Opin ja Liittojen kirja

Luku 133


ILMOITUS, joka annettiin Joseph Smithin, profeetan, kautta Hiramissä, Ohiossa, 3. marraskuuta 1831. Tämän ilmoituksen alkusanoissa profeetta kirjoitti: Tähän aikaan vanhimmat halusivat tietää monia asioita evankeliumin julistamisesta maan asukkaille sekä kokoamisesta, ja voidakseni vaeltaa totisessa valkeudessa ja saada neuvoja korkeudesta minä kysyin 3. marraskuuta 1831 Herralta ja sain seuraavan tärkeän ilmoituksen, joka myöhemmin liitettiin Opin ja Liittojen kirjaan ja jota nimitetään "Liitteeksi". — Kehotus kirkon jäsenille kokoontua Siioniin. — Vanhinten on vietävä tämä julistus maailman kansoille. — Siion ja Jerusalem tullaan kumpikin rakentamaan. — Herran ääni on kuuluva näistä kahdesta keskuspaikasta. — Herra muistaa kadonneet sukukunnat ja johdattaa ne pois pohjoisista maista. — Ne tulevat saamaan siunauksensa Efraimin käden alla. — Pyhien haudat aukenevat Herran tulemuksessa. — Niiden tuomio, jotka hylkäävät Herran sanoman.
  1. Kuuntele, oi sinä kirkkoni kansa, sanoo Herra, sinun Jumalasi, ja kuule Herran sana sinusta,
  2. Herran, joka on äkisti tuleva temppelinsä, Herran, joka tullessaan maailmaan on tuomioksi iskevä kirouksella niitä kansoja, jotka unohtavat Jumalan, ja kaikkia jumalattomia teidän keskuudessanne.
  3. Sillä hän paljastaa pyhän käsivartensa kaikkien kansojen nähden, ja kaikki maan ääret saavat nähdä Jumalansa pelastuksen.
  4. Sen tähden valmistaudu, valmistaudu, oi kansani, pyhittäydy, kokoonnu, oi sinä kirkkoni kansa, Siionin maahan, kaikki te, jotka ette ole saaneet käskyä jäädä.
  5. Lähtekää Babylonista. Olkaa puhtaat, te Herran aseenkantajat.
  6. Kutsukaa koolle juhlakokouksenne ja puhukaa usein toisillenne. Ja jokainen huutakoon avukseen Herran nimeä.
  7. Totisesti minä sanon teille jälleen, että aika on tullut, jolloin Herran ääni kuuluu teille: lähtekää Babylonista, kokoontukaa kansojen seasta, neljältä ilmalta, taivaan äärestä hamaan toiseen ääreen.
  8. Lähettäkää kirkkoni vanhimmat kansojen tykö, jotka kaukana ovat, merensaarille, lähettäkää vieraisiin maihin; kehottakaa kaikkia kansoja, ensin pakanoita, sitten juutalaisia.
  9. Ja katsokaa ja nähkää, tämä on oleva heidän huutonsa ja Herran ääni kaikille: Lähtekää Siionin maahan, että minun kansani alueet laajenisivat ja Siionin vaarnat vahvistuisivat ja että Siion levittäytyisi ympäröivälle seudulle.
  10. Kuulukoon huuto kaikkien ihmisten keskuudessa: Herätkää ja nouskaa ja lähtekää Ylkää vastaan, katsokaa ja nähkää, Ylkä tulee, menkää häntä vastaan. Valmistautukaa Herran suurta päivää varten.
  11. Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä.
  12. Ne, jotka ovat pakanain seassa, paetkoot siis Siioniin
  13. ja ne, jotka ovat Juudasta, paetkoot Jerusalemiin, Herran huoneen vuorille.
  14. Lähtekää kansojen seasta, Babylonista, jumalattomuuden keskeltä, mikä on hengellinen Babylon.
  15. Mutta totisesti näin sanoo Herra: Älköön teidän pakonne tapahtuko kiireessä, vaan valmistettakoon kaikki teidän edellänne, ja se, joka lähtee, älköön katsoko taaksensa ettei turmio yhtäkkiä häntä yllättäisi.
  16. Tarkatkaa ja kuulkaa, oi te maan asukkaat. Kuunnelkaa yhdessä, te kirkkoni vanhimmat, ja kuulkaa Herran ääni, sillä hän kutsuu kaikkia ihmisiä ja hän käskee kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen.
  17. Sillä katso, Herra on lähettänyt enkelin, joka huutaa keskitaivaalla, sanoen: Valmistakaa Herralle tie ja tehkää polut hänelle tasaisiksi, sillä lähellä on hänen tulemuksensa hetki,
  18. jolloin Karitsa seisoo Siionin vuorella ja hänen kanssaan sata neljäkymmentäneljä tuhatta, joiden otsaan on kirjoitettu hänen Isänsä nimi.
  19. Valmistautukaa siis Yljän tuloon; menkää, menkää häntä vastaan.
  20. Sillä katso, hän on seisova Öljymäellä ja voimallisen valtameren, suuren syvyyden, päällä, ja merensaarilla ja Siionin maassa.
  21. Ja hän on antava äänensä kuulua Siionista ja hän on puhuva Jerusalemista, ja hänen äänensä on kuuluva kaikkien keskuudessa.
  22. Ja se on oleva niin kuin paljojen vetten pauhina ja niin kuin suuren ukkosenjylinän ääni, joka on kukistava vuoret, eikä laaksoja enää ole.
  23. Hän on käskevä suurta syvyyttä, ja se on väistyvä takaisin pohjoisiin maihin, ja saaret yhdistyvät yhdeksi maaksi.
  24. Ja Jerusalemin maa ja Siionin maa palaavat omal1e paikalleen, ja maa on tuleva sellaiseksi kuin se oli aikana, ennen kuin se jaettiin.
  25. Ja Herra, Vapahtaja, on seisova kansansa keskellä ja hallitseva kaikkea lihaa.
  26. Ja ne, jotka ovat pohjoisissa maissa, tulevat muistetuiksi Herran edessä, ja heidän profeettansa kuulevat hänen äänensä, eivätkä he enää viivyttele; ja he lyövät kallioihin, ja jäät sulavat heidän edessään.
  27. Ja valtatie on aukeneva keskelle suurta syvyyttä.
  28. Heidän vihollisensa joutuvat heidän saaliikseen.
  29. Ja autioon erämaahan on puhkeava elävän veden lammikoita, eikä kuivunut maa ole enää oleva janoava maa.
  30. Ja he tuovat runsaat aarteensa Efraimin lapsille, minun palvelijoilleni.
  31. Ja ikuisten kukkulain ääret vapisevat heidän edessään.
  32. Ja siellä, Siionissa he lankeavat maahan ja heidät kruunataan kirkkaudella Herran palvelijain, Efraimin lasten kätten kautta.
  33. Ja he puhkeavat iankaikkisen ilon lauluihin.
  34. Katso, tämä on iankaikkisen Jumalan siunaus Israelin sukukunnille ja runsaampi siunaus Efraimin ja häneen liittyneiden pään päälle.
  35. Ja myös Juudan sukukuntaan kuuluvat pyhitetään pyhyydessä Herran edessä heidän vaivansa jälkeen, niin että he tulevat asumaan hänen kasvojensa edessä päivin ja öin, aina ja iankaikkisesti.
  36. Ja nyt, totisesti sanoo Herra: Jotta kaikki tämä tulisi tunnetuksi teidän keskuudessanne, oi maan asukkaat, minä lähetin enkelini, joka lensi keskitaivaalla ja jolla oli iankaikkinen evankeliumi. Hän on ilmestynyt muutamille ja antanut sen ihmiselle, ja hän tulee ilmestymään monille maan päällä asuvaisille.
  37. Ja tämä evankeliumi pitää julistettaman kaikille kansanheimoille ja sukukunnille ja kielille ja kansoille.
  38. Ja Jumalan palvelijat lähtevät ja sanovat suurella äänellä: Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut;
  39. ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet,
  40. huutaen avuksenne Herran nimeä yötä päivää, sanoen: Oi, jospa sinä halkaisisit taivaat ja astuisit alas, niin että vuoret järkkyisivät sinun edessäsi.
  41. Ja tähän he tulevat saamaan vastauksen, sillä Herran läsnäolo on oleva kuin sulattava tuli, joka polttaa, ja tuli, joka saa vedet kiehumaan.
  42. Oi Herra, sinä astut alas tehdäksesi nimesi tunnetuksi vastustajillesi, ja kaikki kansat tulevat vapisemaan sinun kasvojesi edessä,
  43. kun sinä teet peljättäviä tekoja, tekoja, joita he eivät odota;
  44. kun sinä astut alas ja vuoret järkkyvät sinun edessäsi, silloin sinä käyt häntä kohden, joka ilolle vanhurskautta tekee, joka sinun teilläsi sinua muistaa.
  45. Sillä maailman alusta ei ole kuultu eikä korviin ole tullut, ei ole silmä nähnyt, paitsi sinun, oi Jumala, kuinka suuria sinä olet valmistanut sinua odottavalle.
  46. Ja silloin sanotaan: Kuka on hän, joka astuu alas Jumalan tyköä taivaasta värjätyissä vaatteissa tuntemattomilta seuduilta, Hän, joka niin on kaunistettu vaatteiltansa ja käy voimansa suuruudessa?
  47. Ja hän sanoo: Minä olen se, joka puhui vanhurskaudessa ja joka on voimallinen pelastamaan.
  48. Ja Herralla on oleva punaa puvussansa ja hänen vaatteensa ovat kuin viinikuurnan polkijan.
  49. Ja niin suuri on hänen kasvojensa kirkkaus oleva, että aurinko kätkee kasvonsa häpeästä ja kuu pidättää valonsa ja tähdet sinkoutuvat sijoiltansa,
  50. ja hänen äänensä on kuuluva: Minä olen polkenut viinikuurnan yksinäni ja tuonut tuomion kaikille, eikä ketään ollut minun kanssani.
  51. Ja minä olen tallannut heidät kiivaudessani ja polkenut heidät vihassani, ja heidän vertansa on pirskunut vaatteilleni ja olen tahrannut koko pukuni, sillä tämä oli koston päivä, joka oli mielessäni.
  52. Ja nyt on minun lunastettujeni vuosi tullut, ja he tulevat puhumaan Herransa laupeudesta ja kaikesta, mitä hän on antanut heille hyvyydessään ja suuressa armossaan, aina ja iankaikkisesti.
  53. Kaikissa heidän ahdistuksissansa oli hänelläkin ahdistus. Ja hänen kasvojensa enkeli vapahti heidät, ja rakkaudessaan ja sääliväisyydessään hän lunasti heidät, nosti heitä ja kantoi heitä kaikkina muinaisina päivinä;
  54. myös Eenokia ja niitä, jotka olivat hänen kanssansa, profeettoja, jotka olivat ennen häntä, ja myös Nooaa ja niitä jotka olivat ennen häntä, ja myös Moosesta ja niitä, jotka olivat ennen häntä.
  55. Ja Mooseksesta Eliaan ja Eliasta Johannekseen nämä, jotka olivat Kristuksen kanssa hänen ylösnousemuksessaan, pyhät apostolit, Aabraham, Iisak ja Jaakob mukaan luettuina, tulevat olemaan Karitsan kasvojen edessä.
  56. Ja pyhien haudat aukenevat, ja he tulevat esiin ja seisovat Karitsan oikealla puolella, kun hän seisoo Siionin vuorella ja pyhässä kaupungissa, Uudessa Jerusalemissa, ja he veisaavat Karitsan virttä päivin ja öin, aina ja iankaikkisesti.
  57. Ja sitä varten, että ihmiset saattaisivat tulla osallisiksi niistä kirkkauksista, jotka piti ilmoitettaman, Herra lähetti evankeliuminsa täyteyden, iankaikkisen liittonsa, puhuen yksinkertaisesti ja selkeästi,
  58. valmistaakseen heikkoja siihen, mikä on tapahtuva maan päällä, ja Herran tehtävää varten sinä päivänä, jona heikot saattavat viisaat häpeään ja vähäisestä kasvaa väkeva kansa ja jolloin kaksi ajaa pakoon heidän kymmenet tuhantensa.
  59. Ja sen kautta, mikä on heikkoa maailmassa, Herra on puiva kansat Henkensä voimalla.
  60. Ja sen tähden annettiin nämä käskyt, päivänä, jona ne annettiin, ne käskettiin pidättää maailmalta, mutta nyt ne pitää lähetettämän kaikelle lihalle,
  61. ja tämä on Herran mielen ja tahdon mukaista, hänen, joka hallitsee kaikkea lihaa.
  62. Ja sille, joka tekee parannuksen ja pyhittää itsensä Herran edessä, annetaan iankaikkinen elämä.
  63. Ja niille, jotka eivät kuule Herran ääntä, tulee täyttymään se, minkä Mooses, profeetta, on kirjoittanut: heidät hävitetään kansasta.
  64. Ja myös se, minkä profeetta Malakia on kirjoittanut: Sillä katso, se päivä on tuleva, joka palaa kuin pätsi. Ja kaikki julkeat ja kaikki, jotka tekevät sitä, mikä jumalatonta on, ovat oljenkorsia; ja heidät polttaa se päivä, joka tuleva on, sanoo Herra Sebaot, niin ettei se jätä heistä juurta eikä oksaa.
  65. Sen tähden tämä on oleva Herran vastaus heille:
  66. Sinä päivänä, jona minä tulin omieni tykö, kukaan teistä ei ottanut minua vastaan, ja teidät karkotettiin.
  67. Kun minä jälleen huusin, kukaan teistä ei vastannut; kuitenkaan minun käteni ei ollut liian lyhyt vapahtamaan enkä minä ollut voimaton auttamaan.
  68. Katso, nuhtelullani minä kuivaan meren, minä teen virrat erämaaksi; niiden kalat löyhkäävät ja kuolevat janoon.
  69. Minä puetan taivaat mustiin ja panen murhepuvun niiden verhoksi.
  70. Ja minun kädestäni tämä teille tulee — murheisina te laskeudutte levolle.
  71. Katsokaa ja nähkää, ei ole ketään, joka voi pelastaa teidät, sillä te ette kuulleet ääntäni, kun minä kutsuin teitä taivaista, te ette uskoneet minun palvelijoitani ettekä ottaneet heitä vastaan, kun heidät lähetettiin teidän tykönne.
  72. Sen tähden he sinetöivät todistuksen ja sitoivat lain, ja teidät jätettiin pimeyden valtaan.
  73. Nämä tulevat menemään ulkoisimpaan pimeyteen, sinne, missä on itku ja valitus ja hammasten kiristys.
  74. Katso, Herra, teidän Jumalanne, on niin puhunut. Amen.
Edellinen luku | Seuraava luku | Sisältö
Etusivu > Pyhät kirjoitukset
Luotu 1998-10-24 - Päivitetty 1999-10-05