiset muistuttivat
Smithille, että vain erioikeuden saaneet pankit voivat tehdä
sitä. Silloin Smith muutti laitoksen nimen muotoon Kirtland
Safety Anti-Banking Society, ja jatkoi muitta mutkitta setelien
painamista. Se oli vitsinä hyvä, mutta Smith joutui sen
johdosta tuomituksi väärentämisestä.
Päälle päätteeksi mukaan kuvioihin tuli vielä
Aabrahamin kirja.
1800-luvun amerikkalaiset ottivat vastaan mormonien "palautuksen"
samalla tavoin kuin muutkin arveluttavat ilmiöt. Liikatunteelliset
keskiluokkaiset vetäytyivät siitä eroon heti huomatessaan
jotakin vilpillistä, ja jättivät Smithin omilleen.
Mutta köyhät ja vähäpätöiset ihmiset,
joita silmälläpitäen Smith pani kokoon "palautuksen",
olivat uteliaita sellaisten asioiden suhteen. He tajusivat, että
maailma on epäluotettava, ja pyrkivät elämään
rohkeasti, huumorilla ja viekkaudella temppujen ja keinottelijoiden
seassa. Useimpien mielestä Smith oli viihdyttävä
arvoitus ja huvituksen lähde; toiset hyökkäsivät
häntä vastaan pamfletein sekä tervan ja höyhenten
ja lopulta kuulien kanssa. Mutta uskovaiset olivat äärimmäisen
lojaaleja, onnellisia profetian palautuksesta ja kirkosta, joka
varmisti heille salaista tietoa ja salaisia voimia (puhumattakaan
satunnaisista väärennetyistä seteleistä) joiden
avulla vastustaa liukasta pakanamaailmaa.
Joseph Smithin kirkolla on nykyään ainakin paperilla
n. 11 miljoonaa jäsentä, ja se kasvaa jatkuvasti, joskin
kasvu on viime vuosikymmeninä hidastunut. Kirkko pyrkii rohkaisemaan
uskollisia katsomaan eteenpäin tuleviin lähetystyövoittoihin,
ei tutkimaan kirkon okkulttisia lähteitä sen varhaisvaiheissa.
Silti Smithin 1800-lukulainen vastakohtaisuus väärennyksen
ja totuuden välillä jatkuu. Esimerkiksi Aabrahamin kirjaa
pidetään Utahin mormonien keskuudessa yhä autenttisena
pyhänä kirjoituksena.
Niille, jotka tutkivat mormonismin alkulähteitä ja hankkivat
epäilevän asenteen, kirkolla on standardivastaus: on helpompi
uskoa, että Mormonin kirja on muinainen aikakirja ja että
Joseph Smith oli Jumalan profeetta, kuin uskoa, että oppimaton
maalaispoika keksi koko jutun. Tutkiessaan sitä intellektuaalista
perimää, josta Smith ammensi ideoita, John Brooke on tehnyt
tuosta selityksestä heikomman.
- Idiosynkrasia = psyk. luonteenomainen käyttäytymispiirre;
voimakas vastenmielisyys
- Funktionalismi = kansat. eräs kulttuurin nykyhetkisyyttä
ja toimivuutta korostava oppisuunta
- Puritaani = kirkkohist. Englannissa 1500- ja 1600-luvulla
esiintyneen ankaran kalvinistisen uskonsuunnan kannattaja; ankaran
puhdasoppinen t. siveellinen ihminen
- Lodowick Muggleton ja John Reeves olivat kaksi lontoolaista
räätäliä, jotka uskoivat helmikuusta 1652
lähtien olevansa Ilmestyskirjassa 11:3 mainitut kaksi viimeistä
todistajaa. Viimeistä armotaloutta ei tarvinnut odottaa tulevaksi;
se oli jo käsillä. Reeven kirjaa A Divine Looking
Glass [Jumalallinen näkykivi] pidettiin pyhänä.
- Muinainen okkulttisen tietämyksen kokoelma eurooppalaisen
kristillisyyden laitamilla.
Sisältö
Part I: A Prepared People
- Dreams of the Primal Adam
- The True Spritual Seed
- Something of Our Ancestors
Part II: Hermetic Purity and Hermetic Danger
- A Urim Spiritual
- Alchymical Experiments
- I Was Born in Sharon
Part III: The Mormon Dispensation
- Secret Combinations and Slippery Treasures in the Land
of Zarahemla
- The Mysteries Defined
- Temples, Wives, Bogus-Making, and War
- The Keys to the Kingdom
- A Tangle of Strings and the Kingdom of God
- Let Mysteries Alone
Appendix: The Sectarian and Hermetic Circumstances of Mormon
Origins in Vermont and New York
|