Luku 128

1. Niin kuin kirjeessäni mainitsin teille, ennen kuin lähdin kotoani, että kirjoittaisin teille aika ajoin ja antaisin teille tietoa monissa asioissa, niin koskettelen nyt jälleen kastetta kuolleiden puolesta, koska tämä asia tuntuu askarruttavan mieltäni ja painavan raskaimmin tuntoani, aina siitä saakka kun viholliseni ovat vainonneet minua.
2. Minä kirjoitin teille muutamia ilmoituksen sanoja luettelonpitäjästä. Olen saanut tästä asiasta muutamia uusia näkökohtia, joita nyt teen tiettäväksi. Aikaisemmassa kirjeessäni selitettiin, että täytyy olla luettelonpitäjä, jonka tulee olla silminnäkijä ja myös kuulla korvillansa, jotta hän voisi kirjoittaa totuudenmukaisen luettelon Herran edessä.
3. Nyt vielä tästä asiasta: Yhden luettelonpitäjän olisi hyvin vaikeata olla joka kerta läsnä ja suorittaa kaikki työ. Tämän vaikeuden voittamiseksi voidaan kaupungin jokaiseen seurakuntaan määrätä luettelonpitäjä, joka on erittäin kykenevä tekemään tarkkoja muistiinpanoja, ja hän olkoon erittäin huolellinen ja tarkka kaikkien tapahtumien merkitsemisessä ja todistakoon pöytäkirjassansa, että hän omin silmin näki ja omin korvin kuuli, sekä mainitkoon päivämäärän ja nimet ja niin edelleen sekä antakoon selostuksen koko toimituksesta, hän mainitkoon myös nimeltä kolme läsnä ollutta henkilöä, jos ketään on läsnä, jotka milloin tahansa voidaan kutsua todistamaan se, että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla.
4. Lisäksi olkoon pääluettelonpitäjä, jolle nämä muut luettelot voidaan jättää, liitteinään asianomaisten omalla allekirjoituksellaan varustamat todistukset, jotka vahvistavat heidän tekemiensä muistiinpanojen olevan luotettavat. Tämä kirkon pääluettelonpitäjä voi silloin merkitä tiedot kirkon pääluetteloon todistuksineen ja kaikkine mukana seuranneine todistuskappaleineen, liittäen mukaan omat lausuntonsa, että hän todellakin uskoo yllä olevan selityksen ja luetteloiden olevan luotettavia sen tiedon perusteella, joka hänellä on näiden miesten luonteesta yleensä ja siitä, että kirkko on heidät määrännyt. Ja kun tämä on kirjoitettu kirkon pääluetteloon, muistiinpanot olkoot yhtä pyhät ja vastatkoot toimitusta, kuin jos hän olisi nähnyt sen omin silmin ja kuullut omin korvin ja merkinnyt sen kirkon pääluetteloon.
5. Teistä voi tuntua, että tämä järjestys on hyvin pikkutarkka, mutta sallikaa minun sanoa teille, että se merkitsee ainoastaan Jumalan tahdon tekemistä mukautumalla siihen toimitukseen ja siihen valmistukseen, jonka Herra sääti ja valmisti ennen maailman perustamista niiden kuolleiden puolustukseksi, jotka kuolisivat tuntematta evankeliumia.
6. Ja edelleen minä tahdon teidän muistavan, että Johannes, Ilmoituksensaaja, tutkisteli juuri tätä kuolleita koskevaa asiaa, kun hän julisti, niin kuin Ilmestyskirjan 20: 12:ssa on kirjoitettuna: Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan.
7. Tästä kohdasta te huomaatte, että kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka oli elämän kirja; mutta kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan, tästä siis seuraa, että kirjojen, joista tässä puhutaan, täytyy olla kirjoja, jotka sisälsivät luettelon heidän teoistaan, ja ne viittaavat maan päällä pidettyihin kirjoihin. Ja kirja, joka oli elämän kirja, on kirja, jota pidetään taivaassa; ja tämä periaate on tarkoin yhdenmukainen sen opin kanssa joka annettiin käskynä teille minun teille kirjoittamassani kirjeessä olevassa ilmoituksessa, ennen kuin lähdin kotoani — että siis kaikki teidän muistiinpanonne merkittäisiin kirjoihin taivaassa.
8. Siis se, mikä on olennaista tässä toimituksessa, on pappeuden voima Jeesuksen Kristuksen ilmoituksen mukaan, jossa luvataan, että kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa. Eli toisin sanoen, toisen näkökohdan käännöksestä esittäen: kaikki minkä te merkitsette kirjoihin maan päällä, merkitään kirjoihin taivaassa, ja se mitä te ette merkitse kirjoihin maan päällä, ei tule merkityksi kirjoihin taivaassa, sillä teidän kuolleenne tuomitaan kirjojen perusteella omien tekojensa mukaan, olivatpa he olleet osallisina toimituksissa itse 'in propria persona' tai sijaisensa kautta sen säädöksen mukaisesti, jonka Jumala on valmistanut heidän pelastuksekseen ennen maailman perustamista niiden kirjojen mukaisesti, joita he ovat pitäneet kuolleistaan.
9. Jotkut voivat pitää hyvin julkeana tätä oppia, josta me puhumme: voimasta, joka merkitsee kirjoihin eli sitoo maan päällä ja sitoo taivaassa. Tämä valta on kuitenkin aina annettu kaikkina maailman aikoina milloin hyvänsä Herra on välittömän ilmoituksen kautta antanut pappeuden armotalouden joko yhdelle miehelle tai useammille. Kaikki, mitä nämä miehet siis tekivät valtuuden nojalla Herran nimeen ja tekivät sen totisesti ja uskollisesti ja pitivät siitä kirjaa oikealla tavalla ja totuudenmukaisesti, tuli olemaan laki maan päällä ja taivaassa, eikä sitä voitu suuren Jehovan säädösten mukaisesti peruuttaa. Varma on tämä sana. Kuka voi sen kuulla?
10. Ja vielä, edeltävänä esimerkkinä, Matt. 16: 18-19:ssa: Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa.
11. Siis kaiken puheena olleen suuri ja korkea salaisuus ja koko sen asian summum bonum joka on nyt meidän edessämme on pyhän pappeuden toimien saaminen. Sille, jolle on annettu nämä avaimet, ei tuota mitään vaikeuksia saada tietoa niistä totuuksista, jotka koskevat ihmislasten pelastusta, kuolleiden samoin kuin elävien.
12. Tässä on kirkkaus ja kunnia ja kuolemattomuus ja iankaikkinen elämä — kastetoimitus vedellä, upottaminen veteen siinä tarkoituksessa, että toimitus vastaisi kuolleiden kaltaisuutta niin että toinen periaate oilisi sopusoinnussa toisen kanssa: upottaminen veteen ja nouseminen vedestä on vertauskuvana kuolleiden tulemisesta esiin haudoistaan ylösnousemuksessa; tämä toimitus säädettiin siis muodostamaan yhteys kuolleiden puolesta suoritettavan kastetoimituksen kanssa, joka on kuolleiden vertauskuva.
13. Kasteallas säädettiin sen vuoksi haudan vertauskuvaksi ja annettiin käsky, että sen olisi oltava sen paikan alla, mihin elävillä on tapana kokoontua, elävien ja kuolleitten vertauskuvana, ja että kaikella olisi vertauskuvansa ja että kaikki olisi sopusoinnussa toinen toisensa kanssa: maallinen taivaallisen kanssa, niin kuin Paavali on julistanut 1 Kor. 15: 46—48:ssa:
14. Mutta mikä on hengellistä, se ei ole ensimmäinen, vaan se, mikä on sielullista, on ensimmäinen; sitten on se, mikä on hengellistä. Ensimmäinen [puuttuuko tästä yksi rivi?] toinen ihminen on taivaasta. Minkäkaltainen maallinen oli, senkaltaisia ovat myös maalliset, ja minkäkaltainen taivaallinen on, senkaltaisia ovat myös taivaalliset. Ja sellaisia kuin oikein tehdyt kirjat kuolleistanne ovat maan päällä, sellaisia ovat myös kirjat taivaassa. Tämä siis on sinetöivä ja sitova voima ja, sanan eräässä merkityksessä, valtakunnan avaimet, jotka sisältyvät tiedon avaimeen.
15. Ja nyt, rakkaat veljeni ja sisareni, sallikaa minun vakuuttaa teille, että nämä ovat kuolleita ja eläviä koskevia periaatteita, joita ei voi kevyesti sivuuttaa, koska ne kuuluvat meidän pelastukseemme. Sillä heidän pelastuksensa on välttämätön ja oleellinen meidän pelastuksellemme, niin kuin Paavali sanoo isistä: etteivät he ilman meitä voi päästä täydellisyyteen, emme myöskään me voi päästä täydellisyyteen ilman kuolleitamme.
16. Ja nyt tahdon esittää teille toisen kohdan, joka koskee kastetta kuolleiden puolesta. Paavali sanoo 1 Kor. 15: 29:ssä: Mitä muutoin ne, jotka kastattavat itsensä kuolleitten puolesta, sillä saavat aikaan? Jos kuolleet eivät heräjä, miksi nämä sitten kastattavat itsensä heidän puolestaan?
17. Ja vielä, tämän kohdan yhteydessä tahdon lainata erästä profeettaa, jonka katse oli kiinnitetty pappeuden palauttamiseen viimeisinä päivinä ilmoitettaviin kirkkauksiin ja varsinkin tähän, kalleimpaan kaikista asioista, jotka sisältyvät iankaikkiseen evankeliumiin, nimittäin kasteeseen kuolleiden puolesta, sillä Malakia sanoo viimeisen luvun viidennessä ja kuudennessa jakeessa: Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennenkuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä. Ja hän on kääntävä jälleen isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet heidän isiensä puoleen, etten minä tulisi ja löisi maata, vihkisi sitä tuhon omaksi.
18. Olisin voinut esittää selkeämmän käännöksen tästä kohdasta, mutta se on tarpeeksi selkeä tätä tarkoitustani varten sellaisena kuin se on. Tässä tapauksessa on kylliksi tietää, että maata tullaan lyömaan kirouksella, ellei ole olemassa minkäänlaista yhdistävää sidettä isien ja lasten välillä yhdessä tai toisessa asiassa ja katso, mikä on tämä tärkeä asia? Se on kaste kuolleiden puolesta. Sillä me emme voi päästä täydellisyyteen ilman heitä, eivätkä myöskään he voi päästä täydellisyyteen ilman meitä. Eivät he emmekä me voi päästä täydellisyyteen ilman niitä, jotka ovat myös kuolleet evankeliumissa, sillä on välttämätöntä, kun aikojen täyttymisen armotalous perustetaan — ja tämä armotalous on nyt alkamassa — että ehyt ja kokonainen ja täydellinen yhtyminen ja armotalouksien ja avainten ja voimien ja kirkkauksien yhteenliittäminen tapahtuisi ja ilmoitettaisiin Aadamin ajoista nykyiseen aikaan saakka. Eikä ainoastaan tämä, vaan myös se, mitä ei koskaan ole ilmoitettu maailman perustamisesta asti, vaan mikä on ollut kätkettynä viisailta ja ymmärtäväisiltä, ilmoitetaan lapsille ja imeväisille tässä aikojen täyttymisen armotaloudessa.
19. Mitä me siis kuulemme tässä evankeliumissa, jonka olemme saaneet? Ilon huudon! Laupeuden äänen taivaasta ja totuuden äänen maasta, ilosanoman kuolleille, ilon huudon eläville ja kuolleille, suuren ilon hyvän sanoman. Kuinka suloiset ovat vuorilla niiden jalat, jotka julistavat ilon hyvää sanomaa ja jotka sanovat Siionille: Katso, sinun Jumalasi hallitsee. Niin kuin kaste Karmelissa, niin on Jumalan tuntemus lankeava heidän ylitsensä.
20. Ja jälleen, mitä me kuulemme? Ilosanoman Kumoralta! Moroni, enkeli taivaasta, julistaa profetioiden täyttymisen: kirjan esiintulon. Herran äänen Fayetten erämaassa, Senecan piirikunnassa äänen, joka antaa kolmelle silminnäkijälle käskyn todistaa kirjasta. Miikaelin äänen Susquehannajoen rannalla, äänen, joka paljastaa valkeuden enkelinä ilmestyneen perkeleen. Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen äänen erämaassa Harmonyn, Susquehannan piirikunnassa ja Colesvillen, Broomen piirikunnassa, välillä, Susquehanna-joen rannalla, äänen, joka julistaa, että heillä on hallussaan valtakunnan avaimet ja aikojen täyttymisen armotalouden avaimet.
21. Ja vielä: Jumalan äänen vanhan isä Whitmerin huoneessa Fayettessa, Senecan piirikunnassa, ja monesti monin paikoin kaikkien matkojen aikana ja ahdistuksissa, joita tämä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko on kokenut. Samoin Miikaelin, ylienkelin, äänen, Gabrielin ja Rafaelin ja monien enkelten äanen, Miikaelista eli Aadamista aina nykyiseen aikaan saakka, jotka kaikki julistivat armotaloutensa, oikeutensa, avaimensa, kunniansa, herrautensa ja kirkkautensa ja pappeutensa voiman, antaen rivin rivin päälle, käskyn käskyn päälle siellä vähän ja täällä vähän, lohduttaen meitä näyttämällä tulevaiset ja vahvistaen toivoamme.
22. Veljet, emmekö me jatkaisi kulkuamme näin suuren asian puolesta? Kulkekaa eteenpäin älkääkä taaksepäin. Rohkeutta, veljet, ja eteenpäin, eteenpäin, voittoon! Sydämenne iloitkoon ja riemuitkoon ylenpalttisesti, maa puhjetkoon laulamaan. Kuolleet laulakoot iankaikkisen ylistyksen lauluja Kuningas Immanuelille, joka ennen kuin maailma olikaan, sääti sen, minkä avulla me voimme vapauttaa heidät vankilastaan, sillä vangit tullaan päästämään vapaiksi.
23. Vuoret raikukoot ilon huutoja, ja kaikki te laaksot, riemuitkaa, ja kaikki te meret ja maat, kertokaa iankaikkisen Kuninkaanne ihmeistä. Ja te virrat ja joet ja purot, virratkaa riemuiten. Metsät ja kaikki kedon puut ylistäkööt Herraa, ja te lujat kalliot, itkekää ilosta. Ja aurinko, kuu ja aamutähdet laulakoot kaikki, ja kaikki Jumalan pojat korottakoot äänensä iloiten. Ja iankaikkinen luomakunta julistakoon hänen nimeänsä iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja vielä minä sanon: Kuinka voimallinen onkaan ääni, jonka me kuulemme taivaasta ja joka julistaa korviemme kuullen kirkkautta ja pelastusta, kunniaa ja kuolemattomuutta ja iankaikkista elämää, valtakuntia, hallituksia ja valtoja.
24. Katso, Herran suuri päivä on lähellä, ja kuka voi kestää hänen tulemisensa päivän ja kuka voi pysyä, kun hän ilmestyy? Sillä hän on niin kuin kultasepän tuli ja niin kuin pesijäin saippua. Ja hän istuu ja sulattaa ja puhdistaa hopean; ja hän puhdistaa Leevin pojat ja saa heidät puhtaiksi kuin kullan ja hopean, niin että he voivat uhrata Herralle uhrin vanhurskaudessa. Uhratkaamme siis kirkkona ja kansana ja myöhempien alkojen pyhinä Herralle uhri vanhurskaudessa; ja asettakaamme hänen pyhään temppeliinsä, kun se on valmistunut, kirja, joka sisältää muistiinpanoja kuolleistamme ja on kaiken hyväksymisen arvoinen.
25. Veljet, minulla on teille paljon sanottavaa tästä asiasta mutta lopetan nyt tällä kerralla ja jatkan tästä asiasta toisen kerran. Olen, kuten aina, teidän nöyrä palvelijanne ja uskollinen ystävänne,
    JOSEPH SMITH