Ryhmä tutkijoita väittää, että Joseph Smithin v. 1830 käännös perustuu vähemmän hänen löytämiinsä kultalevyihin kuin kuningas Jaakon raamatunversioon

SALT LAKE CITY

Useimmille mormoneille heidän uskonsa määrittelevä pyhän kirjoituksen nide on "kumma teko ja ihme", muinaista alkuperää, ja enkeli ilmoitti sen Joseph Smithille.

Mutta Brent Lee Metcalfelle ja muutamalle muulle mormonitutkijalle liittävät kielelliset, tekstiin perustuvat ja arkeologiset sekä muut todisteet Mormonin kirjan suoraan 19. vuosisataan.

Se, minkä he asettavat kyseenalaiseksi, on ehkäpä hellityin ja ainutlaatuisin mormoniusko: että Smithin Mormonin kirjan käännös vuodelta 1830 perustui hänen löytämiensä kultalevyjen kirjoituksiin. Nämä levyt olivat jättäneet Amerikkaan v. 600 e.a.a. tienoilla muuttaneet heprealaiset, joita myöhemmin kävi tapaamassa ylösnoussut Jeesus Kristus.

Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko myi tai jakoi lähes 5 miljoonaa kappaletta tuota 531-sivuista teosta, jota Smith kuvaili "virheettömimmäksi kirjaksi maan päällä".

Teoksen Mormonin kirjan uusia näkökulmia: Kriittisen metodologisia tutkimuksia kymmenen kirjoittajaa asettaa tuon väitteen kyseenalaiseksi. Kirjan on toimittanut Metcalfe, ja se ilmestyy tässä kuussa Signature Books'ilta.

Yhdeksän kymmenestä kirjoittajasta on eri asteiden aktiivisia mormonikirkon jäseniä. Kolme heistä, Edward Ashment, Melodie Moench Charles ja Stan Larson toimivat aiemmin kirkon Käännöspalvelussa.

"Joka ikinen meistä oli alussa täysin siinä uskossa, että Mormonin kirja on muinainen historiallinen dokumentti, käännetty kultalevyistä; ja tähän olemme päätyneet," sanoi Metcalfe, tekninen toimittaja tietokoneteollisuudessa.

Moniin johtopäätöksiin kuuluu osaltaan, että koska Smith käytti kuningas Jaakon raamatunversiota ylenmääräisesti, tekstiin tuli joka puolelle anakronismeja, ja että olemassaolevat maantieteelliset ja arkeologiset todisteet Väli-Amerikassa eivät "sovi edes osittain" Mormonin kirjan sivilisaatioihin.

Metcalfe pitää kirjan kirjoittajia "tieteellisemmin suuntautuneina, analyyttisempinä ajattelussaan" kuin rivimormoneja, ja näkee heidän työnsä luonnollisena jatkeena kirkon pyhien kirjoituksen tutkimisen painottamisessa.

Hän väittää, ettei yritä horjuttaa mormonien uskoa, mutta kirkon omistama Deseret Book ei ole päästänyt Metcalfen teosta kirjakauppaketjunsa liikkeisiin.

Kirkon johtajat varoittavatkin johdonmukaisesti jäseniä tutkimasta pyhiä kirjoituksia puhtaasti järkiperäisesti — mukaanlukien Raamattu — sanoen, että usko ja rukous ovat välttämättömiä niiden ymmärtämiseen.

Vanhin Neal A. Maxwell kirkon Kahdentoista apostolin neuvoskunnasta huomautti, että mormonikirkon perustaja käänsi Mormonin kirjan kultalevyt nopeasti, 7-10 sivun tahtiin päivässä, tarkistamatta tehtyä työtä tai parantelematta sitä.

"Kuningas Jaakon oppineet — heitä oli 54 seitsemän vuoden ajan — käänsivät keskimäärin yhden sivun päivässä tuottaen tuon kallisarvoisen Pyhän Raamatun," Maxwell lisäsi.

Joskin kritisoivat esseistit epäilevät kirjan muinaisuutta, heidän ei välttämättä tarvitse nähdä sitä arvottomana petoksena. Entinen Brigham Youngin yliopiston professori David Wright, nykyään Lähi-Idän ja juutalaisuuden tutkija Brandeis-yliopistossa Walthamissa, Massachusettsissa, pitää Smithiä "aivan yhtä kiinnostavana ja uskonnolliselta kannalta käypänä, ymmärretäänpä hänet Mormonin kirjan kirjoittajana tai sitten kääntäjänä."

Vaikka Wright epäileekin kirjan muinaisuutta, hän pitää Mormonin kirjaa pyhänä aivan samoin kuin kristityt ja juutalaiset oppineet pitävät osia Raamatusta pyhänä, vaikkei kirjaimellisena historiana.

"Tuollainen on minusta älyllisesti pitämätöntä," sanoi William Hamblin, eräs BYU:n historian professori ja FARMSin (Foundation for Ancient Research and Mormon Studies) johtokunnan jäsen.

Hamblinin ja muiden mormonioppineiden, jotka Metcalfe leimaa uskonpuolustajiksi, mielestä Smithin profeetanmantteli ja Mormonin kirjan historiallinen aitous kuuluvat erottamattomasti yhteen.

Säätiö suunnittelee vastinetta Metcalfen kirjalle, jonka joitakin kirjoittajia Hamblin luonnehtii "ihmisiksi, jotka eivät usko mihinkään."

Wright sanoo uskovansa, että mormonismista kehittyy katolilaisuuden kaltainen siinä, että jäsenien erilaisuus hyväksytään, "missä on ihmisiä, jotka pitäytyvät yhteen yleiseen traditioon, mutta oppineita, jotka kehittävät akateemisia ja kriittisiä näkökulmia."

Wright sanoo, että nykyään kuitenkin mormonien, jotka uskovat kuten hän ja "silti rakastavat kirkkoa ja haluavat olla osa siitä", on vaikea löytää paikkansa.

"Siinä on todellinen vaikeus — uskonnon ja tutkimuksen sosiaalisessa ja poliittisessa puolessa," hän sanoi.

Uusia näkökulmia Mormonin kirjaan