K O L M A S N E F I NEFIN KIRJA KIRJOITTANUT NEFI, HELAMANIN POJAN NEFIN POIKA 
Ja Helaman oli Helamanin poika, ja tämä oli Alman, Alman pojan, poika, ja Alma 
oli Nefin jälkeläinen, ja Nefi oli Lehin poika, ja Lehi lähti Jerusalemista Sedekian, 
Juudan kuninkaan, ensimmäisenä hallitusvuonna. 1 LUKU Nefi, Helamanin poika, lähtee. 
Merkkejä Vapahtajan syntymisestä annetaan. Vastustusta ilmaantuu. Gaadiantonin 
rosvot esiintyvät taaskin. 1. Nyt tapahtui, että yhdeksäskymmenes ensimmäinen 
vuosi oli kulunut loppuun, ja kuusisataa vuotta oli kulunut siitä hetkestä, kun 
Lehi lähti Jerusalemista; ja sinä vuonna Lakoneus oli maan ylimpänä tuomarina 
ja hallitsijana. 2. Ja Nefi, Helamanin poika, oli lähtenyt Sarahemlan maasta, 
uskoen poikansa Nefin haltuun, joka oli hänen vanhin poikansa, vaskilevyt ja kaikki 
siihen mennessä pidetyt aikakirjat sekä kaikki ne esineet, joita oli pidetty pyhinä 
Lehin Jerusalemista lähdöstä saakka. 3. Sitten hän lähti maasta, ja sitä, minne 
hän lähti, ei yksikään ihminen tiedä; ja hänen poikansa Nefi piti aikakirjoja 
hänen asemestaan, tämän kansan aikakirjaa. 4. Ja katso, tapahtui, että profeettain 
profetiat alkoivat täydellisemmin toteutua yhdeksännenkymmenennen toisen vuoden 
alussa; sillä kansan keskuudessa alettiin tehdä suurempia tunnustekoja ja suurempia 
ihmeitä. 5. Mutta oli muutamia, jotka alkoivat sanoa, että aika, jonka kuluessa 
Samuel Laamanilaisen puhumien sanojen piti toteutua, oli mennyt umpeen. 6. Ja 
he alkoivat pilkata veljiään, sanoen: Katso, aika on kulunut umpeen, eivätkä Samuelin 
sanat ole toteutuneet; teidän niihin perustuva ilonne ja uskonne on siis ollut 
turha. 7. Ja tapahtui, että he aiheuttivat suuren metelin kaikkialla maassa; ja 
ne Ihmiset, jotka uskoivat, alkoivat tulla perin murheellisiksi, peljäten, ettei 
sitä, mistä oli puhuttu, kenties tapahtuisi. 8. Mutta katso, he odottivat horjumatta 
sitä päivää ja sitä yötä ja sitä päivää, joka olisi kuin yksi päivä, ikään kuin 
ei yötä olisi, jotta he saisivat nähdä, ettei heidän uskonsa ollut turha. 9. Ja 
tapahtui että epäuskoiset määräsivät päivän, jolloin kaikki ne, jotka uskoivat 
noihin perimätietoihin, otettaisiin hengiltä, ellei ilmaantuisi merkkiä, jonka 
Samuel profeetta oli ilmoittanut. 10. Ja tapahtui, että kun Nefi, Nefin poika, 
näki tämän kansansa jumalattomuuden, hänen mielensä oli ylen murheinen. 11. Ja 
tapahtui, että hän meni ulos, kumartui maahan ja huusi voimallisesti Jumalaansa 
kansansa puolesta, niiden tähden, joita hävitys uhkasi sen tähden, että he uskoivat 
isäinsä perimätietoon. 12. Ja tapahtui, että hän huusi voimallisesti Herran puoleen 
koko sen päivän; ja katso, Herran ääni tuli hänelle, sanoen: 13. Nosta pääsi ja 
ole rohkealla mielellä, sillä katso, aika on käsillä, ja tänä yönä merkki annetaan, 
ja huomispäivänä minä tulen maailmaan osoittamaan maailmalle, että minä olen toteuttava 
kaiken, mitä olen antanut puhua pyhien profeettojeni suun kautta. 14. Katso, minä 
tulen omieni tykö toteuttaakseni kaiken, minkä olen ilmoittanut Ihmislapsille 
maailman perustamisesta asti ja tehdäkseni sekä Isän että Pojan tahdon - Isän 
tahdon minun tähteni ja Pojan tahdon minun lihani tähden. Ja katso, aika on käsillä, 
ja tänä yönä merkki annetaan. 15. Ja tapahtui, että sanat, jotka tulivat Nefille, 
toteutuivat sen mukaisesti kuin ne oli puhuttu, sillä katso, auringon laskiessa 
ei tullut pimeä; ja ihmiset hämmästyivät, koska ei tullut pimeä, kun yö saapui. 
16. Ja monet, jotka eivät olleet uskoneet profeettain sanoja, kaatuivat maahan 
ikään kuin kuolleina, sillä he huomasivat, että heidän profeettain sanoihin uskovien 
varalle laatimansa suuri hävityssuunnitelma oli tehty tyhjäksi, sillä ilmoitettu 
merkki oli jo lähellä. 17. Ja he alkoivat ymmärtää, että Jumalan Poika varmasti 
pian ilmestyisi; ja kaikki kansa kaikkialla maan päällä lännestä itään, sekä pohjoisenpuoleisessa 
että etelänpuoleisessa maassa oli niin perin hämmästyksissään, että lankesi maahan. 
18. Sillä he ymmärsivät, että profeetat olivat monen vuoden ajan todistaneet näistä 
tapahtumista ja että merkki, josta oli Ilmoitettu, oli jo käsillä, ja he alkoivat 
peljätä syntisyytensä ja epäuskonsa tähden. 19. Ja tapahtui, ettei tullut pimeä 
koko sinä yönä, vaan oli valoisa, ikään kuin olisi ollut keskipäivä. Ja tapahtui, 
että aurinko nousi aamulla jälleen tavalliseen tapaan, ja he ymmärsivät, että 
Herra syntyisi sinä päivänä, sen merkin perusteella, joka oli annettu. 20. Ja 
kaikki oli tapahtunut tarkalleen profeettain sanojen mukaan. 21. Ja tapahtui myös, 
että ilmaantui uusi tähti, sanan mukaan. 22. Ja tapahtui, että saatana alkoi tästä 
hetkestä lähtien levittää valheita kansan keskuuteen sen sydänten paaduttamiseksi, 
jotta ihmiset eivät uskoisi näkemiinsä merkkeihin ja ihmeisiin; mutta näistä valheista 
ja petoksista huolimatta suurin osa kansaa uskoi ja kääntyi Herraan. 23. Ja tapahtui, 
että Nefi lähti kansan keskuuteen, ja samoin monet muut, kastaen parannukseen, 
jossa kaste oli suuri syntien anteeksianto. Ja siten kansa jälleen sai rauhan 
maahan. 24. Eikä riitaisuuksia ollut ellei ota huomioon muutamia harvoja, jotka 
alkoivat saarnata, yrittäen kirjoitusten nojalla todistaa, ettei ollut enää tarpeen 
seurata Mooseksen lakia. Mutta tässä asiassa he erehtyivät, koska he eivät olleet 
ymmärtäneet kirjoituksia. 25. Mutta tapahtui, että heidät saatiin nopeasti kääntymään 
ja heille saatiin osoitetuksi heidän erhetyksensä, jonka vallassa he olivat, sillä 
heille osoitettiin, ettei laki ollut vielä täytetty ja että se on täytettävä jokaista 
piirtoaan myöten; sana tuli heille, että se on täytettävä ja ettei tavua eikä 
kirjaintakaan pääsisi häviämään, ennen kuin kaikki olisi täytetty; sen tähden 
heidät saatiin tänä samana vuonna huomaamaan erhetyksensä, ja he tunnustivat virheensä. 
26. Ja siten yhdeksäskymmenes toinen vuosi kului loppuun tuoden ihmisille ilosanomia 
niiden merkkien tähden, jotka annettiin kaikkien pyhien profeettain profetiain 
sanojen mukaan. 27. Ja tapahtui, että yhdeksäskymmenes kolmaskin vuosi kului häiriöittä, 
lukuunottamatta Gaadiantonin rosvoja, jotka asustivat vuoristossa ja olivat maalle 
vitsauksena, sillä niin vahvat heidän turva- ja piilopaikkansa olivat, ettei kansa 
saanut heitä kukistetuksi; niin he tekivät paljon murhia ja vuodattivat paljon 
verta kansan keskuudessa. 28. Ja tapahtui yhdeksäntenäkymmenentenä neljäntenä 
vuonna, että heidän lukumääränsä alkoi suuresti kasvaa, sillä paljon nefiläisluopioita 
pakeni heidän luoksensa, mikä murehdutti suuresti niitä nefiläistä, jotka jäivät 
maahan. 29. Ja laamanilaisillakin oli syytä murheeseen, sillä katso, heillä oli 
paljon lapsia, jotka varttuivat ja alkoivat tulla täysi-ikäisiksi ja itsenäisiksi, 
jolloin eräät soramilaiset saivat valheillaan ja houkutuksillaan vietellyiksi 
heitä liittymään noihin Gaadiantonin rosvoihin. 30. Ja näin kokivat laamanilaisetkin 
onnettomuutta, alkaen heiketä uskossaan ja vanhurskaudessaan nousevan polven jumalattomuuden 
tähden. 2 LUKU Nefiläisten rappio. Valkoisia laamanilaisia. Molemmat kansat ryhtyvät 
yhteisvoimin puolustautumaan rosvoja ja murhaajia vastaan. 1. Ja tapahtui, että 
näin kului yhdeksäskymmenes viideskin vuosi, ja kansa alkoi unohtaa kuulemansa 
merkit ja ihmeet, yhä vähemmän hämmästyen taivaasta tulleita merkkejä ja ihmeitä, 
niin että he alkoivat koveta sydämeltään ja paatua mieleltään, lakaten uskomasta 
mihinkään kuulemaansa ja näkemäänsä - 2. mielessään kuvitellen sellaisia mielettömiä, 
että sen olivat ihmiset perkeleen voimalla saaneet aikaan harhauttaakseen ja pettääkseen 
ihmisten mieliä; ja niin saatana jälleen sai valtoihinsa ihmisten sydämet, niin 
että hän sokaisi heidän silmänsä ja sai heidät uskomaan, että oppi Kristuksesta 
oli mielettömyyttä ja turhuutta. 3. Ja tapahtui, että kansan jumalattomuus ja 
kauhistukset enenivät, eivätkä ihmiset uskoneet, että enää annettaisiin merkkejä 
tai ihmeitä; ja saatana kulki ympäri, eksyttäen ihmisten sydämiä, kiusaten heitä 
ja houkutellen heitä suureen pahuuteen maassa. 4. Ja näin kului yhdeksäskymmenes 
kuudes vuosi; ja myös yhdeksäskymmenes seitsemäs vuosi; ja myös yhdeksäskymmenes 
kahdeksas vuosi; ja myös yhdeksäskymmenes yhdeksäs vuosi; 5. ja sata vuotta oli 
myös kulunut Moosian elinpäivistä lukien, joka oli nefiläisten kuningas. 6. Ja 
kuusisataa yhdeksän vuotta oli kulunut siitä. kun Lehi lähti Jerusalemista. 7. 
Ja yhdeksän vuotta oli kulunut siitä hetkestä, jolloin merkki annettiin, joka 
profeettain sanojen mukaan annettaisiin Kristuksen maailmaan tulemisesta. 8. Mutta 
nyt nefiläiset alkoivat laskea aikansa tästä ajankohdasta, jolloin merkki annettiin, 
eli Kristuksen tulemisesta; yhdeksän vuotta oli siis kulunut. 9. Eikä Nefi, sen 
Nefin isä, joka huolehti aikakirjoista, palannut takaisin Sarahemlan maahan, eikä 
häntä onnistuttu mistään löytämään koko maasta. 10. Ja tapahtui, että kansa vieläkin 
pysyi pahuudessa, huolimatta sen keskuudessa tapahtuneesta paljosta julistuksesta 
ja profetoimisesta; ja näin kului kymmeneskin vuosi, ja myös yhdestoista vuosi 
kului synnissä. 11. Ja tapahtui kolmantenatoista vuonna, että sotia ja riitaisuuksia 
alkoi esiintyä kaikkialla maassa, sillä Gaadiantonin rosvojen joukko oli kasvanut 
niin suureksi ja surmasi niin paljon väkeä, hävitti niin monta kaupunkia ja sai 
aikaan niin paljon kuolemaa ja verilöylyjä kaikkialla maassa, että kaiken kansan 
sekä nefiläisten että laamanilaisten oli tartuttava aseisiin heitä vastaan. 12. 
Niin kaikki laamanilaiset, jotka olivat kääntyneet Herraan, liittyivät veljiinsä 
nefiläisiin, ja heidät velvoitettiin oman henkensä sekä naistensa ja lastensa 
turvallisuuden nimessä tarttumaan aseisiin noita Gaadiantonin rosvoja vastaan, 
siten myös suojellakseen oikeuksiansa ja kirkkoonsa ja Jumalansa kumartamiseen 
liittyviä oikeuksia sekä vapauttansa ja riippumattomuuttansa. 13. Ja tapahtui, 
että ennen kuin tämä kolmastoista vuosi oli kulunut, nefiläisiä uhkasi täydellinen 
tuho tämän sodan tähden, joka oli yltynyt ylen ankaraksi. 14. Ja tapahtui, että 
ne laamanilaiset, jotka olivat liittyneet nefiläisiin, luettiin nefiläisiin kuuluviksi; 
15. ja heidät vapautettiin kirouksestaan, ja heidän ihonsa muuttui valkoiseksi 
kuten nefiläisten; 16. ja heidän nuorista miehistänsä ja tyttäristänsä tuli ylen 
kaunismuotoisia, ja heidät luettiin nefiläisiin kuuluviksi, ja heitä sanottiin 
nefiläisiksi. Ja niin päättyi kolmastoista vuosi. 17. Ja tapahtui neljännentoista 
vuoden alussa, että rosvojen ja Nefin kansan välinen sota jatkui ja yltyi ylen 
ankaraksi; siitä huolimatta Nefin kansa pääsi rosvoista jonkin verran voitolle, 
niin että se sai heidät jälleen karkoitetuksi mailtansa vuoristoon ja heidän piilopaikkoihinsa. 
18. Ja niin päättyi neljästoista vuosi. Ja viidentenätoista vuonna he hyökkäsivät 
Nefin kansan kimppuun; ja Nefin kansan pahuuden tähden, heidän monien riitaisuuksiensa 
ja erimielisyyksiensä tähden, Gaadiantonin rosvot saivat heistä monta voittoa. 
19. Ja niin päättyi viidestoista vuosi, ja näin ihmiset olivat ankarassa ahdinkotilassa, 
ja hävityksen miekka uhkasi heitä, niin että se oli iskemäisillänsä heihin ja 
näin oli heidän jumalattomuutensa tähden. 3 LUKU Lakoneus, maan hallitsija, saa 
kirjeen rosvopäällikkö Giddianhilta. Antautumista vaaditaan. Lakoneus ei välitä 
vaatimuksesta, vaan ryhtyy puolustustoimenpiteisiin. 1. Ja nyt tapahtui, että 
Lakoneus, maan hallitsija, sai kuudentenatoista vuonna Kristuksen tulemisesta 
kirjeen tuon rosvoliiton johtajalta ja päälliköltä, ja näin kuuluivat hänen kirjoittamansa 
sanat: 2. Lakoneus, maan jaloin ja ylin hallitsija, katso, minä kirjoitan sinulle 
tämän kirjeen ja ylistän sinua erittäin suuresti kestävyytesi tähden samoin kuin 
kansasi kestävyyden tähden sen puolustamisessa, mitä te pidätte oikeutenanne ja 
vapautenanne; niin, teidän laitanne on hyvin, ikään kuin joku jumala tukisi teitä 
kädellään teidän puolustaessanne vapauttanne ja omaisuuttanne ja maatanne, eli 
sitä, mitä te siksi sanotte. 3. Ja minusta on sääli, erittäin jalo Lakoneus, että 
te olette niin mielettömiä ja järjettömiä, että luulette voivanne pitää puolenne 
niin monia urheita miehiä vastaan, jotka ovat minun käskyvallassani, ja jotka 
tällä hetkellä ovat aseissa ja odottavat malttamattomina sanaa: Hyökätkää nefiläisten 
kimppuun ja tuhotkaa heidät. 4. Ja tuntien heidän lannistumattoman mielensä, koettuani 
heidän taitavuutensa taistelukentällä ja tuntien heidän ikuisen vihansa teitä 
kohtaan niiden monien vääryyksien tähden, joita olette heille tehneet, minä tiedän, 
että jos he hyökkäisivät teidän kimppuunne, he täydellisesti tuhoaisivat teidät. 
5. Sen tähden minä olen kirjoittanut tämän kirjeen, sen omin käsin sinetöiden, 
sillä minä ajattelen teidän etuanne sen lujuuden tähden, jota olette osoittaneet 
siinä, mitä uskotte oikeaksi samoin kuin teidän taistelukentällä osoittamanne 
mielenjalouden tähden. 6. Sen tähden minä kirjoitan sinulle, pyytäen teitä luovuttamaan 
tälle väelleni kaupunkinne, maanne ja alueenne mieluummin kuin että se kävisi 
miekalla kimppuunne ja hävitys kohtaisi teitä. 7. Eli toisin sanoen, antautukaa 
meille ja liittykää meihin ja tutustukaa meidän salaisiin tekoihimme ja tulkaa 
veljiksemme, niin että olisitte meidän kanssamme tasa-arvoiset - ette orjiamme, 
vaan veljiämme sekä osallisina kaikkeen omaisuuteemme. 8. Ja katso, minä valalla 
vannon sinulle, että jos tämän teette, teitä ei tuhota; mutta ellette halua näin 
tehdä, minä valalla vannon sinulle, että minä huomisesta kuukauden kuluttua käsken 
sotajoukkojeni hyökätä kimppuunne, eivätkä ne vitkastele eivätkä säästä, vaan 
lyövät teitä ja antavat miekkansa iskeä teihin, kunnes teidät on perin juurin 
hävitetty. 9. Ja katso, minä olen Giddianhi ja minä olen tämän Gaadiantonin salaisen 
yhdyskunnan päämies, jonka yhdyskunnan ja sen toimet minä tiedän hyviksi. Ja ne 
ovat vanhaa juurta, ja ne ovat edelleen periytyneet meille. 10. Ja minä kirjoitan 
tämän kirjeen sinulle, Lakoneus, ja minä toivon, että te luovutatte maanne ja 
alueenne ilman verenvuodatusta, jotta tämä minun väkeni, joka on erinnyt teistä, 
koska te pahuudessanne eväsitte heiltä heidän oikeutensa hallitukseen, saisi takaisin 
oikeutensa ja hallitusvallan, ja ellette te tätä tee, minä aion kostaa heidän 
kokemansa vääryydet. Minä olen Giddianhi. 11. Ja nyt tapahtui, että kun Lakoneus 
sai tämän kirjeen, hän hämmästyi suuresti sitä julkeutta, jolla Giddianhi vaati 
nefiläisten maata haltuunsa ja uhkaili kansaa, luvaten kostaa niiden kärsimät 
vääryydet, jotka eivät olleet mitään vääryyttä kokeneet, lukuunottamatta sitä 
vääryyttä, jonka he itse olivat itselleen aiheuttaneet liittyessään noihin jumalattomiin 
ja kauhistaviin rosvoihin. 12. Ja katso, tämä Lakoneus, hallitsija, oli oikeudenmukainen 
mies, jota rosvon vaatimukset ja uhkailut eivät pystyneet peljästyttämään; sen 
tähden hän ei välittänyt Giddianhin, rosvojen päämiehen kirjeestä, vaan käski 
kansansa huutaa Herran puoleen, jotta hän antaisi voimaa sen hetken varalle, jolloin 
rosvot hyökkäisivät sen kimppuun. 13. Ja hän lähetti julistuksen kaiken kansan 
keskuuteen, että sen oli koottava naisensa ja lapsensa, lammaskatraansa ja karjalaumansa 
ja kaikki omaisuutensa, vain maansa jättäen, samaan paikkaan. 14. Ja hän määräsi 
rakennettaviksi linnoituksia joka puolelle heidän ympärilleen ja niiden vahvuuden 
tuli olla ylen suuri. Ja hän määräsi sotajoukkoja, sekä nefiläisistä että laamanilaisista 
koottuja eli kaikista niistä koottuja, jotka luettiin nefiläisiin kuuluviksi, 
sijoitettaviksi vartioiksi joka puolelle vartioimaan heitä ja suojelemaan heitä 
rosvoilta päivällä ja yöllä. 15. Ja hän sanoi heille: Niin totta kuin Herra elää, 
ellette tee parannusta kaikista synneistänne ja huuda Herran puoleen, ette mitenkään 
pelastu noiden Gaadiantonin rosvojen käsistä. 16. Ja niin suuret ja ihmeelliset 
Lakoneuksen sanat ja profetiat olivat, että ne herättivät pelkoa kaikessa kansassa; 
ja se ponnisti kaikkensa toimiakseen Lakoneuksen sanojen mukaan. 17. Ja tapahtui, 
että Lakoneus määräsi päälliköitä kaikille nefiläisjoukoille käskemään näitä sillä 
hetkellä, kun rosvot tulisivat erämaasta niiden kimppuun. 18. Ja nyt määrättiin 
ylipäällikkö ja kaikkien nefiläissotajoukkojen ylin käskijä, ja hänen nimensä 
oli Gidgiddoni. 19. Ja kaikkien nefiläisten oli keskuudessaan tapana määrätä sotapäälliköiksensä 
(paitsi heidän jumalattomuutensa aikoina) sellaisia, joissa oli ilmoituksen ja 
myös profetian henki; niinpä tämä Gidgiddoni oli heidän keskuudessansa suuri profeetta, 
ja samoin oli myös ylimmäinen tuomari. 20. Niin kansa sanoi Gidgiddonille: Rukoile 
Herraa ja menkäämme vuoristoon ja erämaahan hyökätäksemme rosvojen kimppuun ja 
tuhotaksemme heidät heidän omilla alueillansa. 21. Mutta Gidgiddoni sanoi heille: 
Pois se, sillä jos me lähtisimme heitä vastaan taistelemaan, Herra jättäisi meidät 
heidän käsiinsä; valmistautukaamme siis keskellä omia alueitamme, kootkaamme kaikki 
sotajoukkomme yhteen, älkäämmekä menkö heitä vastaan taistelemaan, vaan odottakaamme, 
kunnes he hyökkäävät meidän kimppuumme, sillä niin totta kuin Herra elää, jos 
me näin teemme, hän antaa heidät meidän käsiimme. 22. Ja tapahtui seitsemäntenätoista 
vuonna, vuoden loppupuolella, että Lakoneuksen julistus oli levinnyt kaikkialle 
maahan, ja nefiläiset olivat ottaneet hevosensa, vaununsa, nautansa ja kaikki 
lammaskatraansa ja karjalaumansa, viljansa ja kaiken tavaransa ja lähtivät liikkeelle 
tuhansin ja kymmenintuhansin, kunnes olivat kaikki lähteneet sille paikalle, minne 
heidän oli määrä kerääntyä puolustautuaksensa vihollisiansa vastaan. 23. Ja tätä 
varten määrätty maa oli Sarahemlan maa ja Runsaudenmaa, siihen rajaviivaan asti, 
joka kulki Runsaudenmaan ja Autiomaan välitse. 24. Ja ylen monta tuhatta henkeä 
siitä kansasta, jota sanottiin nefiläisiksi, kerääntyi tähän maahan. Ja Lakoneus 
käski heidän kokoontua etelänpuoleiseen maahan sen ankaran kirouksen tähden, joka 
lepäsi pohjoisenpuoleisen maan yllä. 25. Ja he linnoittautuivat vihollisiansa 
vastaan, ja he asuivat yhdessä maassa ja yhtenä kokonaisuutena, ja he pelkäsivät 
Lakoneuksen lausumia sanoja, niin että he tekivät parannuksen kaikista synneistänsä; 
ja Herralle Jumalallensa kohottamissaan rukouksissa he pyysivät, että hän pelastaisi 
heidät sinä hetkenä, kun heidän vihollisensa tulisivat taistelemaan heitä vastaan. 
26. Ja he olivat vihollistensa tähden ylen huolissaan. Ja Gidgiddoni käski heidän 
tehdä kaikenkaltaisia sota-aseita ja varustautua haarniskoilla ja pienillä ja 
suurilla kilvillä hänen ohjeidensa mukaisesti. 4 LUKU Rosvot kärsivät häviön ja 
heidän johtajansa saa surmansa. Hänen seuraajansa Semnariha hirtetään. Gidgiddonin 
miehuullisuus sodassa. 1. Ja tapahtui kahdeksannentoista vuoden lopulla, että 
nuo rosvojen sotajoukot olivat valmistautuneet taisteluun ja alkoivat tulla alas 
ja hyökätä kukkuloilta käsin, vuoristosta ja erämaasta, linnoituksistansa ja piilopaikoistansa, 
ja alkoivat vallata alueita sekä etelänpuoleisesta että pohjoisenpuoleisesta maasta, 
ja alkoivat ottaa haltuunsa kaikki maat, joista nefiläiset olivat poistuneet, 
ja kaupungit, jotka oli jätetty autioiksi. 2. Mutta katso, nefiläisten jättämissä 
maissa ei ollut villieläimiä eikä riistaa, eikä riistaa ollut rosvojen saatavissa 
muualta kuin erämaasta. 3. Ja rosvot saattoivat elää ainoastaan erämaassa muonavarojen 
puutteen tähden, sillä nefiläiset olivat jättäneet maansa autioiksi ja koonneet 
lammaskatraansa ja karjalaumansa ja kaiken tavaransa, ja he olivat kaikki yhdessä. 
4. Sen tähden rosvoilla ei ollut mahdollisuuksia ryöstämiseen eikä ruoan saamiseen 
muuten kuin ryhtymällä avoimeen taisteluun nefiläisiä vastaan; ja nefiläiset taas 
olivat kaikki yhdessä, ja heidän lukumääränsä oli perin suuri, ja he olivat varanneet 
itselleen muonaa, hevosia, nautakarjaa ja kaikenkaltaista karjaa, minkä avulla 
he pystyivät elättämään itseään seitsemän vuoden ajan, missä ajassa he toivoivat 
saavansa rosvot hävitetyiksi maasta; ja niin kahdeksastoista vuosi kului loppuun. 
5. Ja tapahtui, että Giddianhi yhdeksäntenätoista vuonna katsoi välttämättömäksi 
ryhtyä taisteluun nefiläisiä vastaan, sillä rosvot eivät pystyneet huolehtimaan 
elatuksestaan millään muulla tavoin kuin rosvoamalla ja ryöstämällä ja murhaamalla. 
6. Eivätkä he uskaltaneet hajaantua maan eri puolille, niin että olisivat voineet 
kasvattaa viljaa, koska he pelkäsivät, että nefiläiset hyökkäisivät heidän kimppuunsa 
ja kukistaisivat heidät; sen tähden Giddianhi antoi sotajoukoillensa käskyn; että 
niiden oli tänä vuonna lähdettävä taistelemaan nefiläisiä vastaan. 7. Ja tapahtui, 
että he tulivat taistelemaan; ja silloin oli kuudes kuukausi; ja katso, suuri 
ja hirvittävä oli se päivä, jolloin he tulivat taistelemaan, ja he olivat vyöttäneet 
itsensä rosvojen tapaan, ja heillä oli lampaanvuota lanteidensa ympärillä, ja 
he olivat tahrineet itsensä verellä, ja heidän päänsä olivat kerityt, ja pääkilvet 
peittivät heidän päälakensa; ja suuret ja hirvittävät olivat Giddianhin sotajoukot 
katsella heidän aseistuksensa tähden ja koska he olivat veren tahrimat. 8. Ja 
tapahtui, että nefiläisten sotajoukot, nähdessään miltä Giddianhin sotajoukko 
näytti, lankesivat kaikki maahan ja kohottivat huutonsa Herran, Jumalansa, puoleen, 
pyytäen häntä säästämään heitä ja pelastamaan heidät heidän vihollistensa käsistä. 
9. Ja tapahtui, että kun Giddianhin sotajoukot näkivät tämän, ne alkoivat huutaa 
ilosta kovalla äänellä, sillä he luulivat, että nefiläiset olivat langenneet maahan 
sen pelon vaikutuksesta, jota heidän sotajoukkojensa kauhistavuus oli heissä herättänyt. 
10. Mutta tässä he pettyivät, sillä nefiläiset eivät heitä peljänneet, vaan he 
pelkäsivät Jumalaansa ja rukoilivat häntä suojelemaan heitä; kun sen tähden Giddianhin 
sotajoukot ryntäsivät heidän kimppuunsa, he olivat valmiit kohtaamaan ne; Herran 
voimassa he ne kohtasivat. 11. Ja taistelu alkoi tänä kuudentena kuukautena; ja 
suuri ja hirvittävä oli silloin taistelu, ja suuri ja hirvittävä oli silloin verenvuodatus, 
niin ettei moista verenvuodatusta ollut koko Lehin kansan keskuudessa nähty aina 
siitä saakka, kun hän lähti Jerusalemista. 12. Ja katso, huolimatta Giddianhin 
uhkauksista ja valoista nefiläiset saivat heistä voiton, niin että he perääntyivät 
heidän tieltään. 13. Ja tapahtui, että Gidgiddoni käski sotajoukkojensa ajaa heitä 
takaa aina erämaan rajoille saakka ja olemaan säästämättä yhtäkään, joka matkalla 
joutuisi heidän käsiinsä; ja niin he ajoivat heitä takaa ja surmasivat heitä, 
aina erämaan rajoille saakka, kunnes olivat täyttäneet Gidgiddonin käskyn. 14. 
Ja tapahtui, että Giddianhia, joka oli seisonut ja taistellut urhoollisesti, ajettiin 
takaa. kun hän pakeni; ja koska hän oli paljosta taistelemisestaan väsynyt, hänet 
tavoitettiin ja surmattiin. Ja sellainen oli rosvo Giddianhin loppu. 15. Ja tapahtui, 
että nefiläisten sotajoukot palasivat takaisin turvapaikkaansa. Ja tapahtui, että 
yhdeksästoista vuosi kului, eivätkä rosvot tulleet uudelleen taistelemaan; eivätkä 
he tulleet uudelleen kahdentenakymmenentenäkään vuonna. 16. Eivätkä he kahdentenakymmenentenä 
ensimmäisenäkään vuonna tulleet taistelemaan, vaan he asettuivat joka puolelle 
Nefin kansan ympärille sitä piirittämään, sillä he arvelivat, että jos he eristäisivät 
nefiläiset maistansa ja tukkisivat näiltä tiet joka puolelta ja eristäisivät kansan 
kaikista sen ulkopuolisista eduista, he saisivat sen pakotetuksi antautumaan, 
kuten he halusivat. 17. He olivat nyt valinneet itselleen toisen johtajan, jonka 
nimi oli Semnariha; ja Semnariha siis oli määrännyt tämän piirityksen toimeenpantavaksi. 
18. Mutta katso, tämä oli nefiläisille eduksi; sillä rosvojen oli mahdotonta jatkaa 
piiritystä kyllin kauan, jotta sillä olisi ollut vaikutusta nefiläisiin, koska 
näillä oli paljon varastoituja muonavaroja. 19. Koska rosvojen keskuudessa vallitsi 
ruokavarojen puute sillä katso, heillä ei ollut muuta kuin lihaa elatukseksensa, 
jota lihaa he hankkivat erämaasta - 20. ja tapahtui, että riista alkoi käydä erämaassa 
riittämättömäksi - niin että rosvot olivat kuolemaisillansa nälkään. 21. Ja nefiläiset 
tekivät jatkuvasti päivällä ja yöllä hyökkäyksiä heidän sotajoukkojaan vastaan, 
surmaten heitä tuhansin ja kymmenintuhansin. 22. Ja niin Semnarihan miehet halusivat 
luopua piiritysyrityksestään sen suuren hävityksen tähden, joka kohtasi heitä 
yöllä ja päivällä. 23. Ja tapahtui, että Semnariha antoi miehillensä käskyn, että 
heidän oli keskeytettävä piiritys ja kuljettava pohjoisenpuoleisen maan etäisimpiin 
osiin. 24. Mutta Gidgiddoni oli selvillä heidän suunnitelmistaan ja tiesi heidän 
heikkoutensa, joka johtui ravinnon puutteesta sekä heidän kärsimästänsä suuresta 
mieshukasta; sen tähden hän lähetti sotajoukkonsa öiseen aikaan liikkeelle ja 
katkaisi rosvojen perääntymistien panemalla joukkonsa heidän perääntymistiellensä. 
25. Ja tämän he tekivät öiseen aikaan ja pääsivät kulkiessaan rosvojen edelle, 
niin että kun rosvot seuraavana päivänä lähtivät liikkeelle, he kohtasivat nefiläisten 
sotajoukot sekä edessään että selustassaan. 26. Ja myös etelässä olevat rosvot 
estettiin pääsemästä turvapaikkoihinsa. Ja kaikki tämä tapahtui Gidgiddonin käskystä. 
27. Ja monia tuhansia antautui nefiläisille vangiksi, ja loput surmattiin. 28. 
Ja heidän johtajansa Semnariha otettiin kiinni ja hirtettiin puuhun, aina ylös 
sen latvaan saakka, niin että hän kuoli. Ja kun he olivat hänet hirttäneet, niin 
että hän oli kuollut, he kaatoivat puun maahan ja huusivat kovalla äänellä, sanoen: 
29. Herra pysyttäköön kansansa vanhurskaana ja sydämeltänsä pyhänä, jotta se saisi 
kaadetuksi maahan jokaisen, joka koettaa tappaa sitä väkivallalla ja salaliittoja 
solmimalla, kuten tämäkin mies on maahan kaadettu. 30. Ja he riemuitsivat ja huusivat 
jälleen yhteen ääneen, sanoen: Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin 
Jumala suojelkoon vanhurskaudessa tätä kansaa, niin kauan kuin se huutaa Jumalansa 
nimeä, jotta hän suojelisi sitä. 31. Ja tapahtui, että he kaikki kuin yhdestä 
suusta puhkesivat kiittämään ja ylistämään Jumalaansa siitä suuresta teosta, jonka 
hän oli heidän hyväksensä tehnyt pelastaessaan heidät joutumasta heidän vihollistensa 
käsiin. 32. He huusivat: Hoosianna Korkeimmalle Jumalalle. Ja he huusivat: Siunattu 
olkoon Herran Jumalan Kaikkivaltiaan, Korkeimman Jumalan nimi. 33. Ja heidän sydämensä 
paisui ilosta, niin että he vuodattivat runsaita kyyneliä Jumalan suuren hyvyyden 
tähden, jota hän oli osoittanut pelastaessaan heidät heidän vihollistensa käsistä; 
ja he tiesivät, että he olivat pelastuneet iankaikkisesta perikadosta sen tähden, 
että olivat tehneet parannuksen ja nöyrtyneet. 5 LUKU Nefiläiset tekevät parannuksen 
ja koettavat saada vääryyden työt loppumaan. Mormonin kertomus itsestään ja hänen 
hallussaan olevista levyistä. Uusi viittaus Israelin kokoamiseen. 1. Ja katso, 
nyt ei ollut koko Nefin kansan keskuudessa yhtäkään elävää sielua, joka olisi 
vähääkään epäillyt kaikkien niiden pyhien profeettain sanoja, jotka olivat puhuneet, 
sillä he ymmärsivät, että niiden väistämättömästi täytyi käydä toteen. 2. Ja he 
ymmärsivät, että Kristuksen oli täytynyt tulla, niiden monien merkkien perusteella, 
jotka oli annettu profeettain sanojen mukaisesti; ja sen perusteella, mitä jo 
oli tapahtunut, he ymmärsivät, että kaiken väistämättömästi täytyi tapahtua sen 
mukaisesti, mitä oli puhuttu. 3. Sen tähden he luopuivat kaikista synneistänsä 
ja kauhistuksistansa ja aviorikoksistansa ja palvelivat kaikella ahkeruudella 
Jumalaa päivin ja öin. 4. Ja nyt tapahtui, että kun he olivat ottaneet kaikki 
rosvot vangiksi, niin ettei yksikään, joka ei ollut saanut surmaansa, päässyt 
pakenemaan, he heittivät vankinsa vankilaan ja saarnauttivat näille Jumalan sanaa; 
ja jokainen, joka teki parannuksen synneistänsä ja antoi juhlallisen lupauksen, 
ettei enää murhaisi, laskettiin vapaaksi. 5. Mutta niille, jotka eivät lupausta 
antaneet ja jotka edelleenkin hautoivat mielessään noita salamurhia, kaikille 
niille, joiden huomattiin henkivän uhkauksia veljiään vastaan, määrättiin tuomio 
ja rangaistus lain mukaisesti. 6. Ja näin he tekivät lopun kaikista noista jumalattomista, 
salaisista ja kauhistavista liitoista, joiden piirissä oli niin paljon vääryyttä 
ja murhia tehty. 7. Ja niin oli kahdeskymmenes toinen vuosi kulunut loppuun ja 
samoin kahdeskymmenes kolmas vuosi ja kahdeskymmenes neljäs ja kahdeskymmenes 
viides; ja niin oli kaksikymmentä viisi vuotta kulunut. 8. Ja paljon oli tapahtunut 
sellaista, joka muutamien silmissä olisi suurta ja ihmellistä, mutta sitä ei voi 
kaikkea kirjoittaa tähää kirjaan; sadattakaan osaa ei tämä kirja voi sisältää 
siitä, mitä niin monien ihmisten keskuudessa tapahtui kahdenkymmenen viiden vuoden 
aikana; 9. mutta katso, on olemassa aikakirjoja, jotka sisältävät kaikki tämän 
kansan teot, ja lyhyemmän, mutta todenmukaisen kertomuksen kirjoitti Nefi. 10. 
Sen tähden minä olen laatinut kertomukseni näistä asioista Nefin muistiinpanojen 
mukaan, jotka kaiverrettiin Nefin levyiksi sanottuihin levyihin. 11. Ja katso, 
minä laadin kertomuksen levyille jotka olen omin käsin tehnyt. 12. Ja katso, minun 
nimeni on Mormon, ja minä olen saanut nimeni Mormonin maan mukaan, maan, jossa 
Alma perusti kirkon kansan keskuuteen, ensimmäisen seurakunnan, mikä sen keskuuteen 
perustettiin sen rikkomuksen jälkeen. 13. Katso, minä olen Jeesuksen Kristuksen, 
Jumalan Pojan, opetuslapsi. Hän on kutsunut minut julistamaan sanaansa kansansa 
keskuudessa, jotta se perisi iankaikkisen elämän. 14. Ja on käynyt välttämättömäksi, 
että minä Jumalan tahdon mukaisesti, jotta niiden pyhien rukoukset, jotka ovat 
täältä pois siirtyneet, toteutuisivat heidän uskonsa mukaan, laadin kertomuksen 
näistä asioista, jotka ovat tapahtuneet - 15. lyhyen kertomuksen siitä, mitä on 
tapahtunut siitä lähtien, kun Lehi lähti Jerusalemista, hamaan nykyhetkeen saakka. 
16. Sen tähden minä laadin kertomukseni niiden kertomusten mukaan, joita ennen 
minua olleet ovat esittäneet, aina elinaikani alkuun saakka; 17. ja sitten minä 
laadin kertomuksen niistä tapahtumista, jotka olen omin silmin nähnyt. 18. Ja 
minä tiedän, että minun laatimani kertomus on oikea ja totuudenmukainen kertomus, 
mutta on kuitenkin paljon sellaisia asioita, joita me emme oman kielemme mukaisesti 
pysty kirjoittamaan. 19. Ja nyt minä lakkaan kirjoittamasta sellaista, mikä koskee 
minua itseäni, ja ryhdyn esittämään kertomusta asioista, jotka ovat tapahtuneet 
ennen minua. 20. Minä olen Mormon ja todellinen Lehin jälkeläinen. Minulla on 
syytä ylistää Jumalaani ja Vapahtajaani Jeesusta Kristusta siitä, että hän johdatti 
meidän isämme pois Jerusalemin maasta, (eikä kukaan sitä tiennyt, paitsi hän itse 
ja ne, jotka hän johdatti pois siitä maasta) sekä siitä, että hän on niin paljon 
antanut minulle ja minun kansalleni tietoa sielujemme pelastukseksi. 21. Totisesti 
hän on siunannut Jaakobin huoneen ja on ollut Joosefin jälkeläisille armollinen. 
22. Ja mikäli Lehin lapset ovat pitäneet hänen käskynsä, hän on siunannut heitä 
ja antanut heidän menestyä sanansa mukaan. 23. Ja totisesti hän jälleen saattaa 
Joosefin jälkeläisten jäännöksen tuntemaan Herran, heidän Jumalansa. 24. Ja niin 
totta kuin Herra elää, hän kerää maan neljältä ääreltä kaiken Jaakobin jälkeläisten 
jäännöksen, joka on hajoitettuna kaikkialle maan päälle. 25. Ja kuten hän on tehnyt 
liittonsa kaiken Jaakobin huoneen kanssa, siten on hänen Jaakobin kanssa tekemänsä 
liitto käyvä täyttymykseensä hänen sopivaksi katsomallansa ajalla, niin että koko 
Jaakobin huone saatetaan jälleen sen liiton tuntemiseen, jonka hän on sen kanssa 
tehnyt. 26. Ja silloin se tuntee Lunastajansa, joka on Jeesus Kristus, Jumalan 
Poika; ja silloin se kootaan maan neljältä ääreltä omiin maihinsa, joista se on 
hajaantunut; niin totta kuin Herra elää, on näin tapahtuva. Amen. 6 LUKU Kansa 
menestyy. Sitä seuraa ylpeys, rikkaus ja luokkaeroavaisuudet. Riitaisuudet saavat 
kirkossa hajaannuksen aikaan. Pimeyden töitä. 1. Ja nyt tapahtui, että kaikki 
Nefin kansa palasi omille maillensa kahdentenakymmenentenä kuudentena vuonna, 
joka mies perheinensä, lammaskatrainensa ja karjalaumoinensa, hevosinensa ja nautoinensa 
ja kaikkinensa, mitä kullekin kuului. 2. Ja tapahtui, että he eivät olleet syöneet 
kaikkia muonavarojansa; niinpä he ottivat mukaansa kaiken, mitä eivät olleet käyttäneet, 
kaiken viljansa eri lajia, kultansa, hopeansa ja kaikki kalleutensa, ja palasivat 
omille maillensa ja maa-alueillensa, sekä pohjoiseen että etelään, sekä pohjoisenpuoleiseen 
maahan että etelänpuoleiseen maahan. 3. Ja niille rosvoille, jotka olivat antaneet 
lupauksen, että he pitäisivät rauhan, niille rosvojen joukosta, jotka halusivat 
pysyä laamanilaisina, he antoivat maa-alueita heidän lukumääränsä mukaan, jotta 
he omalla työllänsä saisivat hankituksi, mistä elää; ja näin he saivat aikaan 
rauhan kaikkialla maassa. 4. Ja he alkoivat jälleen menestyä ja voimistua; ja 
kahdeskymmenes kuudes ja seitsemäs vuosi kuluivat loppuun, ja suuri järjestys 
vallitsi maassa; ja he olivat muodostaneet lakinsa tasapuolisiksi ja oikeudenmukaisiksi. 
5. Eikä maassa ollut enää mitään, mikä olisi ehkäissyt kansan jatkuvaa menestystä, 
kunhan se vain ei langennut syntiin. 6. Ja tämän suuren rauhan olivat Gidgiddoni 
ja tuomari, Lakoneus, ja ne, jotka oli määrätty johtajiksi, saaneet maassa aikaan. 
7. Ja tapahtui, että monta kaupunkia rakennettiin uudelleen ja monta vanhaa kaupunkia 
korjattiin. 8. Ja paljon valtateitä rakennettiin ja paljon maanteitä tehtiin, 
jotka johtivat kaupungista toiseen ja maasta toiseen ja paikkakunnalta toiselle. 
9. Ja näin kului kahdeskymmenes kahdeksas vuosi, ja kansa sai nauttia jatkuvaa 
rauhaa. 10. Mutta tapahtui kahdentenakymmenentenä yhdeksäntenä vuonna, että kansan 
keskuudessa alkoi ilmetä jonkin verran kiistaa; ja muutamat alkoivat esiintyä 
ylpeästi ja rehennellen ylen suuren rikkautensa johdosta, jopa ankariin vainoihinkin 
hairahtuen; 11. sillä maassa oli paljon kauppiaita, ja myös paljon lainoppineita 
ja paljon virkamiehiä. 12. Ja ihmiset alkoivat jakautua eriarvoisiin säätyihin 
rikkautensa ja opinsaantimahdollisuuksiensa mukaan, sillä muutamat olivat tietämättömiä 
köyhyytensä tähden, ja toiset saavuttivat suuren oppineisuuden rikkautensa tähden. 
13. Toiset elivät ylpeydessä ja toiset olivat perin nöyriä; toiset vastasivat 
pilkkaan pilkalla, kun taas toiset alistuivat pilkkaan ja vainoon ja kaikenkaltaisiin 
ahdistuksiin, haluamatta vastata pilkalla, vaan olivat nöyriä ja katuvaisia Jumalan 
edessä. 14. Ja niin pääsi vallalle suuri eriarvoisuus kaikkialla maassa, niin 
että kirkko alkoi hajaantua; ja niin kirkko oli kolmantenakymmenentenä vuonna 
hajonnut kaikkialla maassa, paitsi muutamien harvojen laamanilaisten keskuudessa, 
jotka olivat kääntyneet totiseen uskoon; eivätkä he luopuneet siitä, sillä he 
olivat lujat ja kestävät ja järkkymättömät, haluten kaiken kykynsä mukaan ahkeroida 
pitää Herran käskyt. 15. Ja syynä tähän kansan pahuuteen oli tämä: saatanalla 
oli suuri valta, niin että hän yllytti kansaa tekemään kaikenlaista pahaa, houkutteli 
sitä ylpeyteen ja viekoitteli sitä tavoittelemaan valtaa ja arvoasemia ja rikkautta 
ja maailman turhuutta. 16. Ja niin saatana johdatti harhaan ihmisten sydämiä kaikenkaltaista 
syntiä tekemään; niin he saivat nauttia rauhaa vain muutaman vuoden ajan. 17. 
Ja näin, kolmannenkymmenennen vuoden alussa - ihmisten oltua pitkän ajan alttiina 
perkeleen kiusauksille, niin että hän johdatteli heitä, minne tahansa vain halusikin 
heidät viedä ja mihin tahansa syntiin, niitä hän halusi heidän tekevän - ja näin, 
tämän kolmannenkymmenennen vuoden alussa, he olivat kauhistavassa jumalattomuuden 
tilassa. 18. Sillä he eivät tehneet syntiä tietämättömyydestä, koska he tiesivät, 
mitä Jumala heiltä tahtoi, sillä heidät oli opetettu tuntemaan Jumalan tahto; 
he siis tahallaan kapinoivat Jumalaa vastaan. 19. Ja tämä tapahtui Lakoneuksen, 
Lakoneuksen pojan, päivinä, sillä Lakoneus nousi isänsä istuimelle ja hallitsi 
kansaa sinä vuonna. 20. Ja ilmaantui miehiä, joihin Henki taivaasta oli vaikuttanut 
ja jotka oli lähetetty, ja he saarnasivat kaikkialla maassa kansan keskellä seisten 
ja todistivat rohkeasti kansan synneistä ja pahoista teoista ja todistivat sille 
siitä lunastuksesta, jonka Herra suorittaisi kansansa puolesta, eli toisin sanoen 
Kristuksen ylösnousemuksesta; ja he todistivat rohkeasti hänen kuolemastansa ja 
kärsimyksistänsä. 21. Mutta monet kansasta olivat ylen vihoissaan niiden takia, 
jotka näistä asioista todistivat; ja vihoissaan olivat pääasiassa ylimmäiset tuomarit 
ja sellaiset, jotka olivat olleet ylipappeja ja lainoppineita; kaikki, jotka lainoppineita 
olivat, olivat vihoissaan niille, jotka näistä asioista todistivat. 22. Mutta 
ei ollut ainoatakaan lainoppinutta eikä tuomaria tai ylipappia, jolla olisi ollut 
valta ketään tuomita kuolemaan, muutoin kuin siten, että maan hallitsija allekirjoitti 
heidän tuomionsa. 23. Ja oli paljon sellaisia, jotka todistivat Kristusta koskevista 
asioista, jotka todistivat rohkeasti, ja joita tuomarit ottivat kiinni ja salaa 
surmasivat, että tieto heidän kuolemastansa tulisi maan hallitsijan korviin vasta 
heidän kuolemansa jälkeen. 24. Mutta katso, oli vastoin maan lakeja, että joku 
otettiin hengiltä ilman maan hallitsijalta saatua valtuutta - 25. sen tähden tultiin 
Sarahemlan maahan, maan hallitsijan luokse, esittämään valitusta näitä tuomareita 
vastaan, jotka olivat lainvastaisesti tuominneet Herran profeetat kuolemaan. 26. 
Niin tapahtui, että heidät otettiin kiinni ja tuotiin oikeuden eteen tuomittaviksi 
rikoksesta, jonka he olivat tehneet, kansan määräämän lain mukaisesti. 27. Mutta 
tapahtui, että noilla tuomareilla oli paljon ystäviä ja sukulaisia; ja muut, melkeinpä 
kaikki lainoppineet ja ylipapit kerääntyivät ja liittyivät niiden tuomareiden 
sukulaisiin, jotka piti lain mukaan tutkittaman. 28. Ja he tekivät keskenänsä 
liiton, liiton, jonka jo entisinä aikoina eläneet olivat tehneet, jonka perkele 
on tehnyt ja järjestänyt kaikkea vanhurskautta vastaan. 29. Niin he liittyivät 
yhteen, Herran kansaa vastaan, ja tekivät liiton heidän tuhoamiseksensa ja vapauttaaksensa 
ne, jotka olivat syylliset murhaan, oikeudenmukaisuuden käsistä, jota oli aikomus 
soveltaa lain mukaan. 30. Ja he uhmasivat maansa lakia ja oikeuksia; ja he tekivät 
keskenänsä liiton tappaaksensa hallitsijan ja asettaaksensa maalle kuninkaan, 
jotta maa ei enää saisi nauttia vapautta, vaan joutuisi kuninkaiden alaiseksi. 
7 LUKU Ylimmäinen tuomari murhataan ja hallitus syöstään vallasta. Jakautuminen 
heimoihin. Kuningas Jaakob. Nefin voimallinen saarnatoiminta. 1. Mutta katso, 
minä näytän teille, että he eivät asettaneet kuningasta maalle, vaan samana vuonna, 
kolmantenakymmenentenä vuonna, he tappoivat, murhasivat maan ylimmäisen tuomarin 
tuomarinistuimelle. 2. Ja kansa hajaantui toinen toistansa vastaan, ja se erottautui 
heimoiksi, kukin mies perheensä ja sukunsa ja ystäviensä mukaan; ja näin tuhottiin 
se järjestys, jonka mukaan maata hallittiin. 3. Ja kukin heimo valitsi itselleen 
päällikön eli johtajan; ja näin saivat alkunsa heimot ja heimojen johtajat. 4. 
Ja katso, heidän keskuudessaan oli pelkästään sellaisia miehiä, joilla oli paljon 
perhettä ja paljon sukulaisia ja ystäviä; sen tähden heidän heimonsa muodostuivat 
ylen suuriksi. 5. Ja kaikki tämä tapahtui, eikä heidän keskuudessansa toistaiseksi 
ollut sotia; ja kaikki tämä pahuus oli tullut kansan osaksi, koska se antautui 
saatanan valtaan. 6. Ja hallituksen säädökset raukesivat tyhjiin profeettain murhaajien 
ystävien ja sukulaisten salajuonien tähden. 7. Ja ne muodostuivat suureksi riidanaiheeksi 
maassa, niin että vanhurskaampi osa kansasta oli melkein kokonaan muuttunut jumalattomaksi; 
vain muutamia harvoja vanhurskaita oli sen keskuudessa. 8. Eikä siten ollut kuuttakaan 
vuotta kulunut, ennen kuin suurin osa kansasta oli kääntynyt pois vanhurskaudestansa, 
kääntynyt kuten koira oksennukselleen tai kuin sika rapakossa rypemään. 9. Ja 
tämä salaliitto, joka oli saattanut niin paljon pahuutta kansan osaksi, kokoontui 
ja valitsi johtajaksensa miehen, jota nimitettiin Jaakobiksi; 10. ja se sanoi 
häntä kuninkaaksensa; siten hänestä tuli tämän jumalattoman liiton kuningas, ja 
hän oli niiden ensimmäisiä, jotka olivat korottaneet äänensä Jeesuksesta todistavia 
profeettoja vastaan. 11. Ja tapahtui, ettei sen väki ollut niin vahva luvultansa 
kuin ne kansan heimot, jotka olivat liittyneet yhteen, mutta joiden johtajat kuitenkin 
säätivät niiden lait, kukin heimollensa; ja kuitenkin: ne olivat vihollisia keskenänsä, 
ja vaikka ne eivät olleet vanhurskasta kansaa, niitä kuitenkin yhdisti viha niitä 
kohtaan, jotka olivat tehneet liiton hallituksen kukistamiseksi. 12. Kun Jaakob 
siis näki, että heidän vihollisiansa oli heitä suurempi lukumäärä, hän liiton 
kuninkaana käski kansaansa pakenemaan maan pohjoisimpaan osaan ja rakentamaan 
sinne itsellensä valtakunnan, kunnes heihin liittyisi luopioita (sillä hän uskotteli 
heille, että ilmaantuisi paljon luopioita) ja he tulisivat kyllin voimakkaiksi 
taistellakseen kansan heimoja vastaan; ja he tekivät niin. 13. Ja niin joutuisa 
heidän kulkunsa oli, ettei sitä saatu ehkäistyksi, ennen kuin he olivat ehtineet 
kansan ulottuvilta. Ja niin päättyi kolmaskymmenes vuosi; ja tällaiset olivat 
Nefin kansan asiat. 14. Ja tapahtui kolmantenakymmenentenä ensimmäisenä vuonna, 
että kansa oli jakautuneena heimoihin, kukin mies perheensä, sukunsa ja ystäväinsä 
mukaan; mutta ne olivat kuitenkin tehneet sopimuksen, etteivät ryhtyisi sotaan 
toisiansa vastaan, mutta lakiensa puolesta ne eivät liittyneet yhteen, eivätkä 
hallitustapansakaan puolesta, sillä nämä säädettiin niiden päällikköinä ja johtajina 
olevien miesten mielen mukaan. Mutta he laativat perin ankarat lait, jotka kielsivät 
toista heimoa loukkaamasta toisen heimon oikeuksia, niin että jonkinmoinen rauha 
vallitsi maassa; mutta heidän sydämensä olivat kuitenkin luopuneet Herrasta, heidän 
Jumalastansa, ja he kivittivät profe[e]ttoja ja karkoittivat heidät keskuudestansa. 
15. Ja tapahtui, että Nefi - jonka tykönä enkelit olivat käyneet ja joka oli myös 
kuullut Herran äänen, ja joka siis oli nähnyt enkeleitä omin silmin ja oli saanut 
voiman tietää Kristuksen palvelustehtävästä sekä myös omin silmin nähnyt kansan 
nopean kääntymisen vanhurskaudesta takaisin jumalattomuuteensa ja kauhistuksiinsa; 
16. hän siis, ollen murheissaan sen sydämen kovuuden ja sen mielen paatumuksen 
tähden, lähti sinä samana vuonna sen keskuuteen ja alkoi rohkeasti julistaa parannusta 
ja syntien anteeksisaamista uskon kautta Herraan Jeesukseen Kristukseen. 17. Ja 
hän opetti sille monia asioita; eikä niitä kaikkia voida kirjoittaa eikä osa niistä 
olisi kyllin, minkä tähden niitä ei ole tähän kirjaan kirjoitettu. Ja Nefi opetti 
voimalla ja suurella vallalla. 18. Ja tapahtui, että ihmiset olivat hänelle vihoissaan, 
koska hänessä oli suurempi voima kuin heissä, sillä ei ollut mahdollista, että 
he olisivat voineet olla uskomatta hänen sanoihinsa, sillä niin suuri oli hänen 
uskonsa Herraan Jeesukseen Kristukseen, että enkelit palvelivat häntä joka päivä. 
19. Ja Jeesuksen nimessä hän ajoi ulos riivaajia ja saastaisia henkiä, herättipä 
hän kuolleista veljensäkin, kun ihmiset olivat hänet kivittäneet kuoliaaksi. 20. 
Ja kansa näki sen ja oli sen todistajana ja oli hänelle vihoissaan hänen voimansa 
tähden; ja hän teki myös monia muita ihmeitä kansan nähden, Jeesuksen nimessä. 
21. Ja tapahtui, että kolmaskymmenes ensimmäinen vuosi kului loppuun, ja vain 
muutamia kääntyi Herraan, mutta jokainen, joka kääntyi, osoitti totisesti kansalle, 
että hänen osakseen oli tullut Jumalan voima ja Henki, joka oli Jeesuksessa Kristuksessa, 
johon hän uskoi. 22. Ja jokainen, josta oli ajettu ulos riivaajia ja joka oli 
parannettu sairauksistansa ja heikkouksistansa, osoitti totisesti kansalle, että 
häneen oli vaikuttanut Jumalan Henki ja että hän oli parantunut; ja hekin tekivät 
tunnustekoja ja tekivät joitakin ihmeitä kansan keskuudessa. 23. Niin kului myös 
kolmaskymmenes toinen vuosi. Ja Nefi huusi kansalle kolmannenkymmenennen kolmannen 
vuoden alussa, ja hän saarnasi heille parannusta ja syntien anteeksisaamista. 
24. Nyt minä haluaisin teidän myös muistavan, ettei ollut yhtäkään parannukseen 
saatettua, jota ei olisi kastettu vedellä. 25. Sen tähden Nefi asetti miehiä tähän 
palvelustehtävään, että kaikki ne, jotka tulisivat heidän tykönsä, kastettaisiin 
vedellä, ja niin tapahtui todistukseksi ja osoitukseksi Jumalan edessä ja kansalle, 
että he olivat tehneet parannuksen ja saaneet syntinsä anteeksi. 26. Ja tämän 
vuoden alussa kastettiin monia parannukseen; ja niin kului suurin osa vuodesta. 
8 LUKU Kristuksen ristiinnaulitseminen ilmoitetaan edeltäkäsin ennustetuin tunnusmerkein. 
Myrsky ja maanjäristys, pyörretuuli ja tuli. Suuri ja hirvittävä hävitys. Kolmen 
päivän pimeys. 1. Ja nyt tapahtui, meidän aikakirjamme mukaan, ja me tiedämme, 
että meidän aikakirjamme sisältää totuuden, sillä katso, mies, joka piti aikakirjaa, 
oli vanhurskas mies - sillä totisesti hän teki monta voimallista tekoa Jeesuksen 
nimessä, eikä ollut ketään, joka olisi voinut tehdä ihmetekoa Jeesuksen nimessä, 
olematta sitä ennen täydellisesti puhdistettu kaikista synneistänsä - 2. ja nyt 
tapahtui, ellei tämä mies erehtynyt aikamme laskussa, että kolmaskymmenes kolmas 
vuosi oli kulunut loppuun; 3. ja kansa alkoi perin hartaasti odottaa merkkiä, 
jonka laamanilainen profeetta Samuel oli ilmoittanut tulevan, eli aikaa, jolloin 
kolme päivää kestävä pimeys peittäisi maan. 4. Ja kansan keskuudessa alkoi esiintyä 
suurta epäilyä ja väittelyä huolimatta siitä, että niin monta tunnusmerkkiä oli 
annettu. 5. Ja tapahtui kolmantenakymmenentenä neljäntenä vuonna, sen ensimmäisen 
kuun neljäntenä päivänä, että nousi ankara myrsky, jommoista ei kukaan koko maassa 
vielä konsanaan ollut kokenut. 6. Ja oli myös ankara ja hirvittävä rajuilma, ja 
kävi hirvittävä jylinä, niin että se vavisutti koko maata, ikään kuin se olisi 
ollut halkeamaisillansa, 7. ja häikäisevät salamat leimahtelivat, jommoisia ei 
konsanaan ollut koko maassa nähty. 8. Ja Sarahemlan kaupunki syttyi tuleen. 9. 
Ja Moronin kaupunki vaipui meren syvyyteen, ja sen asukkaat hukkuivat. 10. Ja 
maa siirtyi Moronihan kaupungin päälle, niin että kaupungin paikalle muodostui 
suuri vuori. 11. Ja etelänpuoleisessa maassa tapahtui suuri ja hirvittävä hävitys. 
12. Mutta katso, suurempi ja hirvittävämpi hävitys tapahtui pohjoisenpuoleisessa 
maassa, sillä katso, koko maan pinta muuttui toiseksi myrskyn ja pyörretuulten 
ja jylinän ja salamoinnin ja koko maan ylen ankaran järinän tähden; 13. ja valtatiet 
sortuivat ja tasaiset tiet tuhoutuivat ja monet tasankopaikat muuttuivat kukkulaisiksi. 
14. Ja monet suuret ja huomattavat kaupungit vaipuivat ja monet paloivat ja monet 
järkkyivät niin, että niiden rakennukset sortuivat maahan ja niiden asukkaat saivat 
surmansa ja tienoot jäivät autioiksi. 15. Ja muutamia kaupunkeja jäi jäljelle, 
mutta niiden vauriot olivat ylen suuret, ja monet niissä saivat surmansa. 16. 
Ja muutamat pyörretuuli vei mukanaan, eikä yksikään tiedä, minne he joutuivat, 
paitsi sitä, että tuuli heidät vei. 17. Ja näin myrskyt ja jylinä ja salamat ja 
maan järinä raiskasivat koko maan pinnan. 18. Ja katso, kalliot halkesivat; ne 
murenivat yli koko maan pinnan, niin että niitä tavattiin särkyneinä palasina, 
liuskoina ja särminä kaikkialla maan päällä. 19. Ja tapahtui, että kun jylinä 
ja salamointi ja myrsky ja rajuilma ja maan järinä päättyi - sillä katso, sitä 
kesti noin kolme hetkeä; ja muutamat sanoivat, että sitä kesti kauemmin; kuitenkin 
kaikkia näitä ankaria ja hirvittäviä tapahtumia kesti noin kolmen hetken ajan 
- niin katso, pimeys peitti maan. 20. Ja tapahtui, että synkkä pimeys lepäsi koko 
maan yllä, niin että sen eloon jääneet asukkaat saattoivat tuntea pimeyden huurun; 
21. eikä pimeyden tähden voinut olla mitään valoa, ei kynttilöitä, eikä soihtuja: 
eivätkä he voineet hienolla ja erittäin kuivalla puullansakaan sytyttää tulta, 
niin että heillä ei voinut olla minkäänlaista valoa; 22. eikä näkynyt minkäänlaista 
valoa, ei tulta eikä tuiketta, ei aurinkoa, ei kuuta eikä tähtiä, sillä niin sankat 
olivat maan yllä lepäävät pimeyden sumut. 23. Ja tapahtui, että sitä kesti kolmen 
päivän ajan minkään valon näkymättä, ja koko kansan keskuudessa vallitsi yhtämittainen 
ankara murhe, itku ja valitus; ankara oli ihmisten vaikerrus pimeyden ja heitä 
kohdanneen suuren hävityksen tähden. 24. Ja jossakin heidän kuultiin huutavan 
sanoen: Voi, jospa olisimme tehneet parannuksen ennen tätä suurta ja hirvittävää 
päivää, niin meidän veljemme olisivat säästyneet, eivätkä he olisi palaneet tuossa 
suuressa Sarahemlan kaupungissa. 25. Ja toisaalla heidän kuultiin huutavan ja 
murehtivan, sanoen: Voi, jospa olisimme tehneet parannuksen ennen tätä suurta 
ja hirvittävää päivää emmekä olisi tappaneet emmekä kivittäneet profeettoja, emmekä 
heitä karkoittaneet; silloin meidän äitimme ja meidän ihanat tyttäremme sekä meidän 
lapsemme olisivat säästyneet eivätkä olisi hautautuneet tuossa suuressa Moronihan 
kaupungissa. Ja näin olivat kansan valitushuudot ankarat ja kauheat. 9 LUKU Jumalan 
ääni julistaa, kuinka laajalle onnettomuus ulottuu, ja selittää syyn siihen. Mooseksen 
laki täytetty. Särjetyn sydämen ja murtuneen mielen otollinen uhri. 1. Ja tapahtui, 
että maan kaikkien asukkaiden keskellä koko tässä maassa kuului ääni, joka huusi: 
2. Voi, voi, voi tätä kansaa, voi koko maanpiirin asukkaita, elleivät he parannusta 
tee, sillä perkele nauraa ja hänen enkelinsä iloitsevat minun kansani ihanien 
poikien ja tyttärien kuoleman tähden; ja syntiensä ja kauhistustensa tähden he 
ovat sortuneet! 3. Katso, tuon suuren Sarahemlan kaupungin minä olen tulella polttanut, 
ja sen asukkaat. 4. Ja katso, tuon suuren Moronin kaupungin minä olen antanut 
upota meren syvyyteen ja sen asukkaat hukuttanut. 5. Ja katso, tuon suuren Moronihan 
kaupungin minä olen maalla peittänyt ja sen asukkaat, piilottaakseni silmiltäni 
heidän syntinsä ja kauhistuksensa, ettei profeettojen ja pyhien veri enää huutaisi 
minulle heitä vastaan. 6. Ja katso, Gilgalin kaupungin minä olen antanut vajota 
ja sen asukkaiden hautautua maan syvyyteen; 7. ja Onihan kaupungin ja sen asukkaiden, 
Mokumin kaupungin ja sen asukkaiden ja Jerusalemin kaupungin ja sen asukkaiden; 
ja minä olen antanut vesien nousta niiden paikalle kätkemään heidän pahuutensa 
ja kauhistuksensa silmiltäni, ettei profeettojen ja pyhien veri enää huutaisi 
minulle heitä vastaan.8. Ja katso, Gaadiandin kaupungin ja Gaadiomnan kaupungin 
ja Jaakobin kaupungin ja Gimgimnon kaupungin, kaikkien näiden minä olen antanut 
vajota ja olen tehnyt kukkuloita ja laaksoja niiden tilalle; ja niiden asukkaat 
minä olen haudannut maan syvyyksiin, kätkeäkseni heidän pahuutensa ja kauhistuksensa 
silmiltäni, ettei profeettojen ja pyhien veri enää huutaisi minulle heitä vastaan. 
9. Ja katso, sen suuren Jakobugatin kaupungin, jossa kuningas Jaakobin kansa asui, 
minä olen antanut tulella polttaa sen syntien ja pahuuden tähden, joka ylitti 
koko maailman pahuuden, sen salamurhien ja salaliittojen tähden, sillä ne minun 
kansani rauhan ja maan hallituksen tuhosivat; siksi minä annoin polttaa sen ja 
hävittää sen silmäini edestä, ettei profeettojen ja pyhien veri enää huutaisi 
minulle sitä vastaan. 10. Ja katso, Laamanin kaupungin ja Joosin kaupungin ja 
Gaadin kaupungin ja Kiiskumenin kaupungin minä olen antanut tulella polttaa ja 
niiden asukkaat heidän pahuutensa tähden, kun he karkoittivat profeetat ja kivittivät 
ne, jotka minä lähetin julistamaan heille heidän pahuudestansa ja kauhistuksistansa. 
11. Ja koska he karkoittivat heidät kaikki, niin ettei heidän keskuudessansa ollut 
yhtäkään vanhurskasta, minä lähetin tulen maan päälle hävittämään heidät, jotta 
heidän pahuutensa ja kauhistuksensa peittyisivät minun silmiltäni, niin ettei 
niiden profeettojen ja pyhien veri, jotka minä lähetin heidän keskuuteensa, huutaisi 
minulle maasta heitä vastaan. 12. Ja monen suuren hävityksen minä olen antanut 
kohdata tätä maata ja tätä kansaa sen pahuuden ja kauhistuksen tähden. 13. Voi, 
te kaikki, jotka olette säästyneet, koska olitte heitä vanhurskaampia, ettekö 
nyt tahdo palata minun tyköni, katua syntejänne ja kääntyä, jotta minä teidät 
parantaisin? 14. Sillä totisesti minä sanon teille, että jos te tahdotte tulla 
minun tyköni, teillä on oleva iankaikkinen elämä. Katsokaa, minun armahtava käsivarteni 
on teitä kohti ojennettuna, ja jokaisen, joka tulee, minä otan vastaan; ja autuaat 
ovat ne, jotka minun tyköni tulevat. 15. Katso, minä olen Jeesus Kristus, Jumalan 
Poika. Minä loin taivaat ja maan ja kaiken, mitä niissä on. Minä olen ollut Isän 
tykönä alusta alkaen. Minä olen Isässä ja Isä minussa, ja minussa Isä on kirkastanut 
nimensä. 16. Minä tulin omieni tykö, eivätkä minun omani ottaneet minua vastaan. 
Ja minun tulemistani koskevat kirjoitukset ovat käyneet toteen. 17. Ja kaikille 
niille, jotka ovat minut vastaan ottaneet, minä olen antanut voiman tulla Jumalan 
lapsiksi; ja samoin minä olen tekevä kaikille niille, jotka uskovat minun nimeeni, 
sillä katso, minun kauttani tulee lunastus, ja minussa on Mooseksen laki täytetty. 
18. Minä olen maailman valkeus, ja elämä. Minä olen Alfa ja Omega, alku ja loppu. 
19. Eikä teidän pidä enää uhraaman minulle verta vuodattamalla; teurasuhreistanne 
ja polttouhreistanne teidän tulee luopua, sillä minä en ole mielistyvä teidän 
teurasuhreihinne enkä polttouhreihinne. 20. Ja särjetty sydän ja murtunut mieli 
olkoon teidän uhrinne minulle. Ja jokaisen, joka tulee minun tyköni särjetyin 
sydämin ja murtunein mielin, minä kastan tulella ja Pyhällä Hengellä, aivan kuten 
laamanilaiset, koska he uskoivat minuun kääntymisensä hetkenä, kastettiin tulella 
ja Pyhällä Hengellä, vaikkeivät he sitä tietäneet. 21. Katso, minä olen tullut 
maailmaan tuodakseni lunastuksen maailmalle ja pelastaakseni maailman synnistä. 
22. Sen tähden minä otan vastaan jokaisen, joka tekee parannuksen ja pienen lapsen 
tavoin tulee tyköni, sillä sellaisten on Jumalan valtakunta. Katso, sellaisten 
puolesta minä olen antanut henkeni ja ottanut sen jälleen; tehkää siis parannus 
ja tulkaa minun tyköni, te maan ääret, ja pelastukaa. 10 LUKU Hiljaisuus maassa. 
Jälleen kuuluu ääni taivaasta. Pimeys haihtuu. Vain kansan vanhurskaampi osa säästyy. 
1. Ja katso, nyt tapahtui, että kaikki maan asukkaat kuulivat nämä sanat ja olivat 
niiden todistajina. Ja näiden sanojen jälkeen maassa vallitsi hiljaisuus usean 
hetken ajan; 2. sillä niin suuri oli ihmisten hämmästys, että he jättivät kesken 
valituksensa ja itkunsa niiden sukulaistensa tähden, jotka olivat saaneet surmansa; 
niin vallitsi usean hetken ajan hiljaisuus koko maassa. 3. Ja tapahtui, että ääni 
tuli jälleen kansalle, ja kaikki kansa kuuli sen ja oli sen todistajana sen sanoessa: 
4. Oi, te näiden suurten kukistuneiden kaupunkien asukkaat, jotka olette Jaakobin 
jälkeläisiä, jotka Israelin huonetta olette, kuinka usein minä olenkaan koonnut 
teidät, niin kuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle, ja olen ruokkinut teitä. 
5. Ja vielä, kuinka usein olisinkaan halunnut koota teidät, niin kuin kana kokoaa 
poikansa siipiensä alle, te Israelin huoneen jäsenet, jotka olette kukistuneet; 
kuinka usein olisinkaan tahtonut koota teidät, niin kuin kana kokoaa poikansa, 
mutta te ette tahtoneet. 6. Oi, sinä Israelin huone, jonka minä olen säästänyt, 
kuinka usein minä olenkaan kokoava sinut, niin kuin kana kokoaa poikansa siipiensä 
alle, jos sinä teet parannuksen ja palaat minun tyköni vakaalla sydämellä. 7. 
Mutta ellet niin tee, oi Israelin huone, niin sinun asuinsijasi muuttuvat autioiksi, 
kunnes sinun isäsi saaman lupauksen täyttämisen aika on tullut. 8. Ja nyt tapahtui, 
että kun kansa oli kuullut nämä sanat, niin katso, se alkoi jälleen itkeä ja valittaa 
sukulaistensa ja ystäviensä menetystä. 9. Ja tapahtui, että siten kuluivat nuo 
kolme päivää. Ja oli aamu, ja pimeys hälveni maan yltä, ja maa lakkasi vavahtelemasta, 
kalliot lakkasivat halkeamasta, kauhistava voihkina lakkasi ja kaikkinainen pauhaava 
melu päättyi. 10. Ja maa pysyi jälleen koossa ja lujana, ja henkiin jääneiden 
ihmisten murehtiminen ja itku ja valitus lakkasi; ja heidän murheensa kääntyi 
iloksi ja heidän valituksensa ylistykseksi ja kiitokseksi Herralle Jeesukselle 
Kristukselle, heidän Lunastajallensa. 11. Ja tähän saakka olivat ne kirjoitukset 
käyneet toteen, jotka oli puhuttu profeettain kautta. 12. Ja vanhurskaampi osa 
kansasta pelastui, eli ne, jotka ottivat profeetat vastaan eivätkä kivittäneet 
heitä; eli ne, jotka eivät olleet vuodattaneet pyhien verta, olivat säästyneet 
- 13. ja he olivat säästyneet vaipumatta ja hautautumatta maahan; eivätkä he olleet 
hukkuneet meren syvyyksiin, eikä tuli ollut heitä polttanut, eivätkä he olleet 
murskautuneet kuoliaiksi, eikä pyörretuuli oli [ollut?] vienyt heitä mukanaan, 
eivätkä pimeyden huurupilvet olleet heitä lannistaneet. 14. Ja ymmärtäköön nyt 
jokainen, joka lukee; se, jolla on kirjoitukset, tutkikoon niitä, ja katsokoon 
ja tarkatkoon, eikö kaikki tämä kuolema ja hävitys, minkä tuli ja savu, myrskyt 
ja pyörretuulet ja aukeava maa, joka heidät nielaisi, ovat aiheuttaneet, eikö 
kaikki tämä ole tapahtunut monien pyhien profeettojen profetian täyttymykseksi. 
15. Katso, minä sanon teille: Monet ovat todistaneet, että tällaista tapahtuu 
Kristuksen tulemisen hetkellä ja heidät on otettu hengiltä, koska he ovat näistä 
asioista todistaneet. 16. Profeetta Senos näistä tapahtumista todisti, ja myös 
Seenok puhui näistä asioista, sillä he todistivat erityisesti meistä, jotka olemme 
heidän jälkeläistensä jäännös. 17. Katso, myös meidän isämme Jaakob todisti Joosefin 
jälkeläisten jäännöksestä. Ja katso, emmekö me ole Joosefin jälkeläisten jäännös? 
Ja eikö näitä asioita, jotka meistä todistavat, ole kirjoitettu niille vaskilevyille, 
jotka meidän isämme Lehi toi Jerusalemista? 18. Ja tapahtui kolmannenkymmenennen 
neljännen vuoden lopussa, katso, minä osoitan teille, että ne nefiläiset , jotka 
säästyivät, sekä ne laamanilaisiksi sanotut, jotka olivat säästyneet, saivat osakseen 
suuren mielisuosion, ja heidän päällensä vuodatettiin runsaita siunauksia niin 
runsain määrin, että Kristus pian taivaaseenastumisensa jälkeen totisesti ilmestyi 
heille - 19. ilmaisten heille ruumiinsa ja opettaen heitä; ja kertomus hänen opetustoimestansa 
kerrotaan myöhemmin. Sen tähden minä tällä kertaa lopetan kirjoitukseni. Jeesus 
Kristus ilmaisi itsensä Nefin kansalle joukkojen ollessa kerääntyneinä Runsaudenmaahan 
ja opetti sitä; ja tällä tavoin hän ilmaisi itsensä sille. Kuvaus käsittää luvut 
11-26. 11 LUKU Iiankaikkinen [sic] Isä julistaa Kristuksen tulemisen. Ylösnoussut 
Kristus ilmestyy. Kansanjoukon annetaan koetella hänen haavojansa. Kasteen toimittamista 
koskevat ohjeet annetaan. Kiista ja epäsopu kielletään. Kristus on kallio. 1. 
Ja nyt tapahtui, että suuri joukko Nefin kansaa kerääntyi temppelin ympärille, 
joka oli Runsaudenmaassa; ja ihmiset ihmettelivät ja hämmästelivät keskenänsä 
näyttäen toisilleen sitä suurta ja ihmeellistä muutosta, joka oli tapahtunut. 
2. Ja he keskustelivat myös tästä Jeesuksesta Kristuksesta, jonka kuolemasta merkki 
oli annettu. 3. Ja tapahtui, että he näin keskenään keskustellessansa kuulivat 
äänen, ikäänkuin se olisi tullut taivaasta; ja he katselivat ympärillensä, sillä 
he eivät ymmärtäneet, mikä heidän kuulemansa ääni oli; eikä se ollut ankara ääni, 
eikä se ollut kova ääni, mutta siitä huolimatta, että ääni oli hiljainen, se tunkeutui 
niiden ihmisten luihin ja ytimiin, jotka sen kuulivat, niin että he vapisivat 
koko ruumiiltaan; heidän sieluunsa asti se tunkeutui ja sai heidän sydämensä palamaan. 
4. Ja tapahtui, että he jälleen kuulivat äänen, mutta eivät sitä ymmärtäneet. 
5. Ja vielä kolmannenkin kerran he kuulivat äänen, ja he jännittivät kuuloansa 
sen kuullaksensa; ja he suuntasivat silmänsä sinne päin, mistä se kuului; ja he 
katselivat herkeämättä taivasta kohti, mistä ääni tuli. 6. Ja katso, kolmannella 
kerralla he ymmärsivät kuulemansa äänen ja se sanoi heille: 7. Nähkää minun rakas 
Poikani, johon minä olen mielistynyt ja jossa minä olen kirkastanut nimeni. Kuulkaa 
häntä. 8. Ja tapahtui heidän ymmärtäessänsä, että he jälleen loivat silmänsä taivasta 
kohti, ja katso, he näkivät Ihmisen laskeutuvan taivaasta; ja hänellä oli yllänsä 
valkoinen viitta ja hän tuli alas ja seisoi heidän keskellänsä, ja koko väenpaljouden 
silmät olivat suuntautuneet häneen, eivätkä ihmiset uskaltaneet puhua toinen toisellensa, 
tietämättä mitä tämä merkitsi, sillä he luulivat enkelin ilmestyneen heille. 9. 
Ja tapahtui, että hän ojensi kätensä ja puhui kansalle, sanoen: 10. Katso, minä 
olen Jeesus Kristus, jonka profeetat todistivat tulevan maailmaan. 11. Ja katso, 
minä olen maailman valkeus ja elämä; ja minä olen juonut sen katkeran maljan, 
jonka Isä on antanut minulle, ja olen kirkastanut Isän ottamalla kantaakseni maailman 
synnit, siten alistuen Isän tahtoon kaikessa hamasta alusta asti. 12. Ja tapahtui, 
että kun Jeesus oli sanonut nämä sanat, niin koko kansanjoukko lankesi maahan, 
sillä ihmiset muistivat keskuudessansa profetoidun, että Kristus ilmaisisi itsensä 
heille taivaaseenastumisensa jälkeen. 13. Ja tapahtui, että Herra puhui heille 
sanoen: 14. Nouskaa ja tulkaa minun tyköni voidaksenne pistää kätenne minun kylkeeni 
ja tunteaksenne naulojen jäljet käsissäni ja jaloissani, jotta tietäisitte, että 
minä olen Israelin Jumala ja kaiken maan Jumala ja tapettu maailman syntien tähden. 
15. Ja tapahtui, että ihmiset menivät ja pistivät kätensä hänen kylkeensä ja koettelivat 
.hänen käsissänsä ja jaloissansa olevia naulojen jälkiä; ja tämän he tekivät mennen 
hänen luokseen yksitellen, kunnes he olivat kaikki menneet ja näkivät omin silmin 
ja tunsivat omin käsin, tiesivät varmuudella ja todistivat, että se oli hän, jonka 
tulemisesta profeetat olivat kirjoittaneet. 16. Ja kun he olivat kaikki menneet 
hänen luokseen ja hankkineet itselleen varmuuden, he huusivat yhteen ääneen, sanoen: 
17. Hoosianna! Siunattu olkoon Korkeimman Jumalan nimi! Ja he lankesivat Jeesuksen 
jalkojen juureen ja kumarsivat häntä. 18. Ja tapahtui, että hän puhui Nefille 
(sillä Nefi oli väenpaljouden joukossa) ja käski hänen tulla luoksensa. 19. Ja 
Nefi nousi ja meni ja kumartui Herran eteen ja suuteli hänen jalkojaan. 20. Ja 
Herra käski hänen nousta. Ja hän nousi ja seisoi hänen edessänsä. 21. Ja Herra 
sanoi hänelle: Minä annan sinulle vallan kastaa tämän kansan, kun minä jälleen 
olen noussut ylös taivaaseen. 22. Ja Herra kutsui vielä muita ja sanoi heille 
samoin; ja hän antoi heille vallan kastaa. Ja hän sanoi heille: Tällä tavoin teidän 
tulee kastaa: älköönkä teidän keskuudessanne olko riitaisuuksia. 23. Totisesti 
minä sanon teille, että jokainen, joka tekee parannuksen synneistänsä teidän sanojenne 
tähden ja halajaa saada kasteen minun nimeeni, teidän on kastettava tällä tavalla: 
Katso, menkää veteen ja seisokaa siinä, ja kastakaa minun nimeeni. 24. Ja katso, 
nämä ovat ne sanat, jotka teidän on sanottava kutsuttuanne heitä nimeltä: 25. 
Jeesuksen Kristuksen minulle antaman valtuuden nojalla minä kastan sinut Isän 
ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Amen. 26. Ja sitten upottakaa heidät veden alle 
ja tulkaa jälleen ylös vedestä. 27. Ja tällä tavoin kastakaa minun nimeeni, sillä 
katso, totisesti minä sanon teille, että isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat yhtä; 
ja minä olen Isässä ja Isä minussa ja Isä ja ja minä olemme yhtä. 28. Ja kuten 
minä olen teitä käskenyt, siten kastakaa. Älköönkä teidän keskuudessanne olko 
riitaisuuksia, kuten on tähän asti ollut; älköönkä teidän keskuudessanne olko 
riitaisuuksia minun oppini eri kohdista, kuten tähän asti on ollut. 29. Sillä 
totisesti, totisesti minä sanon teille: se, jossa riidan henki on, ei ole minusta 
vaan perkeleestä, joka on riidan isä, ja hän yllyttää ihmisten sydämet vihan vallassa 
riitelemään keskenänsä. 30. Katso, minun oppini ei ole ihmisten sydänten yllyttäminen 
vihaan toistansa vastaan, vaan minun oppini on, että sellaisen on kadottava. 31. 
Katso, totisesti, totisesti minä sanon teille, että minä julistan teille oppini. 
32. Ja tämä on minun oppini, se oppi, jonka Isä on minulle antanut; ja minä todistan 
Isästä ja Isä todistaa minusta, ja Pyhä Henki todistaa Isästä ja minusta; ja minä 
todistan, että Isä käskee kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen ja uskomaan 
minuun. 33. Ja kuka ikinä uskoo minuun ja kastetaan, se pelastuu; ja hän on se, 
joka saa periä Jumalan valtakunnan. 34. Ja kuka ikinä ei usko minuun eikä tule 
kastetuksi, se tuomitaan kadotukseen. 35. Totisesti, totisesti minä sanon teille, 
että tämä on minun oppini, ja minä tuon siitä todistuksen Isältä; ja kuka ikinä 
minuun uskoo, uskoo myös Isään, ja hänelle Isä todistaa minusta, sillä hän on 
lähetettävä hänelle tulen ja Pyhän Hengen. 36. Ja siten Isä todistaa minusta, 
ja Pyhä Henki todistaa hänelle Isästä ja minusta, sillä Isä ja minä ja Pyhä Henki 
olemme yhtä. 37. Ja jälleen minä sanon teille, että teidän on tehtävä parannus 
ja tultava pienen lapsen kaltaisiksi ja tultava kastetuksi minun nimeeni, sillä 
muuten tämä ei mitenkään saata tulla teidän osaksenne. 38. Ja jälleen minä sanon 
teille, että teidän on tehtävä parannus ja tultava kastetuksi minun nimeeni ja 
tultava pienen lapsen kaltaisiksi, sillä muuten te ette mitenkään voi periä Jumalan 
valtakuntaa. 39. Totisesti, totisesti minä sanon teille, että tämä on minun oppini, 
ja kuka ikinä tälle rakentaa, rakentaa minun kalliolleni, eivätkä helvetin portit 
heitä voita. 40. Ja kuka ikinä julistaa enemmän tai vähemmän kuin tämän ja julistaa 
sitä minun oppinani, on perkeleestä eikä ole minun kalliolleni rakennettu, vaan 
hän rakentaa hiekkaperustalle, ja helvetin portit ovat auki ottaakseen sellaiset 
vastaan, kun tulvat tulevat ja tuulet tuivertavat heitä. 41. Menkää siis tämän 
kansan keskuuteen ja julistakaa niitä sanoja, mitä minä olen puhunut, maan ääriin 
saakka. 12 LUKU Vapahtajan opetukset nefiläisille. Hän kutsuu kaksitoista opetuslasta 
ja valtuuttaa heidät. Hänen sanansa kansanjoukolle. Vuorisisaarna [sic] toistetaan. 
Vertaa Matteuksen 5 lukuun. 1. Ja tapahtui, että kun Jeesus oli puhunut nämä sanat 
Nefille ja niille, jotka oli kutsuttu (ja niiden lukumäärä, jotka oli kutsuttu 
ja jotka olivat saaneet Voiman ja valtuuden kastamiseen, oli kaksitoista), niin 
katso, hän ojensi kätensä kansanjoukkoa kohti ja huusi sille, sanoen: Autuaat 
olette te, jos te otatte vaarin näiden kahdentoista sanoista, jotka minä olen 
valinnut teidän joukostanne teitä opettamaan ja olemaan teidän palvelijoinanne; 
ja heille minä olen antanut vallan kastaa teitä vedellä; ja kun teidät on vedellä 
kastettu, niin katso, minä kastan teidät tulella ja Pyhällä Hengellä; autuaat 
olette siis te, jos te uskotte minuun ja teidät kastetaan, sen jälkeen kun te 
olette nähneet minut ja tiedätte, että minä olen. 2. Ja jälleen, autuaammat ovat 
ne, jotka uskovat teidän sanoihinne, kun te todistatte että minä olen. Autuaat 
ovat ne, jotka teidän sanoininne uskovat, syvimpään nöyryyteen nöyrtyvät ja kastetaan, 
sillä heille lähetetään tuli ja Pyhä Henki, ja he saavat syntinsä anteeksi. 3. 
Autuaita ovat hengessään köyhät, jotka minun tyköni tulevat, sillä heidän on taivasten 
valtakunta. 4. Ja jälleen, autuaita ovat kaikki murheelliset, sillä he saavat 
lohdutuksen. 5. Ja autuaita ovat sävyisät, sillä he saavat maan periä. 6. Ja autuaita 
ovat kaikki ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan 
Pyhällä Hengellä. 7. Ja autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden. 8. 
Ja autuaita ovat kaikki puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan. 9. Ja 
autuaita ovat kaikki rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman. 
10. Ja autuaita ovat kaikki ne, joita minun nimeni tähden vainotaan, sillä heidän 
on taivasten valtakunta. 11. Ja autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni 
teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa; 
12. sillä te saatte kokea suurta iloa ja ylenpalttista riemua, sillä teidän palkkanne 
on oleva suuri taivaassa; sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat 
ennen teitä. 13. Totisesti, totisesti, minä sanon teille: minä panen teidät maan 
suolaksi; mutta jos suola käy mauttomaksi, millä maa sitten tehdään suolaiseksi? 
Suola ei tämän jälkeen kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten 
jalkoihin tallattavaksi. 14. Totisesti, totisesti, minä sanon teille: minä panen 
teidät tämän kansan valkeudeksi. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla 
kätkössä. 15. Katso, sytytetäänkö kynttilä ja pannaan vakan alle? Ei, vaan kynttilänjalkaan, 
ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. 16. niin loistakoon siis teidän 
valonne näiden ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät 
teidän Isäänne, joka on taivaassa. 17. Älkää luulko, että minä olen tullut lakia 
tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään; 18. 
sillä totisesti minä sanon teille: ei kirjainta eikä piirtoa ole laista kadonnut, 
vaan se kaikki on minussa täytetty. 19. Ja katso, minä olen antanut teille Isäni 
lain ja käskyt, jotta te uskoisitte minuun ja jotta te tekisitte parannuksen synneistänne 
ja tulisitte minun tyköni särjetyin sydämin ja murtunein mielin. Katso, teillä 
on käskyt edessänne, ja laki on täytetty. 20. Tulkaa siis minun tyköni ja pelastukaa, 
sillä totisesti minä sanon teille, että ellette te pidä minun käskyjäni, jotka 
minä olen nyt teille antanut, niin te ette mitenkään pääse taivaan valtakuntaan. 
21. Te olette kuulleet vanhojen sanoneen, ja se on myös teidän edessänne kirjoitettuna, 
että sinun ei pidä tappaman, ja joka tappaa, on ansainnut Jumalan tuomion; 22. 
mutta minä sanon teille, että jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut 
hänen tuomionsa. Ja jokainen, joka sanoo veljellensä: Raka, on ansainnut neuvoston 
tuomion: ja jokainen, joka sanoo: Sinä hullu, on ansainnut helvetin tulen. 23. 
Jos siis olet tulossa minun tyköni tai halajat tulla minun tyköni, ja muistat, 
että veljelläsi on jotakin sinua vastaan - 24. niin lähde veljesi luokse ja sovi 
ensin veljesi kanssa, ja tule sitten vakain sydämin minun tyköni, niin minä otan 
sinut vastaan. 25. Sovi nopeasti riitapuolesi kanssa, niin kauan kuin vielä olet 
hänen kanssaan tiellä, niin ettei hän joskus tavoittaisi sinua ja sinua heitettäisi 
vankeuteen. 26. Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: sieltä et pääse, ennen 
kuin olet maksanut viimeisenkin seninen. Ja voitko yhtäkään senineä maksaa, niin 
kauan kuin olet vankilassa? Totisesti, totisesti, minä sanon sinulle: et. 27. 
Katso, vanhat ovat kirjoittaneet, ettei sinun pidä tekemän huorin; 28. mutta minä 
sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt 
huorin. 29. Katso, minä annan teille käskyn, ettei teidän pidä antaman minkään 
näistä päästä sydämeenne; 30. sillä parempi on, että te kieltäydytte näistä ja 
siten otatte ristinne kantaaksenne, kuin että teidät syöstään helvettiin. 31. 
On kirjoitettu, että jokaisen, joka hylkää vaimonsa, on annettava hänelle erokirja. 
32. Totisesti, totisesti minä sanon teille, että jokainen, joka hylkää vaimonsa 
muun kuin huoruuden tähden, saattaa hänet tekemään huorin; ja joka nai hyljätyn, 
tekee huorin. 33. Ja on vielä kirjoitettu: Älä vanno väärin, vaan täytä Herralle 
valasi; 34. mutta totisesti, totisesti minä sanon teille! älkää ensinkään vannoko; 
älkää taivaan kautta, sillä se on Jumalan valtaistuin; 35. älkääkä maan kautta, 
sillä se on hänen jalkojensa astinlauta; 36. äläkä vanno pääsi kautta, sillä et 
sinä voi yhtäkään hiusta tehdä mustaksi etkä valkeaksi; 37. vaan olkoon teidän 
puheenne: on, on; ei, ei; sillä mitä siihen lisätään, on pahasta. 38. Ja katso, 
on kirjoitettu: silmä silmästä ja hammas hampaasta; 39. mutta minä sanon teille, 
että teidän ei pidä tehdä pahalle vastarintaa, vaan jos joku lyö sinua oikealle 
poskellesi, käännä hänelle toinenkin; 40. ja jos joku tahtoo sinun kanssasi käydä 
oikeutta ja ottaa ihokkaasi, anna hänen saada vaippasikin; 41. ja jos joku pakottaa 
sinua yhden virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi. 42. Anna sille, joka 
sinulta anoo, äläkä käännä selkääsi sille, joka sinulta lainaa pyytää. 43. Ja 
katso, on myös kirjoiiettu, että sinun tulee rakastaa lähimmäistäsi ja vihata 
vihollistasi; 44. mutta katso, minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne, siunatkaa 
niitä, jotka teitä kiroavat, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat, ja rukoilkaa 
niiden puolesta, jotka teitä vahingoittavat ja teitä vainoavat; 45. että te olisitte 
Isänne lapsia, joka on taivaassa, sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille 
kuin hyvillekin. 46. Siis se vanha, mikä oli lainalaista, on kaikki minussa täytetty. 
47. Vanha on kadonnut, ja kaikki on uudeksi tullut. 48. Sen tähden minä tahtoisin, 
että te olisitte täydelliset, samoin kuin minä olen tai kuin teidän taivaallinen 
Isänne on täydellinen. 13 LUKU Vapahtajan saarna nefiläisille jatkuu. Hänen käskynsä 
niille kahdelletoista. Vertaa Matteuksen 6 lukuun. 1. Totisesti, totisesti minä 
sanon, että minä haluaisin teidän jakavan almuja köyhille, mutta kavahtakaa, ettette 
jaa almujanne ihmisten edessä, että he teidät näkisivät; muutoin te ette saa palkkaa 
Isältänne, joka on taivaassa. 2. Sen tähden, kun annat almujasi, älä soitata torvea 
edelläsi, niin kuin ulkokullatut tekevät synagogissa ja kaduilla saadakseen ylistystä 
ihmisiltä. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa. 3. Vaan kun 
sinä almuja annat, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee; 4. että 
almusi olisivat salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, on itse maksava sinulle 
julkisesti. 5. Ja kun rukoilet, älä tee niin kuin ulkokullatut; sillä he mielellään 
seisovat ja rukoilevat synagogissa ja katujen kulmissa, että ihmiset heidät näkisivät. 
Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa. 6. Vaan sinä, kun rukoilet, 
mene kammioosi, ja kun olet sulkenut ovesi, rukoile Isääsi, joka on salassa; ja 
sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle julkisesti. 7. Mutta kun rukoilette, 
älkää tyhjiä hokeko niin kuin pakanat, sillä he luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa 
tähden kuullaan. 8. Älkää siis olko heidän kaltaisiaan, sillä teidän Isänne kyllä 
tietää, mitä te tarvitsette, ennen kuin häneltä anottekaan. 9. Rukoilkaa siis 
te näin: Isä meidän, joka olet taivaassa, pyhitetty olkoon sinun nimesi. 10. Tapahtukoon 
sinun tahtosi maan päällä niin kuin taivaassa. 11. Ja anna meille meidän velkamme 
anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme. 12. Äläkä johdata 
meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. 13. Sillä sinun on ja voima ja 
kunnia iankaikkisesti. Amen. 14. Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän 
rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi; 15. 
mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi heidän rikkomuksiansa, niin ei myöskään 
teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne. 16. Ja vielä, kun paastoatte, 
älkää olko synkän näköisiä niin kuin ulkokullatut, sillä he tekevät kasvonsa surkeiksi, 
että ihmiset näkisivät heidän paastoavan. Totisesti minä sanon teille: he ovat 
saaneet palkkansa. 17. Vaan kun sinä paastoat, niin voitele pääsi ja pese kasvosi; 
18. etteivät paastoamistasi näkisi ihmiset, vaan sinun Isäsi, joka on salassa; 
ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle julkisesti. 19. Älkää kootko 
itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja varkaat murtautuvat 
sisään ja varastavat; 20. vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei 
koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta. 
21. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi. 22. Silmä on 
ruumiin valo; jos siis silmäsi on terve, niin koko sinun ruumiisi on täynnä valoa. 
23. Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on täynnä pimeyttä. Jos 
siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan se pimeys! 24. 
Ei kukaan voi palvella kahta herraa, sillä hän on joko tätä vihaava ja toista 
rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista helveksiva [sic]. Ette voi palvella 
Jumalaa ja mammonaa. 25. Ja nyt tapahtui, että kun Jeesus oli näin puhunut, hän 
katsoi niihin kahteentoista jotka hän oli valinnut ja sanoi heille: Muistakaa 
ne sanat, mitkä olen puhunut. Sillä katso, te olette ne, jotka minä olen valinnut 
tätä kansaa opettamaan. Sen tähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, 
mitä te söisitte tai mitä joisitte; älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. 
Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? 26. Katsokaa 
taivaan lintuja, sillä eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin; 
kuitenkin teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljon suurempiarvoiset 
kuin ne? 27. Kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa? 
28. Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; 
eivät ne työtä tee eivätkä kehrää; 29. ja kuitenkin minä sanon teille, ettei Salomokaan 
kaikessa loistossaan ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä. 30. Jos siis Jumala 
näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, 
niin samoin hän vaatettaa teidätkin, ellette ole vähäuskoiset. 31. Älkää siis 
murehtiko, sanoen: Mitä me syömme? tahi: Mitä me juomme? tahi: Millä me itsemme 
vaatetamme? 32. Sillä teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä 
tarvitsevan. 33. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, 
niin myös kaikki tämä teille annetaan. 34. Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, 
sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää päivä vaivallensa. 14 LUKU 
Vapahtajan saarnan jatkoa. Lisää opetuksia kansanjoukolle. Vertaa Matteuksen 7 
lukuun. 1. Ja nyt tapahtui, että kun Jeesus oli puhunut nämä sanat, hän jälleen 
kääntyi kansanjoukon puoleen ja taas avasi heille suunsa sanoen: Totisesti, totisesti 
minä sanon teille: Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. 2. Sillä millä tuomiolla 
te tuornitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä 
teille vuorostanne mitataan. 3. Ja kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, 
mutta et huomaa malkaa, joka on omassa silmässäsi? 4. Taikka kuinka saatat sanoa 
veljellesi: Anna minun ottaa rikka silmästäsi - ja katso, malka on omassa silmässäsi? 
5. Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet selvästi 
ottaa rikan veljesi silmästä. 6. Älkää antako pyhää koirille, älkääkä heittäkö 
helmiänne sikojen eteen, etteivät ne tallaisi niitä jalkoihinsa ja kääntyisi ja 
repisi teitä. 7. Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, 
niin teille avataan. 8. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle 
avataan. 9. Vai kuka teistä on se ihminen, joka antaa pojallensa kiven, kun tämä 
pyytää häneltä leipää? 10. Taikka, kun hän pyytää kalaa, antaa hänelle käärmeen? 
11. Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, 
kuinka paljon ennemmin teidän Isänne, joka on taivaassa, antaa sitä, mikä hyvää 
on, niille, jotka sitä häneltä anovat? 12. Sen tähden, kaikki, mitä te tahdotte 
ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille, sillä tämä on laki ja profeetat. 
13. Menkää ahtaasta portista sisälle, sillä avara on se portti ja lavea se tie, 
joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; 14. sillä ahdas 
on se portti ja kaita se tie, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät. 
15. Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, 
mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. 16. Heidän hedelmistään te tunnette heidät. 
Kootaanko orjantappuroista viinirypäleitä tai ohdakkeista viikunoita? 17. Näin 
jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä; mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. 
18. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä. 
19. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. 
20. Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. 21. Ei jokainen, joka sanoo 
minulle: Herra, Herra! pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun 
taivaallisen Isäni tahdon. 22. Moni sanoo minulle sinä päivänä: Herra, Herra, 
emmekö me sinun nimesi kautta ole ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos 
riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa? 23. Ja silloin 
minä lausun heille julki: Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun 
tyköäni, te laittomuuden tekijät. 24. Sen tähden minä vertaan jokaista, joka kuulee 
nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa 
kalliolle rakensi - 25. ja sade lankesi, ja tulvat tulivat, ja tuulet puhalsivat 
ja syöksivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle 
perustettu. 26. Ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani, eikä tee niiden mukaan, 
on verrattava tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi - 27. ja sade lankesi, 
ja tulvat tulivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksähtivät sitä huonetta vastaan; 
ja se sortui ja sen sortuminen oli suuri. 15 LUKU Mooseksen lain sijaan astunut 
korkeampi laki. Lain antaja täyttää lain. Erään toisen lammastarhan lampaat. 1. 
Ja nyt tapahtui, että kun Jeesus oli päättänyt nämä sanansa, hän antoi katseensa 
kiertää väkijoukossa ja hän sanoi sille: Katsokaa, te olette kuulleet, mitä minä 
opetin, ennen kuin astuin ylös isäni tykö; sen tähden minä viimeisenä päivänä 
korotan sen, joka muistaa nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan. 2. Ja tapahtui, 
että kun Jeesus oli sanonut nämä sanat, hän huomasi, että väkijoukossa oli muutamia, 
jotka ihmettelivät ja olivat epätietoisia siitä, mitä hän tarkoitti puheillaan 
Mooseksen laista, sillä he eivät ymmärtäneet hänen sanojaan, että vanha oli kadonnut 
ja että kaikki oli uudeksi tullut. 3. Ja hän sanoi heille: Älkää sitä ihmetelkö, 
että minä sanoin teille, että vanha oli kadonnut ja että kaikki oli uudeksi tullut. 
4. Katsokaa, minä sanon teille, että laki, joka annettiin Moosekselle, on täytetty. 
5. Katso, minä olen se, joka tein liiton kansani Israelin kanssa; sen tähden laki 
on minussa täytetty, sillä minä olen tullut lain täyttämään; sen tähden se on 
tullut päätökseensä. 6. Katso, minä en kumoa profeettoja, sillä minä totisesti 
sanon teille, että kaikki, mikä ei minussa ole täyttynyt, on vielä täyttyvä. 7. 
Ja vaikka minä sanoin teille, että vanha on kadonnut, minä en kumoa sitä, mitä 
on puhuttu siitä, mikä on tuleva. 8. Sillä katso, liitto, jonka minä olen tehnyt 
kansani kanssa, ei ole kokonaan toteutettu; mutta laki, joka Moosekselle annettiin, 
on minussa päättynyt. 9. Katso, minä olen laki ja valkeus. Katsokaa minuun ja 
pysykää vahvoina loppuun asti, niin te saatte elää, sillä sille, joka vahvana 
pysyy loppuun asti, minä annan iankaikkisen elämän. 10. Katso, minä olen antanut 
teille käskyt, pitäkää siis minun käskyni. Ja tämä on laki ja profeetat, sillä 
he totisesti todistivat minusta. 11. Ja nyt tapahtui, että kun Jeesus oli sanonut 
nämä sanat, hän sanoi niille kahdelletoista, jotka hän oli valinnut: 12. Te olette 
minun opetuslapsiani, ja te olette valkeutena tälle kansalle, joka on Joosefin 
huoneen jäännös. 13. Ja katso, tämä on teidän perintömaanne ja isä on antanut 
sen teille. 14. Eikä milloinkaan Isä ole antanut minulle käskyä, että minun tulisi 
ilmoittaa se teidän Jerusalemissa oleville veljillenne. 15. Eikä milloinkaan Isä 
ole antanut minulle käskyä, että minun tulisi kertoa heille niistä muista Israelin 
huoneen sukukunnista, jotka Isä on siitä maasta johdattanut pois. 16. Vain tämän 
Isä käski minun sanoa heille: 17. Että minulla on myös muita lampaita, jotka eivät 
ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa ja ne saavat kuulla 
minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen. 18. Mutta niskuruuden ja 
epäuskon tähden he eivät ymmärtäneet minun sanaani; sen tähden Isä kielsi minua 
enää mitään sanomasta heille tästä. 19. Mutta totisesti minä sanon teille, että 
Isä on minua käskenyt ja minä ilmoitan sen teille, että teidät erotettiin heistä 
heidän syntiensä tähden; syntiensä tähden he siis eivät teistä tiedä. 20. Ja totisesti 
minä vielä sanon teille, että Isä on muut sukukunnat erottanut heistä, ja syntiensä 
tähden he eivät heistä tiedä. 21. Ja totisesti minä sanon teille, että te olette 
niitä, joista minä sanoin: Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä 
lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa ja ne saavat kuulla minun ääneni, 
ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen. 22. Eivätkä he ymmärtäneet minua, sillä 
he luulivat niitä pakanoiksi, sillä he eivät ymmärtäneet, että heidän tuli julistuksellaan 
käännyttää pakanat. 23. Eivätkä he ymmärtäneet minua, kun minä sanoin, että ne 
saavat kuulla minun ääneni; eivätkä he ymmärtäneet, että pakanat eivät milloinkaan 
tulisi kuulemaan minun ääntäni - että minä ilmaisisin itseni heille yksistään 
Pyhän Hengen kautta. 24. Mutta katso, te olette sekä kuulleet minun ääneni että 
nähneet minut, ja te olette minun lampaitani, ja teidät luetaan niiden joukkoon, 
jotka Isä on minulle antanut. 16 LUKU Vielä yksi lauma saa kuulla Vapahtajan äänen. 
Siunauksia uskoville pakanoille. Niiden osa, jotka hylkäävät evankeliumin. Viittaus 
profeetta Jesajan sanoihin. 1. Ja totisesti, totisesti minä sanon teille, että 
minulla on muita lampaita, jotka eivät ole tästä maasta eivätkä Jerusalemin maasta 
eivätkä mistään osasta sitä maata, jossa minä olen opettanut. 2. Sillä ne, joista 
minä puhun, ovat ne, jotka eivät vielä ole kuulleet minun ääntäni; enkä minä milloinkaan 
ole ilmaissut itseäni heille. 3. Mutta minä olen saanut Isältä käskyn, että minun 
on mentävä heidän tykönsä ja että heidän on saatava kuulla minun ääneni ja heidät 
on luettava minun lampaideni joukkoon, että olisi yksi lauma ja yksi paimen; sen 
tähden minä menen ilmaisemaan itseni heille. 4. Ja minä käsken teitä, että teidän 
on kirjoitettava nämä sanat sen jälkeen kun minä olen mennyt, niin että ellei 
Jerusalemissa oleva kansani, ne, jotka ovat nähneet minut ja olleet opettaessani 
minun kanssani, ano Isältä minun nimessäni, että he saisivat teistä tiedon Pyhän 
Hengen kautta, ja samoin myös muista sukukunnista, joista he eivät tiedä; että 
nämä sanat, jotka te kirjoitatte, säilyisivät ja ne julistettaisiin pakanoille, 
että pakanoiden luvun ollessa täysi heidän jälkeläistensä jäännös, joka hajotetaan 
kaikkialle maan päälle epäuskonsa tähden, tulisi kootuksi eli saatettaisiin tuntemaan 
minut, Lunastajansa. 5. Ja silloin minä kokoan heidät maan neljältä ääreltä, ja 
silloin minä toteutan liiton, jonka Isä on tehnyt kaikkien Israelin huoneeseen 
kuuluvien kanssa. 6. Ja autuaat ovat pakanat, koska he uskovat minuun, Pyhässä 
Hengessä ja sen kautta, joka todistaa heille minusta ja Isästä. 7. Katso, koska 
he uskovat minuun, sanoo Isä, ja koska sinä et usko, oi Israelin huone, on totuus 
aikojen lopulla tuleva pakanoille, jotta näiden asioiden täyteys tehtäisiin heille 
tiettäväksi. 8. Mutta voi niitä pakanoita, jotka eivät usko, sanoo Isä, - sillä 
vaikka he ovat saapuneet tähän maahan ja ovat lyöneet hajalle minun kansani, joka 
on Israelin huonetta, ja he ovat karkoittaneet keskuudestansa minun kansani, joka 
on Israelin huonetta, ja ovat tallanneet sen jalkoihinsa; 9. ja Isän laupeudesta 
pakanoita kohtaan ja myös niiden tuomioiden tähden, joiden Isä antoi kohdata minun 
kansaani, joka on Israelin huonetta, totisesti, totisesti minä sanon teille, että 
kaiken tämän jälkeen, ja kun minä olen antanut heidän lyödä, kiusata, surmata 
ja karkoittaa keskuudestansa minun kansani, joka on Israelin huonetta, ja antanut 
sen joutua heidän vihansa kohteeksi ja sen nimen muodostua sananparreksi ja pistopuheeksi 
heidän keskuudessaan - 10. näin käskee Isä minun sanoa teille: Sinä päivänä kun 
pakanat tekevät syntiä minun evankeliumiani vastaan ja sydämensä ylpeydessä pitävät 
itseänsä kaikkia kansoja ja kaikkia maailman ihmisiä parempina, ja, kaikenlainen 
valheellisuus, petollisuus ja vallattomuus sekä kaikenkaltainen ulkokultaisuus, 
murhamieli, pappisvalta, haureus ja salaiset kauhistukset saavat heissä vallan; 
ja jos he tähän kaikkeen syyllistyvät ja hylkäävät minun evankeliumini täyteyden, 
niin katso, sanoo Isä, minä otan heiltä evankeliumini täyteyden pois. 11. Ja silloin 
minä muistan liittoni, jonka olen tehnyt kansani kanssa, oi Israelin huone, ja 
tuon sille evankeliumini. 12. Ja minä osoitan sinulle, oi Israelin huone, ettei 
pakanoilla ole oleva valtaa sinuun, vaan niinä muistan sinun kanssasi tekemäni 
liiton, oi Israelin huone, ja sinä tulet tuntemaan minun evankeliumini täyteyden. 
13. Mutta jos pakanat tekevät parannuksen ja palaavat minun tyköni, sanoo Isä, 
niin katso, heidät luetaan minun kansani joukkoon, oi Israelin huone. 14. Enkä 
minä salli kansani, joka on Israelin huonetta, kulkea heidän keskitsensä ja tallata 
heitä jalkoihinsa, sanoo Isä.15. Mutta elleivät he käänny minun tyköni eivätkä 
kuule minun ääntäni, minä sallin sen, minun kansani minä sallin, oi Israelin huone, 
kulkea heidän keskitsensä ja tallata heidät jalkoihinsa, ja he tulevat olemaan 
kuin suola, joka on käynyt mauttomaksi eikä sen jälkeen enää kelpaa muuhun kuin 
pois heitettäväksi ja minun kansani jalkoihin tallattavaksi, oi Israelin huone. 
16. Totisesti, totisesti minä sanon teille: näin isä on käskenyt minun tehdä, 
että minun tulee antaa tämä maa tälle kansalle perintöosaksi. 17. Ja silloin toteutuvat 
profeetta Jesajan sanat, jotka kuuluvat: 18. Vartijasi korottavat äänensä; yhtenä 
miehenä he laulavat, sillä he näkevät silmästä silmään, kun Herra tuo takaisin 
Siionin. 19. Puhjetkaa riemuun, laulakaa kaikki, te Jerusalemin rauniot, sillä 
Herra on lohduttanut kansansa, hän on lunastanut Jerusalemin. 20. Herra on paljastanut 
pyhän käsivartensa kaikkien kansojen nähden; ja kaikki maan ääret saavat nähdä 
Jumalan pelastuksen. 17 LUKU Vapahtajan opetusten jatkoa. Kadonneet sukukunnat. 
Vapahtaja parantaa sairaat ja siunaa pieniä lapsia. Ihmeellinen ja ihana kohtaus. 
1. Katso, nyt tapahtui, että kun Jeesus oli näin puhunut, hän jälleen antoi katseensa 
kiertää kansanjoukossa, ja hän sanoi sille: Katsokaa, minun aikani on käsillä. 
2. Minä huomaan, että te olette heikkoja, että te ette jaksa ymmärtää kaikkea 
sitä, mitä Isä on käskenyt minun sanoa teille tällä hetkellä. 3. Menkää sen tähden 
koteihinne ja tutkistelkaa sitä, mitä minä olen puhunut, ja anokaa Isältä minun 
nimessäni, että te ymmärtäisitte, ja valmistautukaa mielessänne huomista varten, 
niin minä jälleen tulen teidän tykönne. 4. Mutta nyt minä menen Isän tykö sekä 
ilmaisemaan itseni Israelin kadonneille sukukunnille, sillä Isältä ne eivät ole 
kadonneet, sillä hän tietää, minne hän on ne siirtänyt. 5. Ja tapahtui, että kun 
Jeesus oli näin puhunut, hän jälleen antoi katseensa kiertää kansanjoukossa, ja 
hän näki, että ihmiset itkivät ja katsoivat herkeämättä häneen ikään kuin pyytäen 
häntä viipymään vähän kauemmin heidän tykönänsä. 6. Ja hän sanoi heille: Katso, 
minun sydämeni on täynnänsä sääliä teitä kohtaan. 7. Onko teidän joukossanne sairaita? 
Tuokaa heidät tänne. Onko teissä rampoja, sokeita, ontuvia, raajarikkoja, pita[a]lisia 
tai kuivettuneita, kuuroja tai minkäänlaisen sairauden vaivaamia? Tuokaa heidät 
tänne, niin minä parannan heidät, sillä minun käy teitä sääli; sydämeni on täynnä 
armahdusta. 8. Sillä minä huomaan, että te toivotte minun näyttävän teille, mitä 
olen tehnyt teidän Jerusalemissa oleville veljillenne, sillä minä näen, että teidän 
uskonne on riittävä, jotta minä voisin parantaa teidät. 9. Ja tapahtui, että kun 
hän oli näin puhunut, koko kansanjoukko tuli yhtenä hänen tykönsä sairainensa 
ja kärsivinensä, rampoinensa, sokeinensa, mykkinensä ja kaikkinensa, joita jokin 
sairaus vaivasi; ja hän paransi heidät, joka ainoan, joka hänen tykönsä tuotiin. 
10. Ja kaikki, sekä ne, jotka oli parannettu, että ne, jotka olivat terveet, lankesivat, 
maahan hänen jalkoihinsa ja kumartaen rukoilivat häntä, ja jokainen, joka väenpaljoudelta 
pääsi, tuli suutelemaan hänen jalkojansa, valellen hänen jalkansa kyyneleillänsä. 
11. Ja tapahtui, että hän käski heidän tuoda pienet lapsensa. 12. Niin he toivat 
pienet lapsensa ja panivat heidät maahan hänen ympärillensä, ja Jeesus seisoi 
keskellä; ja kansanjoukko antoi tietä, kunnes heidät kaikki oli tuotu hänen tykönsä. 
13. Ja tapahtui, että kun heidät kaikki oli tuotu, ja Jeesus seisoi keskellä, 
hän käski kansanjoukon polvistua maahan. 14. Ja tapahtui, että kun se oli polvistunut 
maahan, Jeesus murehti itsekseen ja sanoi: Isä, minä olen murheissani Israelin 
huoneeseen kuuluvien pahuuden tähden. 15. Ja sanottuaan nämä sanat hän itsekin 
polvistui maahan; ja katso, hän rukoili Isää, eikä sitä, mitä hän rukoili, voida 
kirjoittaa, ja kansanjoukko, joka kuuli hänen rukoilevan, oli hänen sanojensa 
todistajana. 16. Ja tällä tavoin ihmiset todistavat hänen rukoilleen: Ei ole ikinä 
ennen silmä nähnyt eikä korva kuullut niin suuria ja ihmeellisiä kuin me näimme 
ja kuulimme Jeesuksen rukoilevan Isältä; 17. eikä mikään kieli pysty puhumaan, 
ei yksikään ihminen kirjoittamaan eivätkä ihmisten sydämet tajuamaan niin suuria 
ja ihmeellisiä kuin me sekä näimme että kuulimme Jeesuksen puhuvan; eikä yksikään 
pysty tajuamaan sitä iloa, joka täytti meidän sielumme sinä hetkenä, kun me kuulimme 
hänen rukoilevan isää meidän puolestamme. 18. Ja tapahtui, että kun Jeesus oli 
lakannut rukoilemasta Isää, hän nousi seisomaan; mutta niin suuri oli kansanjoukon 
ilo, että se herpaantui siitä. 19. Ja tapahtui, että Jeesus puhui sille ja kehoitti 
sitä nousemaan. 20. Ja se nousi maasta, ja hän sanoi sille: Autuaat olette te 
uskonne tähden. Ja katsokaa, nyt minun iloni on täydellinen. 21. Ja kun hän oli 
sanonut nämä sanat, hän itki, ja kansanjoukko oli sen todistajana, ja hän otti 
heidän pienet lapsensa yhden kerrallaan ja siunasi niitä ja rukoili Isää niiden 
puolesta. 22. Ja kun hän oli tehnyt tämän, hän jälleen itki; 23. ja hän puhui 
kansanjoukolle, sanoen: Katsokaa pienokaisianne. 24. Ja kun he katsoivat nähdäksensä, 
he loivat silmänsä taivasta kohden, ja he näkivät taivasten aukenevan, ja he näkivät 
enkeleitä laskeutuvan taivaasta ikään kuin tulen keskellä; ja he tulivat alas 
ja ympäröivät nuo pienokaiset, ja ne olivat tulen ympäröimät; ja enkelit palvelivat 
niitä. 25. Ja kansanjoukko näki ja kuuli ja oli tämän todistajana; ja he tietävät, 
että heidän todistuksensa on oikea, sillä he kaikki näkivät ja kuulivat, kukin 
erikseen; ja heidän lukumääränsä oli noin kaksituhatta ja viisisataa henkeä; ja 
heissä oli miehiä, naisia ja lapsia. 18 LUKU Leivän ja viinin sakramentti asetetaan 
nefiläisten keskuudessa. Rukouksen välttämättömyyttä tähdennetään. Valtuus Pyhän 
Hengen suomiseen annetaan. 1. Ja tapahtui, että Jeesus käski opetuslastensa tuoda 
hänelle leipää ja viiniä. 2. Ja sillä aikaa kun nämä olivat hakemassa leipää ja 
viiniä, hän käski kansanjoukon istuutua maahan. 3. Ja kun opetuslapset olivat 
tuoneet leipää ja viiniä, hän otti leivän ja mursi ja siunasi sen, ja hän antoi 
opetuslapsille ja käski heidän syödä. 4. Ja kun he olivat syöneet ja tulleet ravituiksi, 
hän käski heidän antaa kansanjoukolle. 5. Ja kun kansanjoukko oli syönyt ja tullut 
ravituksi, hän sanoi opetuslapsille: Katsokaa, asetettakoon teidän joukostanne 
joku, ja hänelle minä annan vallan leivän murtamiseen ja sen siunaamiseen ja antamiseen 
minun kirkkooni kuuluville, kaikille niille, jotka uskovat ja jotka kastetaan 
minun nimeeni. 6. Ja pitäkää aina vaari, että teette, kuten minä olen tehnyt, 
aivan kuten minäkin olen leipää murtanut ja sen siunannut ja antanut sitä teille. 
7. Ja tehkää tämä minun ruumiini muistoksi, jonka minä olen ilmaissut teille. 
Ja olkoon se todistukseksi Isälle siitä, että te aina muistatte minut. Ja jos 
te aina muistatte minut, minun Henkeni on oleva teidän kanssanne. 8. Ja tapahtui, 
kun hän oli sanonut nämä sanat, että hän käski opetuslastensa ottaa viiniä maljasta 
ja juoda siitä sekä antaa myös kansanjoukolle, että hekin siitä joisivat. 9. Ja 
tapahtui, että he tekivät niin, ja joivat siitä ja tulivat ravituiksi; ja he antoivat 
kansanjoukolle, ja ihmiset joivat ja tulivat ravituiksi. 10. Ja kun opetuslapset 
olivat tehneet tämän, Jeesus sanoi heille: Autuaat olette te tämän tähden, mitä 
olette tehneet, sillä näin te olette täyttäneet minun käskyni, ja tämä on Isälle 
todistuksena siitä, että te olette valmiit tekemään sen, mitä minä olen käskenyt 
teidän tehdä. 11. Ja tehkää tämä aina niille, jotka tekevät parannuksen ja jotka 
minun nimeeni ovat kastetut; ja tehkää se minun vereni muistoksi, jonka minä olen 
vuodattanut teidän tähtenne, jotta te todistaisitte Isälle aina muistavanne minut. 
Ja jos te aina muistatte minut, minun Henkeni on oleva teidän kanssanne. 12. Ja 
minä annan teille käskyn, että teidän tulee tämä kaikki tehdä. Ja jos te aina 
tämän kaiken teette, te olette autuaat, sillä te olette minun kalliolleni rakennetut. 
13. Mutta joka teistä tekee enemmän tai vähemmän kuin tämän, ei ole minun kalliolleni 
rakennettu, vaan on rakennettu hiekkaperustalle; ja kun sade lankeaa, ja tulvat 
tulevat, ja tuulet puhaltavat ja syöksähtävät häntä vastaan, hän sortuu, ja helvetin 
portit odottavat avoimina, hänet vastaanottaaksensa. 14. Autuaat olette siis te, 
jos te pidätte minun käskyni, jotka Isä on minun käskenyt antaa teille. 15. Totisesti, 
totisesti minä sanon teille, teidän täytyy alati valvoa ja rukoilla, ettei perkele 
saisi teitä vietellyksi eikä johdatetuksi vangiksensa. 16. Ja kuten minä olen 
teidän keskellänne rukoillut, niin rukoilkaa minun kirkossani, minun kansani keskellä, 
joka tekee parannuksen ja saa kasteen minun nimeeni. Katso, minä olen valkeus; 
minä olen esimerkin antanut teille. 17. Ja tapahtui, että kun Jeesus oli sanonut 
nämä sanat opetuslapsillensa, hän kääntyi jälleen kansanjoukon puoleen ja sanoi 
sille: 18. Katso, totisesti, totisesti minä sanon teille: teidän täytyy alati 
valvoa ja rukoilla, ettette joutuisi kiusaukseen, sillä saatana himoitsee teitä 
omaksensa, jotta hän saisi seuloa teitä kuin nisua. 19. Sen tähden teidän täytyy 
alati rukoilla Isää minun nimessäni; 20. ja mitä ikinä oikeaa te anotte Isältä 
minun nimessäni, uskoen sen saavanne, katso, se teille annetaan. 21. Rukoilkaa 
perheissänne Isää, aina minun nimessäni, jotta teidän vaimonne ja lapsenne tulisivat 
siunatuiksi. 22. Ja katso, kokoontukaa usein yhteen älkääkä kieltäkö ketään tulemasta 
tykönne, kun aiotte kokoontua, vaan sallikaa heidän tulla tykönne älkääkä kieltäkö 
heitä, 23. vaan rukoilkaa heidän puolestansa, sen sijaan että ajaisitte heidät 
ulos; ja jos niin on, että he usein tulevat teidän tykönne, rukoilkaa minun nimessäni 
Isää heidän puolestansa. 24. Pitäkää siis valonne korkealla, jotta se loistaisi 
maailmalle. Katso, minä olen se valo, joka teidän on korkealla pidettävä - se 
minkä te olette minun nähneet tekevän. Katso, te olette nähneet, että minä olen 
rukoillut Isää, ja te olette kaikki olleet sen todistajina. 25. Ja te tiedätte 
minun kieltäneen ketään teistä menemästä pois ja minun sen sijaan käskeneen teidän 
tulla minun tyköni, jotta te koettelisitte ja näkisitte, samoin tulee teidän tehdä 
maailmalle; ja jokainen, joka tätä käskyä rikkoo, sallii johdettavan itseään kiusaukseen. 
26. Ja nyt tapahtui, että kun Jeesus oli sanonut nämä sanat, hän jälleen loi silmänsä 
opetuslapsiin, jotka hän oli valinnut, ja sanoi heille: 27. Katso, totisesti, 
totisesti minä sanon teille: minä annan teille toisen käskyn, ja sitten minun 
täytyy mennä Isäni tykö täyttämään muita käskyjä, jotka hän on antanut minulle. 
28. Ja katsokaa, tämä on nyt se käsky, jonka minä annan teille, ettei teidän pidä 
tieten kenenkään sallia kelvottomasti syödä ja juoda minun lihaani ja vertani, 
kun te sitä annatte; 29. sillä jokainen, joka kelvottomasti syö ja juo minun lihaani 
ja vertani, syö ja juo tuomion sielullensa; jos te siis tiedätte, että joku on 
kelvoton syömään ja juomaan minun lihaani ja vertani, niin kieltäkää se häneltä. 
30. Älkää kuitenkaan karkoittako häntä keskuudestanne, vaan opettakaa häntä ja 
rukoilkaa minun nimessäni Isää hänen puolestansa; ja jos hän tekee parannuksen 
ja hänet kastetaan minun nimeeni, ottakaa hänet vastaan ja antakaa hänelle minun 
lihaani ja vertani. 31. Mutta ellei hän tee parannusta, älköön häntä luettako 
minun kansani joukkoon, ettei hän turmelisi minun kansaani, sillä katso, minä 
tunnen lampaani, ja ne ovat luetut. 32. Älkää kuitenkaan karkoittako häntä synagogistanne 
tai jumalanpalveluspaikoiltanne, sillä hänen kaltaistaan teidän tulee edelleenkin 
opettaa; sillä te ette tiedä, vaikka hän vielä kääntyisi, tekisi parannuksen ja 
tulisi minun tyköni vakaalla sydämellä, jolloin minä parannan hänet, ja te saatte 
olla välikappaleina pelastuksen tuomisessa hänelle. 33. Pitäkää siis nämä käskyt, 
jotka minä olen teille antanut, ettette joutuisi kadotustuomion alaisiksi, sillä 
voi sitä, jonka isä tuomitsee. 34. Ja minä annan teille nämä käskyt niiden kiistojen 
tähden, joita teidän keskuudessanne on ollut. Ja autuaat olette te, ellei teidän 
keskuudessanne ole kiistoja. 35. Ja nyt minä menen Isän tykö, sillä teidän tähtenne 
minun on Isän tykö mentävä. 36. Ja tapahtui, että kun Jeesus oli lakannut näin 
puhumasta, hän kosketti kädellään opetuslapsia, jotka hän oli valinnut, yhtä kerrallaan, 
kunnes hän oli heitä kaikkia koskettanut, ja puhui heille heitä koskettaessansa. 
37. Eikä kansanjoukko kuullut sanoja, jotka hän sanoi; sen tähden se ei niistä 
todistanut; mutta opetuslapset todistivat, että hän antoi heille vallan Pyhän 
Hengen antamiseen. Ja myöhemmin minä osoitan teille, että tämä todistus on oikea. 
38. Ja tapahtui, että kun Jeesus oli koskettanut heitä kaikkia, tuli pilvi ja 
varjosi kansanjoukon, niin ettei se voinut nähdä Jeesusta. 39. Ja pilven varjotessa 
sen hän lähti sen tyköä ja nousi taivaaseen. Ja opetuslapset näkivät ja todistivat, 
että hän jälleen nousi taivaaseen. 19 LUKU Niiden kahdentoista nefiläisen nimet. 
Heidän kastamisensa. Pyhä Henki annetaan. Vapahtaja käy toistamiseen nefiläisten 
luona. Sanoin kuvaamaton rukous. 1. Ja nyt tapahtui, että kun Jeesus oli noussut 
taivaaseen, niin kansanjoukko hajaantui ja kukin otti vaimonsa ja lapsensa ja 
palasi omaan kotiinsa. 2. Ja heti, ennen pimeän tuloa, levisi laajalti kansan 
keskuuteen tieto, että väkijoukko oli nähnyt Jeesuksen ja että hän oli opettanut 
sitä ja että hän näyttäytyisi kansalle seuraavanakin päivänä. 3. Ja koko yönkin 
ajan tieto Jeesuksesta levisi ylt'ympäri, ja niin tätä tietoa levitettiin ihmisille, 
niin että monet, ja heidän lukumääränsä oli ylen suuri, ponnistelivat ankarasti 
kaiken yötä voidakseen seuraavana päivänä olla sillä paikalla, missä Jeesus näyttäytyisi 
kansanjoukolle. 4. Ja tapahtui, että kun kansanjoukko seuraavana päivänä oli tullut 
koolle, niin katso, Nefi ja hänen veljensä, jonka hän oli herättänyt kuolleista 
ja jonka nimi oli Timoteus, sekä hänen poikansa, jonka nimi oli Joonas sekä Matoni 
ja Matoniha, hänen veljensä, ja Kumen ja Kumenonhi ja Jeremia ja Semnon ja Joonas 
ja Sedekia ja Jesaja - sillä nämä olivat Jeesuksen valitsemien opetuslasten nimet 
- ja tapahtui, että he menivät seisomaan kansanjoukon keskelle. 5. Ja katso, kansanjoukko 
oli niin suuri, että he käskivät sen jakaantua kahteentoista ryhmään. 6. Ja ne 
kaksitoista opettivat kansanjoukkoa; ja katso, he käskivät kansanjoukon polvistua 
maahan ja rukoilla Isää Jeesuksen nimessä. 7. Ja myös opetuslapset rukoilivat 
Isää Jeesuksen nimessä. Ja tapahtui, että he nousivat ja opettivat kansaa. 8. 
Ja kun he olivat opettaneet kansaa samoin sanoin kuin Jeesus oli puhunut - lainkaan 
poikkeamatta Jeesuksen sanoista - niin, katso, he jälleen polvistuivat maahan 
ja rukoilivat Isää Jeesuksen nimessä. 9. Ja he rukoilivat sitä, mitä hartaimmin 
halasivat; ja he halasivat, että Pyhä Henki annettaisiin heille. 10. Ja kun he 
olivat näin rukoilleet, he menivät veden partaalle, ja kansanjoukko seurasi heitä. 
11. Ja tapahtui, että Nefi meni veteen ja sai kasteen. 12. Ja hän nousi vedestä 
ja alkoi kastaa. Ja hän kastoi kaikki ne, jotka Jeesus oli valinnut. 13. Ja tapahtui, 
kun he olivat kaikki kastetut ja nousseet vedestä, että Pyhä Henki laskeutui heidän 
päällensä ja he täyttyivät Pyhällä Hengellä ja tulella. 14. Ja katso, oli ikään 
kuin tuli olisi heidät ympäröinyt, ja se laskeutui taivaasta, ja kansanjoukko 
näki sen omin silmin ja oli sen todistajana; ja enkeleitä laskeutui taivaasta 
ja palveli heitä. 15. Ja katso, tapahtui, että Jeesus enkelien opetuslapsia palvellessa 
tuli ja seisoi heidän keskellänsä ja opetti heitä. 16. Ja tapahtui, että hän puhui 
kansanjoukolle ja käski sen jälleen polvistua maahan ja myös opetuslastensa polvistua 
maahan. 17. Ja tapahtui heidän kaikkien polvistuttua maahan, että hän käski opetuslastensa 
rukoilla. 18. Ja katso, he alkoivat rukoilla, ja he rukoilivat Jeesusta, sanoen 
häntä Herraksensa ja Jumalaksensa. 19. ja tapahtui, että Jeesus lähti heidän keskeltänsä, 
meni vähän matkan päähän heistä ja kumartui, ja hän sanoi: 20. Isä, minä kiitän 
sinua, että olet antanut Pyhän Hengen näille, jotka minä olen valinnut; ja sen 
tähden, että he uskovat minuun, minä olen heidät maailmasta valinnut. 21. Isä, 
minä rukoilen sinua, että sinä antaisit Pyhän Hengen kaikille niille, jotka uskovat 
heidän sanoihinsa. 22. Isä, sinä olet antanut heille Pyhän Hengen, koska he uskovat 
minuun, ja sinä näet, että he uskovat minuun, koska sinä kuulet heidän rukoilevan 
minua; ja he rukoilevat minua, koska minä olen heidän tykönänsä. 23. Ja nyt, Isä, 
minä rukoilen sinua heidän puolestansa ja myös kaikkien niiden puolesta, jotka 
heidän sanoihinsa uskovat, jotta he uskoisivat minuun, niin että minä olisin heissä, 
kuten sinä, isä, olet minussa, että me yhtä olisimme. 24. Ja tapahtui, että kun 
Jeesus oli näin rukoillut Isää, hän tuli opetuslastensa tykö, ja katso, he yhä 
edelleenkin lakkaamatta rukoilivat häntä, eivätkä he käyttäneet monia sanoja, 
sillä heille annettiin, mitä he rukoilisivat, ja heillä oli halajaminen sydämessänsä. 
25. Ja tapahtui, että Jeesus siunasi heitä heidän häntä rukoillessansa; ja hänen 
kasvonsa hymyilivät heitä kohti, ja hänen kasvojensa valkeus loisti heihin, ja 
katso, he olivat yhtä valkeat kuin Jeesuksen kasvot ja vaatteet; ja katso, niiden 
valkeus ylitti kaiken valkeuden, eikä mitään niin valkeata voisikaan olla maan 
päällä kuin niiden valkeus. 26. Ja Jeesus sanoi heille: Jatkakaa rukoilemistanne; 
eivätkä he keskeyttäneet rukoilemistansa. 27. Ja jälleen hän kääntyi heistä pois, 
meni vähän matkan päähän ja kumartui maahan; ja hän rukoili taas Isää, sanoen: 
28. Isä, minä kiitän sinua, että olet puhdistanut ne, jotka minä olen valinnut, 
heidän uskonsa tähden, ja minä rukoilen heidän puolestaan ja myös niiden puolesta, 
jotka heidän sanoihinsa uskovat, että he puhdistuisivat minussa uskonsa kautta 
heidän sanoihinsa, niin kuin hekin minussa ovat puhdistetut. 29. Isä, en minä 
rukoile maailman edestä, vaan niiden edestä, jotka sinä minulle maailmasta olet 
antanut, heidän uskonsa tähden, että he minussa puhdistuisivat, että minä olisin 
heissä, kuten sinä, Isä, olet minussa, että me yhtä olisimme ja minä tulisin heissä 
kirkastetuksi. 30. Ja kun Jeesus oli sanonut nämä sanat, hän tuli jälleen opetuslastensa 
tykö; ja katso, he rukoilivat väsymättä häntä, lakkaamatta; ja taas hän hymyili 
heille, ja katso, he olivat valkeat kuten Jeesus. 31. Ja tapahtui, että hän meni 
jälleen vähän matkan päähän ja rukoili Isää; 32. eikä kieli pysty lausumaan niitä 
sanoja, joilla hän rukoili, eikä ihminen pysty kirjoittamaan niitä sanoja, joilla 
hän rukoili. 33. Ja kansanjoukko kuuli sen ja oli sen todistajana; ja sen sydän 
oli avoinna, ja se ymmärsi sydämessänsä sanat, joilla hän rukoili. 34. Mutta niin 
suuret ja ihmeelliset olivat sanat, joilla hän rukoili, ettei niitä ihminen pysty 
kirjoittamaan eikä lausumaan. 35. Ja tapahtui, että kun Jeesus oli lakannut rukoilemasta, 
hän tuli taas opetuslasten tykö ja sanoi heille: Näin suurta uskoa en ole milloinkaan 
nähnyt yhdessäkään juutalaisessa; sen tähden minä en voinut tehdä heille niin 
suuria ja voimallisia tekoja heidän epäuskonsa tähden. 36. Totisesti minä sanon 
teille, ei ole yksikään heistä nähnyt niin suuria kuin te olette nähneet, eivätkä 
he ole kuulleet niin suuria kuin te olette kuulleet. 20 LUKU Ihmeellisellä tavalla 
hankittua leipää ja viiniä annetaan jälleen. Jaakobin jäännös. Vapahtaja julistaa 
olevansa profeetta, joka ennustuksen mukaan oli oleva Mooseksen kaltainen. Useiden 
profeettojen sanoja lainataan. 1. Ja tapahtui, että hän käski kansanjoukon ja 
myös opetuslastensa lakata rukoilemasta. Mutta hän kehoitti heitä olemaan keskeyttämättä 
rukoilemista sydämissänsä. 2. Ja hän käski heidän nousta seisomaan. Ja he nousivat. 
3. Ja tapahtui, että hän jälleen mursi leipää ja siunasi sen ja antoi opetuslapsille 
syödä. 4. Ja kun he olivat syöneet, hän käski heidän murtaa leipää ja antaa kansanjoukolle. 
5. Ja kun he olivat antaneet kansanjoukolle, hän antoi heille myös viiniä juoda 
ja käski heidän antaa kansanjoukolle. 6. Eikä ollut ollut leipää eikä viiniä, 
jota opetuslapset enempää kuin kansanjoukkokaan olisivat tuoneet; 7. mutta hän 
totisesti antoi heille leipää syödä ja myös viiniä juoda. 8. Ja hän sanoi heille: 
Se, joka syö tätä leipää, syö minun ruumistani sielullensa, ja se, joka juo tätä 
viiniä, juo minun vertani sielullensa, eikä hänen sielunsa ole koskaan isoava 
eikä janoava, vaan tulee ravituksi. 9. Ja kun nyt koko kansanjoukko oli syönyt 
ja juonut, niin katso, se täyttyi Hengellä; ja se huusi yhteen ääneen ja ylisti 
Jeesusta, jonka se sekä näki että kuuli. 10. Ja tapahtui, että kun se kaikki oli 
ylistänyt Jeesusta, niin hän sanoi sille: Katsokaa, nyt minä täytän käskyn, jonka 
isä on minulle antanut tämän kansan suhteen, joka on Israelin huoneen jäännös. 
11. Te muistatte, että minä puhuin teille ja sanoin, että kun Jesajan sanat toteutuvat 
- katsokaa, ne ovat kirjoitettuina, ne ovat teidän edessänne, sen tähden tutkikaa 
niitä - 12. ja totisesti, totisesti minä sanon teille, että kun ne toteutuvat, 
niin silloin on täyttynyt se lupaus, jonka Isä on antanut kansallensa, oi Israelin 
huone. 13. ja silloin jäännökset, jotka hajotetaan ylt'ympäri maanpiirin, kootaan 
idästä ja lännestä ja etelästä ja pohjoisesta ja heidät saatetaan tuntemaan Herra, 
heidän Jumalansa, joka on lunastanut heidät. 14. Ja Isä on käskenyt minun antaa 
teille tämän maan teidän perintöosaksenne. 15. Ja minä sanon teille, että elleivät 
pakanat tee parannusta - sen siunauksen jälkeen, jonka he tulevat saamaan, sen 
jälkeen kun he ovat hajottaneet minun kansani - 16. niin silloin te, jotka olette 
Jaakobin huoneen jäännös, menette heidän keskuuteensa; ja te tulette olemaan heidän 
keskellänsä, joiden lukumäärä on oleva suuri, ja te olette heidän joukossansa 
niin kuin leijona metsäneläinten seassa ja niin kuin nuori jalopeura lammaslaumain 
keskellä, joka läpi kulkiessansa sekä tallaa maahan että raatelee palasiksi, kenenkään 
voimatta pelastaa. 17. Sinun kätesi on oleva kohotettuna vihollisiasi vastaan, 
ja kaikki sinun vihollisesi tuhoutuvat. 18. Ja minä kokoan kansani yhteen, kuten 
mies kokoaa lyhteensä puimatantereelle. 19. Sillä minä teen kansani - jonka kanssa 
Isä on liiton tehnyt - minä teen sinun sarvesi raudasta ja teen kaviosi vaskesta. 
Ja sinä survot murskaksi monet kansat, ja minä vihin Herralle heidän saaliinsa, 
kaiken maan Herralle heidän rikkautensa. Ja katso, minä olen se, joka tämän tekee. 
20. Ja on tapahtuva, sanoo Isä, että minun oikeudenmukaisuuteni miekka riippuu 
heidän yllänsä sinä päivänä; ja elleivät he tee parannusta, se on putoava heidän 
päällensä, sanoo Isä, kaikkien pakanakansojen päälle. 21. Ja on tapahtuva, että 
minä vahvistan asuinsijat kansalleni oi Israelin huone. 22. Ja katso tälle kansalle 
minä vahvistan asuinsijaksi tämän maan, jotta toteutuisi liitto, jonka minä tein 
teidän isänne Jaakobin kanssa; ja se on oleva Uusi Jerusalem. Ja taivaan vallat 
tulevat olemaan tämän kansan keskellä, ja minäkin olen teidän keskellänne oleva. 
23. Katso, minä olen se, josta Mooses puhui, sanoen: Profeetan, minun kaltaiseni, 
Herra teidän Jumalanne on teille herättävä veljienne joukosta; häntä kuulkaa kaikessa, 
mitä hän teille puhuu. Ja on tapahtuva, että jokainen, joka ei sitä profeettaa 
kuule, hävitetään kansasta. 24. Totisesti minä sanon teille, että aivan kaikki 
profeetat Samuelista alkaen ja kaikki ne, jotka sen jälkeen ovat olleet, niin 
moni kuin on puhunut, ovat minusta todistaneet. 25. Ja katsokaa, te olette profeettain 
lapsia, ja te olette Israelin huonetta, ja te olette osalliset siitä liitosta, 
jonka Isä teki teidän isäinne kanssa, sanoen Aabrahamille: Ja sinun siemenessäsi 
tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä. 26. Isä ensin on herättänyt 
minut teille ja lähettänyt minut teitä siunaamaan ja kääntämään jokaisen teistä 
pois synneistänsä, sillä te olette liiton lapsia - 27. ja sen jälkeen kun teitä 
on siunattu, Isä toteuttaa liiton, jonka hän teki Aabrahamin kanssa, sanoen: Sinun 
siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä - sillä minun kauttani 
vuodatetaan Pyhä Henki pakanoiden päälle, mikä pakanoiden osaksi tuleva siunaus 
tekee heidät kaikkia muita voimakkaammiksi, niin että he hajottavat minun kansani, 
oi Israelin huone. 28. Ja heistä tulee vitsaus tämän maan kansalle. Mutta jos 
he minun evankeliumini täyteyden saatuansa paaduttavat sydämensä minua vastaan, 
minä käännytän heidän pahat tekonsa heidän itsensä kärsittäviksi, sanoo isä. 29. 
Ja minä muistan liiton, jonka minä olen tehnyt kansani kanssa, ja minä olen antanut 
sille lupauksen, että minä kokoan sen yhteen parhaaksi katsomallani ajalla, että 
minä annan heille takaisin heidän isäinsä maan heidän perintöosaksensa, mikä on 
Jerusalemin maa, heidän luvattu maansa iankaikkisesti, sanoo Isä. 30. Ja on tapahtuva, 
että tulee aika, jolloin minun evankeliumini täyteys julistetaan heille, 31. ja 
he uskovat minuun, että minä olen Jeesus Kristus, Jumalan Poika, ja rukoilevat 
Isää minun nimessäni. 32. Silloin heidän vartijansa korottavat äänensä, ja yhtenä 
miehenä he laulavat, sillä he näkevät silmästä silmään. 33. Silloin Isä jälleen 
kokoaa heidät yhteen ja antaa heille Jerusalemin heidän perintömaaksensa. 34. 
Silloin he puhkeavat riemuun: Laulakaa kaikki, te Jerusalemin rauniot; sillä isä 
on lohduttanut kansansa, hän on lunastanut Jerusalemin. 35. Isä on paljastanut 
pyhän käsivartensa kaikkien kansojen nähden, ja kaikki maan ääret saavat nähdä 
Isän pelastuksen; ja Isä ja minä olemme yhtä. 36. Ja silloin tapahtuu, mikä on 
kirjoitettu: Heräjä, heräjä jälleen, ja pukeudu voimaasi, oi Siion; pukeudu kauniisiin 
vaatteisiisi, Jerusalem, sinä pyhä kaupunki, sillä ei koskaan enää astu sisällesi 
ympärileikkaamaton eikä saastainen. 37. Pudista päältäsi tomu; nouse istuimellesi, 
oi Jerusalem; irroita kahleet kaulastasi, sinä vangittu tytär Siion. 38. Sillä 
näin sanoo Herra: Ilmaiseksi te olette itsenne myyneet, ja rahatta teidät lunastetaan. 
39. Totisesti, totisesti minä sanon teille, että minun kansani on tunteva minun 
nimeni; sinä päivänä he tulevat tietämään, että minä olen se, joka puhun. 40. 
Ja silloin he sanovat: Kuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, 
hänen joka julistaa rauhaa, joka tuo heille hyvän sanoman, joka pelastusta julistaa, 
joka sanoo Siionille: Sinun Jumalasi hallitsee! 41. Ja silloin on kaikuva huuto: 
Lähtekää, lähtekää, menkää pois sieltä, älkää koskeko sellaiseen, mikä on saastaista; 
lähtekää sen keskeltä, olkaa puhtaat, te Herran aseenkantajat. 42. Sillä teidän 
ei pidä kiireesti lähteä eikä paeten kulkea, sillä Herra käy teidän edellänne, 
ja Israelin Jumala on oleva teidän selustanvartijananne. 43. Katso, minun palvelijani 
on toimellinen oleva; hänet korotetaan ja nostetaan, ja hän on oleva sangen korkea. 
44. Niin kuin monet kauhistuivat sinua - niin runnellut hänen kasvonsa olivat, 
pahemmin kuin yhdelläkään ihmisellä, ja hänen muotonsa pahemmin kuin ihmisten 
pojilla - 45. niin hän on vihmova monet kansat; hänen tähtensä kuninkaat sulkevat 
suunsa, sillä mitä heille ei ollut kerrottu, sen he saavat nähdä, ja mitä he eivät 
olleet kuulleet, he saavat havaita. 46. Totisesti, totisesti minä sanon teille: 
kaikki tämä on varmasti tapahtuva, aivan kuten Isä on minua käskenyt. Silloin 
tämä liitto, jonka Isä on tehnyt kansansa kanssa, on käyvä täyttymykseensä, ja 
silloin Jerusalemista jälleen tulee minun kansani asuinpaikka, ja se on oleva 
heidän perintömaansa.21 LUKU Merkki Isän työn alkamisesta. Parannuksen tekevien 
pakanoiden ihana osa. Kadotus katumattomien osaksi. Uusi Jerusalem. 1. Ja totisesti 
minä sanon teille, minä annan teille merkin, jotta te tietäisitte ajankohdan, 
jolloin kaikki tämä alkaa tapahtua - että minä kokoan kansani sen pitkäaikaisesta 
hajaannuksesta, oi Israelin huone, ja jälleen perustan Siionini sen keskuuteen: 
2. ja katso, tämä on se, minkä minä annan teille merkiksi - sillä totisesti minä 
sanon teille, että kun nämä, jotka minä ilmoitan teille ja jotka minä myöhemmin 
itse ilmoitan teille ja jotka Pyhän Hengen voimalla, jonka Isä antaa teille, tehdään 
tiettäviksi pakanoille, jotta he tietäisivät tästä kansasta, joka on Jaakobin 
huoneen jäännös, ja tästä kansastani, jonka he hajottavat; 3. totisesti, totisesti 
minä sanon teille, kun Isä nämä ilmoittaa heille, ja ne tulevat Isältä heidän 
kauttaan teille tiedoksi; 4. sillä Isä on viisaudessansa päättänyt, että heidät 
sijoitetaan tähän maahan ja heidän annetaan kasvaa vapaaksi kansaksi Isän voiman 
kautta, jotta nämä heidän kauttaan tulisivat tiedoksi teidän jälkeläistenne jäännökselle, 
jotta Isän kansansa kanssa tekemä liitto toteutuisi oi Israelin huone. 5. siis, 
kun nämä teot ja ne teot, jotka teidän keskuudessanne myöhemmin tapahtuvat, tulevat 
pakanoiden välityksellä tiedoksi teidän jälkeläisillenne, jotka synnin tähden 
hairahtuvat epäuskoon; 6. sillä näin Isä näkee oikeaksi ja hyväksi, että se tulee 
pakanoilta, jotta hän ilmaisisi voimansa pakanoille, niin että pakanat, elleivät 
he sydämiänsä paaduta, tekisivät parannuksen ja tulisivat minun tyköni, kastettaisiin 
minun nimeeni ja oppisivat tuntemaan minun oppini totiset ydinkohdat, jotta heidät 
luettaisiin minun kansaani kuuluviksi, oi Israelin huone; 7. ja kun nämä tapahtuvat, 
että sinun jälkeläisesi alkavat tuntea näitä asioita - se on oleva merkkinä heille, 
jotta he tietäisivät, että Isän työ on jo alkanut, sen lupauksen täyttämiseksi, 
jonka hän on antanut Israelin huonetta oleville. 8. Ja kun tuo päivä tulee, niin 
tapahtuu, että kuninkaat sulkevat suunsa, sillä sen, mitä heille ei ollut ilmoitettu, 
he saavat nähdä, ja sen, mitä he eivät olleet kuulleet, he saavat havaita. 9. 
Sillä sinä päivänä Isä minun tähteni tekee teon, joka on oleva suuri ja ihmeellinen 
teko heidän keskuudessansa; ja heidän joukossaan tulee olemaan sellaisia, jotka 
eivät sitä usko, vaikka ihminen sen heille julistaa. 10. Mutta katso, minun palvelijani 
henki on oleva minun kädessäni; sen tähden he eivät häntä vahingoita, vaikka hän 
heidän syystänsä joutuu runnelluksi. Minä hänet kuitenkin parannan, sillä minä 
olen näyttävä heille, että minun viisauteni on suurempi kuin perkeleen viekkaus. 
11. Sen tähden on tapahtuva, että jokainen, joka ei usko minun sanoihini, minun, 
joka olen Jeesus Kristus, sanoihin, jotka Isä lähettää hänet tuomaan pakanoille 
ja joiden pakanoille julistamiseen hän antaa hänelle vallan (se on tapahtuva aivan 
kuten Mooses sanoi), hävitetään minun kansastani, liiton kansasta. 12. Ja minun 
kansani, joka on Jaakobin jäännös, on oleva pakanain seassa, heidän keskellänsä 
niin kuin leijona metsäneläinten seassa, niin kuin nuori jalopeura lammaslaumain 
keskellä, joka läpi kulkiessansa sekä tallaa maahan että raatelee palasiksi, kenenkään 
voimatta pelastaa. 13. Heidän kätensä on oleva kohotettuna heidän vihollisiansa 
vastaan, ja kaikki heidän vihollisensa tuhoutuvat. 14. Voi siis pakanoita, elleivät 
he parannusta tee, sillä sinä päivänä on tapahtuva, sanoo Isä, että minä hävitän 
sinulta hevosesi ja teen lopun sinun vaunuistasi; 15. ja minä hävitän sinun maasi 
kaupungit ja hajotan maahan kaikki sinun varustuksesi; 16. ja minä hävitän noituuden 
maastasi, eikä sinulla enää ole oleva ennustelijoita; 17. sinun jumalankuvasi 
minä myös hävitän, ja kuvapatsaasi keskuudestasi, etkä sinä enää kummarra [sic] 
kättesi tekoa; 18. ja sinun lehtosi minä nyhdän maasta sinun keskuudestasi ja 
tuhoan sinun kaupunkisi. 19. Ja on tapahtuva, että kaikesta valheellisuudesta 
ja petollisuudesta, kateudesta, riidasta, pappisvaltaisuudesta ja haureudesta 
tehdään loppu. 20. Sillä on tapahtuva, sanoo Isä, että minä jokaisen, joka ei 
sinä päivänä tee parannusta ja tule minun rakkaan Poikani tykö, hävitän kansani 
keskuudesta, oi Israelin huone; 21. ja minä kostan heille kiivaudessa, niin kuin 
pakanoille, niin etteivät he moista ole kuulleet. 22. Mutta jos he tekevät parannuksen 
ja kuulevat minun sanojani eivätkä paaduta sydämiänsä, minä perustan kirkkoni 
heidän keskuuteensa, ja he pääsevät osallisiksi liitosta, ja heidät luetaan tähän 
Jaakobin jäännökseen, jolle minä olen antanut tämän maan perintöosaksi; 23. ja 
he saavat auttaa minun kansaani, Jaakobin jäännöstä, sekä niin monta kuin Israelin 
huoneeseen kuuluvia tulee rakentamaan kaupungin, jonka nimi on oleva Uusi Jerusalem. 
24. Ja sitten he saavat auttaa minun kansaani niiden kokoamisessa, jotka ovat 
kaikissa maan äärissä hajallaan, Uuteen Jerusalemiin. 25. Ja silloin taivaallinen 
voima laskeutuu heidän keskuuteensa ja minäkin olen oleva heidän keskellänsä. 
26. Ja silloin Isän työ alkaa sinä päivänä, kun tätä evankeliumia julistetaan 
tämän kansan jäännöksen keskuudessa. Totisesti minä sanon teille; sinä päivänä 
Isän työ alkaa kaikkien minun kansani hajallaan olevien keskuudessa, niidenkin 
kadoksiin joutuneiden sukukuntien keskuudessa, jotka Isä on johdattanut pois Jerusalemista. 
27. Kaikkien minun kansani hajallaan olevien keskuudessa se työ on alkava, Isän 
tyköä, tien valmistamiseksi, jotta he voisivat tulla minun tyköni, jotta he rukoilisivat 
Isää minun nimessäni. 28. Silloin se työ on alkava, Isän tyköä, kaikkien kansakuntien 
keskuudessa, tien valmistamiseen, jota noudattaen hänen kansansa voi kokoontua 
kotiin perintömaahansa. 29. Ja he lähtevät liikkeelle kaikkien kansakuntien keskuudesta, 
eivätkä he lähde kiireesti eivätkä kulje paeten, sillä minä kuljen heidän edellänsä, 
sanoo Isä, ja minä olen oleva heidän selustanvartijanansa. 22 LUKU Vapahtaja toistaa 
edelleen Jesajan profetioita. Vertaa Jesajan 54 lukuun. 1. Ja silloin tapahtuu, 
kuten on kirjoitettu: Laula, oi hedelmätön, sinä, joka et ole synnyttänyt, puhkea 
lauluun ja riemahda, sinä, joka et ole synnytyskivuissa ollut, sillä hylätyllä 
on lapsia enemmän kuin aviovaimolla, sanoo Herra. 2. Tee avaraksi telttasi sija 
ja levennettäköön sinun majojesi seinien kangas; äläkä säästele, pidennä köytesi 
ja vahvista vaarnasi; 3. sillä sinä olet leviävä oikealle ja vasemmalle, ja sinun 
jälkeläisesi saavat periä pakanat ja tehdä autiot kaupungit asutuiksi. 4. Älä 
pelkää, sillä et sinä häpeään joudu, äläkä ole hämilläsi, sillä ei sinua häpeään 
saateta, sillä nuoruutesi häpeän sinä olet unohtava, nuoruutesi pilkkaa et ole 
muistava etkä ole konsanaan enää muistava leskeytesi pilkkaa. 5. Sillä hän, joka 
sinut teki, sinun aviomiehesi, Herra Sebaot on hänen nimensä, ja sinun Lunastajasi, 
Israelin Pyhä - kaiken maan Jumalaksi häntä pitää kutsuttaman. 6. Sillä niin kuin 
hyljätyn, hengessään murheellisen vaimon on Herra sinut kutsunut, ja kuin nuoruuden 
aviovaimon, silloin kuin sinä olet halveksittu, sanoo sinun Jumalasi. 7. Vähäksi 
silmänräpäykseksi minä olen sinut hyljännyt, mutta minä kokoan sinut suurella 
laupeudella. 8. Vihastukseni hetkellä minä peitin sinulta kasvoni silmänräpäykseksi, 
mutta minä armahdan sinut iankaikkisella rakkaudella, sanoo Herra, sinun Lunastajasi. 
9. Sillä tämä on minulle, niin kuin olivat Nooan vedet, sillä niin kuin minä olen 
vannonut, etteivät Nooan vedet enää tulvi maan ylitse, niin minä olen vannonut, 
etten enää vihastu sinuun. 10. Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat sijoiltansa 
järkkykööt, mutta minun rakkauteni ei sinusta väisty, eikä minun kansani liitto 
järky, sanoo Herra sinun armahtajasi. 11. Voi, sinä kurja, myrskyn raastama ja 
lohduton! Katso, minä lasken sinun kivesi kaunisvärisillä kivillä ja panen sinun 
perustuksesi safiireista. 12. Ja minä teen sinun ikkunasi agaateista ja sinun 
porttisi kiiltokivistä ja kaikki sinun ympärysmuurisi jaloista kivistä. 13. Ja 
kaikkia sinun lapsiasi on Herra opettava ja suuri on oleva sinun lastesi rauha. 
14. Sinut vahvistetaan vanhurskaudella; sinä olet oleva kaukana väkivallasta, 
sillä sinä et ole pelkäävä, ja kauhusta, sillä ei se sinua lähesty. 15. Katso, 
tosin sinua vastaan kokoonnutaan, mutta ei minun toimestani; kaikki, jotka sinua 
vastaan kokoontuvat, kaatuvat sinun tähtesi. 16. Katso, minä olen luonut sepän, 
joka lietsoo hiilivalkeata ja valmistaa työkalun työtänsä varten; ja minä olen 
luonut hävittäjän tuhoamaan. 17. Ei millään aseella, joka valmistetaan sinun varallesi, 
ole oleva menestystä, ja jokaisen kielen, joka nousee sinua vastaan oikeutta käymään, 
sinä tuomitset. Tämä on Herran palvelijain perintöosa, ja heidän vanhurskautensa 
on minusta, sanoo Herra. 23 LUKU Vapahtaja käskee, että nefiläisten aikakirjoihin 
on lisättävä sellaista, mitä niistä on jäänyt pois. Samuel Laamanilaisen profetia 
liitetään niihin. 1. Ja nyt, katsokaa, minä sanon teille, että teidän pitäisi 
tutkistella näitä asioita. Käskyn minä annan teille, että teidän on ahkerasti 
näitä asioita tutkisteltava, sillä suuria ovat Jesajan sanat. 2. Sillä totisesti 
hän puhui kosketellen kaikkia minun Israelin huonetta olevaa kansaani koskevia 
asioita; sen tähden hänen täytyy myös puhua pakanakansoille. 3. Ja kaikki, mitä 
hän puhui, on ollut, ja tulee olemaan hänen sanojensa mukaisesti. 4. ottakaa siis 
vaari minun sanoistani; kirjoittakaa, mitä minä olen teille sanonut ja Isän määräämänä 
hetkenä ja hänen tahtonsa mukaisesti ne tulevat pakanoiden tietoon. 5. Ja jokainen, 
joka kallistaa korvansa minun sanoilleni ja tekee parannuksen ja kastetaan, pelastuu. 
Tutkikaa profeettoja, sillä monet todistavat näistä asioista. 6. Ja nyt tapahtui, 
että kun Jeesus oli sanonut nämä sanat, hän jälleen sanoi heille, sen jälkeen 
kun hän oli selittänyt heille kaikki kirjoitukset, jotka he olivat saaneet: Katsokaa, 
minä haluaisin teidän kirjoittavan vielä muita kirjoituksia, joita teillä ei ole. 
7. Ja tapahtui, että hän sanoi Nefille: Tuo aikakirjat, joita olette kirjoittaneet. 
8. Ja kun Nefi oli tuonut aikakirjat, ja pannut ne hänen eteensä, hän loi silmänsä 
niihin ja sanoi: 9. Totisesti minä sanon teille: minä käskin palvelijani Samuel 
Laamanilaisen todistaa tälle kansalle, että sinä päivänä, jona isä kirkastaa minussa 
nimensä, monet pyhät nousevat kuolleista, ilmestyvät monille ja palvelevat heitä. 
Ja hän sanoi heille: Eikö niin ollut laita? 10. Ja hänen opetuslapsensa vastasivat 
hänelle ja sanoivat: Oli, Herra, Samuel profetoi sinun sanojesi mukaisesti, ja 
kaikki se kävi toteen. 11. Ja Jeesus sanoi heille,: Mistä johtuu, että te ette 
ole tätä kirjoittaneet, että monet pyhät nousivat ja ilmestyivät monille ja palvelivat 
heitä? 12. ja tapahtui, että Nefi muisti, ettei tätä ollut kirjoitettuna. 13. 
Ja tapahtui, että Jeesus määräsi sen kirjoitettavaksi; niin se kirjoitettiin hänen 
käskynsä mukaisesti. 14. Ja nyt tapahtui, että kun Jeesus oli selittänyt kaikki 
kirjoitukset, mitä oli kirjoitettu, yhtenä kokonaisuutena, hän käski heidän opettaa 
sitä, mitä hän oli heille selittänyt. 24 LUKU Malakian sanat annetaan nefiläisille. 
Kymmenysten ja uhrien laki. Vertaa Malakian 3 lukuun. 1. Ja tapahtui, että hän 
käski heidän kirjoittaa sanat, jotka Isä oli antanut Malakialle ja jotka hän ilmoittaisi 
heille. Ja tapahtui, että kun ne oli kirjoitettu, hän selitti ne. Ja nämä ovat 
ne sanat, jotka hän ilmoitti heille, sanoen: Näin Isä sanoi Malakialle - Katso, 
minä lähetän sanansaattajani, ja hän on valmistava tien minun eteeni, ja äkisti 
on tuleva temppeliinsä Herra, jota te etsitte, ja liiton sanansaattaja, jota te 
halajatte; katso, hän tulee, sanoo Herra Sebaot. 2. Mutta kuka voi kestää hänen 
tulemisensa päivän ja kuka pysyä, kun hän ilmestyy? Sillä hän on niin kuin metallinsulattajan 
tuli ja niin kuin pesijän saippua. 3. Ja hän istuu kuin hopean sulattaja ja puhdistaja 
ja hän puhdistaa Leevin pojat ja saa heidät puhtaiksi kuin kullan ja hopean, niin 
että he voivat uhrata Herralle uhrin vanhurskaudessa. 4. Silloin Juudan ja Jerusalemin 
uhri on Herralle otollinen niin kuin ammoin menneinä päivinä ja muinaisina vuosina. 
5. Ja minä lähestyn teitä pitääkseni tuomion, ja minä olen nopea todistaja velhoja, 
avionrikkojia ja väärinvannojia vastaan ja niitä vastaan, jotka sortavat palkkalaista 
palkanmaksussa, leskeä ja orpoa ja syrjäyttävät muukalaisen eivätkä minua pelkää, 
sanoo Herra Sebaot. 6. Sillä minä olen Herra, minä en muutu; sen tähden teitä, 
Jaakobin pojat, ei tuhota. 7. Isienne päivistä asti te olette poikenneet minun 
käskyistäni ettekä ole niitä noudattaneet. Palatkaa minun tyköni, niin minä palajan 
teidän tykönne, sanoo Herra Sebaot. Mutta te sanotte: Missä asiassa meidän on 
palattava? 8. Riistääkö ihminen Jumalalta? Te kuitenkin olette riistäneet minulta. 
Mutta te sanotte: Missä asiassa me sinulta olemme riistäneet? Kymmenyksissä ja 
uhrilahjoissa. 9. Te olette kirouksella kirotut, sillä te, koko tämä kansa, olette 
riistäneet minulta. 10. Tuokaa täydet kymmenykset varastohuoneeseen, että minun 
huoneessani olisi ravintoa, sanoo Herra Sebaot, enkö minä avaa teille taivaan 
akkunoita ja vuodata teille siunausta, niin ettei ole kylliksi tilaa oleva sen 
vastaan ottamiseksi. 11. Ja minä karkoitan teidän tähtenne nuhtelullani syöjän, 
niin että se ei turmele teidän maanne hedelmää; eikä teidän viiniköynnöksenne 
kedolla pudota hedelmiänsä ennen aikojaan, sanoo Herra Sebaot. 12. Ja kaikki kansat 
sanovat teitä siunatuiksi, sillä te tulette olemaan ihana maa, sanoo Herra Sebaot. 
13. Julkeat ovat teidän puheenne olleet minua vastaan, sanoo Herra. Mutta te sanotte: 
Mitä me olemme puhuneet sinua vastaan? 14. Te olette sanoneet: Jumalan palveleminen 
on turhaa, ja mitä hyötyä siitä on, että me olemme noudattaneet hänen säädöksiänsä 
ja että olemme vaeltaneet murheellisina Herran Sebaotin edessä? 15. Ja nyt me 
kiitämme ylpeitä onnellisiksi; ne jotka tekevät sitä, mikä jumalatonta on, ne 
tulevat raketuiksi; ne, jotka Jumalaa kiusaavat, kuitenkin pelastuvat. 16. Silloin 
ne, jotka Herraa pelkäsivät, puhuivat usein toinen toisellensa, ja Herra tarkkasi 
ja kuuli; ja muistokirja kirjoitettiin hänen edessänsä niiden hyväksi, jotka Herraa 
pelkäsivät ja hänen nimeänsä kunniassa pitivät. 17. Ja he ovat minun, sanoo Herra 
Sebaot, sinä päivänä, jona minä kiinnitän paikoilleen jalokiveni ja minä säästän 
heitä, kuten mies säästää omaa poikaansa, joka häntä palvelee. 18. Silloin te 
palajatte ja näette eron vanhurskaan ja jumalattoman välillä, sen välillä, joka 
palvelee Jumalaa, ja sen välillä, joka ei häntä palvele. 25 LUKU Malakian sanojen 
jatkoa. Elia ja hänen tehtävänsä. Herran suuri ja peljättävä päivä. Vertaa Malakian 
4 lukuun. 1. Sillä katso, se päivä on tuleva, joka palaa kuin pätsi; ja kaikki 
ylpeät ja kaikki, jotka tekevät sitä, mikä jumalatonta on, ovat oljenkorsia; ja 
heidät polttaa se päivä, joka tuleva on, sanoo Herra Sebaot, niin ettei se jätä 
heistä juurta eikä oksaa. 2. Mutta teille, jotka minun nimeäni pelkäätte, nousee 
Vanhurskauden Poika parantaminen siipiensä alla; ja te käytte ulos ja vartutte 
kuin syöttövasikat. 3. Ja te tallaatte jumalattomat, sillä he tulevat tuhkaksi 
teidän jalkapohjanne alle sinä päivänä, jona minä teen tämän, sanoo Herra Sebaot. 
4. Muistakaa minun palvelijani Mooseksen laki, jonka minä Hoorebilla hänelle säädin 
koko Israelia varten käskyiksi ja oikeuksiksi. 5. Katso, minä lähetän teille profeetta 
Elian, ennen kuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä; 6. ja hän on kääntävä 
isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet heidän isiensä puoleen, etten minä 
tulisi ja löisi maata kirouksella. 26 LUKU Vapahtaja selittää kaiken alusta asti. 
Ihmeellisiä asioita julistetaan imeväisten suulla. Opetuslasten toiminta. 1. Ja 
tapahtui, että kun Jeesus oli ilmoittanut nämä asiat, hän selitti ne kansanjoukolle, 
ja hän selitti sille kaikki asiat, sekä suuret että vähäiset. 2. Ja hän sanoi: 
Nämä kirjoitukset, joita teillä ei ollut mukananne, Isä käski minun antaa teille, 
sillä viisaudessaan hän on päättänyt ne annettaviksi tuleville sukupolville. 3. 
Ja hän selitti kaikki asiat, hamasta alusta alkaen aina siihen hetkeen, jolloin 
hän tulisi kirkkaudessansa - aivan kaiken, mitä maan päällä tapahtuisi, kunnes 
elementit sulaisivat hehkuvassa kuumuudessa ja maa käärittäisiin kokoon kuin pergamenttikäärö 
ja taivaat ja maat katoaisivat; 4. ja aina siihen suureen ja viimeiseen päivään 
asti, jolloin kaikki kansat ja kaikki sukukunnat ja kaikki kansanheimot ja kielet 
joutuvat Jumalan eteen tuomittaviksi teoistansa, olivatpa ne hyviä taikka pahoja 
- 5. jos ne hyviä ovat, iankaikkisen elämän ylösnousemukseen, ja jos ne pahoja 
ovat, tuomion ylösnousemukseen; ja tämä tapahtuu samanaikaisesti, toisten joutuessa 
toiselle puolelle ja toisten toiselle puolelle, sen armon ja oikeudenmukaisuuden 
ja pyhyyden mukaan, mikä on Kristuksessa, joka oli ennen kuin maailma sai alkunsa. 
6. Mutta tähän kirjaan ei voida kirjoittaa sadattakaan osaa kaikesta siitä, mitä 
Jeesus todella opetti kansalle; 7. mutta katso, Nefin levyt sisältävät enimmän 
osan siitä, mitä hän opetti kansalle. 8. Ja minä olen kirjoittanut tämän, mikä 
on vähäisempi osa siitä, mitä hän opetti kansalle; ja minä olen kirjoittanut sen 
siinä tarkoituksessa, että pakanat saattaisivat sen jälleen tämän kansan tietoon 
sen mukaisesti, mitä Jeesus on puhunut. 9. Ja kun he ovat saaneet tämän, kuten 
heidän on sopivinta tämä ensin saada heidän uskonsa koettelemiseksi, ja jos niin 
on, että he uskovat nämä asiat, niin silloin ne suuremmatkin asiat ilmoitetaan 
heille. 10. Ja jos niin on, etteivät he usko näitä asioita, niin silloin ne suuremmat 
asiat pidetään heidän tuomioksensa heiltä salassa. 11. Katso, minä aioin kirjoittaa 
kaiken sen, mikä oli kaiverrettuna Nefin levyihin, mutta Herra kielsi sen, sanoen: 
Minä tahdon koetella kansani uskoa. 12. Sen tähden minä, Mormon, kirjoitan sen, 
minkä Herra on käskenyt minun kirjoittaa. Ja nyt minä, Mormon, päätän sanani ja 
ryhdyn kirjoittamaan siitä, mistä minun on käsketty kirjoittaa. 13. Sen tähden 
minä tahtoisin teidän huomaavan, että Herra totisesti opetti kansaa kolmen päivän 
ajan ja sen jälkeen hän usein näyttäytyi ihmisille ja mursi usein leipää ja siunasi 
sen ja antoi sitä heille. 14. Ja tapahtui, että hän opetti ja palveli kansanjoukon 
mukana olevia lapsia, joista on puhuttu, ja hän kirvoitti heidän kielensä, ja 
he puhuivat isillensä suuria ja ihmeellisiä asioita, jopa suurempia kuin hän oli 
kansalle ilmoittanut; ja hän kirvoitti heidän kielensä, niin että he taisivat 
puhua. 15. Ja tapahtui, että kun hän oli noussut taivaaseen - toisen kerran näyttäydyttyään 
heille - ja oli mennyt Isän tykö parannettuaan kaikki heidän sairaansa ja rampansa 
ja avattuaan heidän sokeidensa silmät ja kuurojen korvat ja oli kaikella tapaa 
parantanut heitä ja herättänyt erään miehen kuolleista ja oli ilmaissut voimansa 
heille ja oli noussut Isän tykö - 16. niin katso, tapahtui seuraavana päivänä, 
että kansanjoukko tuli koolle ja sekä katseli että kuunteli näitä lapsia; jopa 
imeväisetkin aukaisivat suunsa ja puhuivat ihmeellisiä asioita, mutta sitä, mitä 
he sanoivat, kiellettiin ketään kirjoittamasta. 17. Ja tapahtui, että opetuslapset, 
jotka Jeesus oli valinnut, alkoivat siitä hetkestä lähtien kastaa ja opettaa kaikkia, 
jotka tulivat heidän tykönsä; ja kaikki, jotka kastettiin Jeesuksen nimeen, täyttyivät 
Pyhällä Hengellä. 18. Ja monet heistä näkivät ja kuulivat sellaista, mitä ei kielin 
voida lausua ja mistä ei ole lupa kirjoittaa. 19. Ja he opettivat ja palvelivat 
toinen toistansa; ja heillä oli kaikki yhteistä keskuudessansa, ja jokainen kohteli 
oikeudenmukaisesti toistansa. 20. Ja tapahtui, että he tekivät kaikessa, kuten 
Jeesus oli heitä käskenyt. 21. Ja niitä, jotka kastettiin Jeesuksen nimeen, sanottiin 
Kristuksen kirkoksi. 27 LUKU Jeesus Kristus antaa nimen kirkollensa. Isä kirjoittaa 
kaiken. Ihmiset tuomitaan sen mukaan, mitä kirjoihin on kirjoitettu. 1. Ja tapahtui, 
että kun Jeesuksen opetuslapset kulkivat saarnaten sitä, mitä olivat sekä kuulleet 
että nähneet, ja kastoivat Jeesuksen nimeen, tapahtui, että opetuslapset kokoontuivat 
yhdessä voimallisesti rukoilemaan ja paastoamaan. 2. Ja Jeesus näyttäytyi heille 
jälleen, sillä he rukoilivat Isää hänen nimessään, ja Jeesus tuli ja seisoi heidän 
keskellään ja sanoi heille: Mitä te tahdotte minun antavan teille? 3. Ja he sanoivat 
hänelle: Herra, me tahtoisimme sinun sanovan meille, miksi meidän olisi nimitettävä 
tätä kirkkoa, sillä tästä asiasta on väittelyä kansan keskuudessa. 4. Ja Herra 
sanoi heille: Totisesti, totisesti minä sanon teille, minkä tähden ihmisten pitää 
napista ja vältellä tämän asian takia? 5. Eivätkö he ole lukeneet kirjoituksia, 
jotka sanovat, että teidän täytyy ottaa päällenne Kristuksen nimi, joka on minun 
nimeni? Sillä tällä nimellä teitä kutsutaan viimeisenä päivänä; 6. ja jokainen, 
joka ottaa päällensä minun nimeni ja pysyy vahvana loppuun asti, pelastuu viimeisenä 
päivänä. 7. Mitä ikinä siis teette, se tehkää minun nimessäni; nimittäkää siis 
kirkkoa minun nimeni mukaan, ja minun nimessäni huutakaa Isää avuksenne, että 
hän minun takiani siunaisi kirkkoa. 8. Ja kuinka se voisi olla minun kirkkoni, 
ellei sitä minun nimeni mukaan nimitettäisi? Sillä jos jotakin kirkkoa nimitetään 
Mooseksen nimen mukaan, niin se silloin on Mooseksen kirkko, tai jos sitä jonkun 
ihmisen mukaan nimitetään, se silloin on jonkun ihmisen kirkko; mutta jos sitä 
minun nimeni mukaan nimitetään, se on silloin minun kirkkoni, siinä tapauksessa, 
että se on rakennettu minun evankeliumilleni. 9. Totisesti minä sanon teille, 
että te olette rakennetut minun evankeliumilleni; rukoilkaa siis kaikkea, mitä 
rukoilettekin, minun nimessäni; jos siis rukoilette Isää kirkon puolesta ja teette 
sen minun nimessäni, Isä kuulee teitä; 10. ja siinä, tapauksessa, että kirkko 
on rakennettu minun evankeliumilleni, Isä ilmaisee siinä omat tekonsa. 11. Mutta 
ellei se ole rakennettu minun evankeliumilleni, vaan on rakennettu ihmisten teoille 
tai perkeleen teoille, totisesti minä sanon teille, vähän aikaa heillä on iloa 
töistänsä, mutta vähitellen tulee loppu, ja heidät hakataan pois, ja heitetään 
tuleen, mistä ei paluuta ole. 12. Sillä heidän tekonsa seuraavat heitä, sillä 
heidän tekojensa tähden heidät on hakattu pois; muistakaa siis, mitä minä olen 
sanonut teille. 13. Katso, minä olen antanut teille evankeliumini, ja tämä on 
se evankeliumi, jonka minä olen teille antanut - että minä tulin maailmaan tehdäkseni 
Isäni tahdon, koska minun Isäni minut lähetti. 14. Ja minun Isäni lähetti minut, 
jotta minut ylennettäisiin ristille, ja että minä sen jälkeen, kun minut oli ylennetty 
ristille, vetäisin kaikki tyköni, että, kuten ihmiset ovat minut ylentäneet, samoin 
Isä ylentäisi ihmiset seisomaan minun kasvojeni eteen, tekojensa tuomittaviksi, 
olivatpa ne hyviä taikka pahoja - 15. ja tämän tähden minut on ylennetty; Isältä 
saamani vallan nojalla minä sen tähden vedän kaikki tyköni tuomittaviksi tekojensa 
mukaan. 16. Ja on tapahtuva, että jokainen, joka tekee parannuksen ja kastetaan 
minun nimeeni, tulee ravituksi, ja jos hän pysyy vahvana loppuun asti niin katso, 
häntä minä pidän syyttömänä Isäni edessä sinä päivänä, jona minä seison maailmaa 
tuomitsemassa. 17. Ja se, joka ei vahvana pysy loppuun asti, myös hakataan pois 
ja heitetään tuleen, mistä ei enää voi palata, Isän oikeudenmukaisuuden tähden. 
18. Ja tämä on se sana, jonka hän on antanut ihmislapsille. Ja tämän takia hän 
toteuttaa sanat, jotka hän on antanut, eikä hän valehtele, vaan toteuttaa kaikki 
sanansa. 19. Eikä mikään saastainen voi päästä hänen valtakuntaansa; sen tähden 
hänen lepoonsa pääsevät ainoastaan ne, jotka ovat pesseet vaatteensa minun veressäni, 
uskonsa tähden, ja koska he ovat tehneet parannuksen kaikista synneistänsä ja 
ovat pysyneet uskollisina loppuun asti. 20. Ja tämä on käsky: Tehkää parannus, 
kaikki te maan ääret, tulkaa minun tyköni ja antakaa kastaa itsenne minun nimeeni, 
jotta te pyhittyisitte ottaessanne vastaan Pyhän Hengen, jotta te seisoisitte 
tahrattomina minun edessäni viimeisenä päivänä. 21. Totisesti, totisesti minä 
sanon teille: tämä on minun evankeliumini; ja te tiedätte, mitä teidän tulee minun 
kirkossani tehdä; sillä niitä tekoja, mitä te olette nähneet minun tekevän, tulee 
teidänkin tehdä; sillä mitä te olette minun nähneet tekevän, sitä tulee teidänkin 
tehdä; 22. Jos te siis näin teette, te olette autuaat, sillä teidät korotetaan 
viimeisenä päivänä. 23. Kirjoittakaa, mitä olette nähneet ja kuulleet, paitsi 
sitä, mikä on kielletty. 24. Kirjoittakaa tämän kansan ne teot, jotka tulevat, 
samoin kuin on kirjoitettu siitä, mikä on ollut. 25. Sillä katso, niiden kirjojen 
perusteella, jotka on kirjoitettu ja jotka tulevaisuudessa kirjoitetaan, tämä 
kansa tuomitaan, sillä niiden välityksellä ihmiset oppivat sen teot tuntemaan. 
26. Ja katso, kaiken on Isä kirjoittanut; niiden kirjojen perusteella siis, jotka 
kirjoitetaan, maailma tuomitaan. 27. Ja tietäkää, että te tulette olemaan tämän 
kansan tuomareina, sen tuomion mukaan, minkä minä annan teille, ja joka on oleva 
oikeudenmukainen. Millaisia miehiä teidän siis tulisi olla? Totisesti minä sanon 
teille: sellaisia kuin minä olen. 28. Ja nyt minä menen Isän tykö. Ja totisesti 
minä sanon teille, mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, se teille annetaan. 
29. Anokaa siis, niin te saatte, kolkuttakaa, niin teille avataan, sillä anova 
saa, ja kolkuttavalle avataan. 30. Ja nyt, katso, minun iloni on suuri, aina täyteyteensä 
asti, teidän tähtenne ja myös tämän sukupolven tähden; ja myös Isä iloitsee samoin 
kuin kaikki pyhät enkelit, teidän ja tämän sukupolven tähden, sillä yksikään siitä 
ei huku. 31. Katso, minä haluaisin teidän ymmärtävän, sillä minä tarkoitan niitä, 
jotka nyt ovat tästä sukupolvesta elossa; eikä yksikään heistä huku, ja heidän 
tähtensä minulla on ilon täyteys. 32. Mutta katso, neljäs sukupolvi tästä sukupolvesta 
lukien minua murehduttaa, sillä sen saattaa vangikseen itse hän, joka kahlehtii 
tuon kadotuksen lapsen; sillä se myy minut hopeasta ja kullasta ja siitä, minkä 
koi turmelee ja mihin varkaat voivat murtautumalla päästä käsiksi, sen vieden. 
Ja sinä päivänä minä rankaisen sitä kääntämällä sen teot sen itsensä kannettavaksi. 
33. Ja tapahtui, että kun Jeesus oli lakannut näin puhumasta, hän sanoi opetuslapsillensa: 
Menkää ahtaasta portista sisälle; sillä se portti on ahdas ja tie kaita, joka 
vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät, mutta se portti on avara ja 
tie lavea, joka vie kuolemaan, ja monta on, jotka siitä sisälle matkaavat, kunnes 
yö saapuu, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä. 28 LUKU Kukin niistä kahdestatoista 
saa, mitä hänen sydämensä halajaa. Kolme halajaa jäädä maan päälle, kunnes Herra 
saapuu kirkkaudessansa. Nämä kolme saavat ihmeellisiä ilmoituksia. Heidät vapautetaan 
kuolemasta ja onnettomuuksista. 1. Ja tapahtui, että kun Jeesus oli sanonut nämä 
sanat, hän puhui opetuslapsillensa, yhdelle kerrallansa, sanoen heille: Mitä sinä 
halajat minulta, sitten kun minä olen mennyt Isän tykö? 2. Ja kolmea lukuun ottamatta 
he kaikki puhuivat näin sanoen: Me toivomme, että saavutettuamme ihmisen täyden 
iän meidän opetustoimemme, johon sinä olet meidät kutsunut, päättyisi, jotta me 
pian pääsisimme sinun tykösi valtakuntaasi. 3. Ja hän sanoi heille: Autuaat olette 
te, koska tätä minulta pyydätte; kun siis olette seitsemänkymmenen kahden vuoden 
ikäiset, te pääsette minun tyköni valtakuntaani; ja minun tykönäni te löydätte 
levon. 4. Ja kun hän oli puhunut heille, hän kääntyi niiden kolmen puoleen ja 
kysyi heiltä: <ilonne oleva, aivan kuten Isä> Mitä haluaisitte minun tekevän teille, 
kun olen mennyt Isän tykö? 5. Ja he olivat murheellisella mielellä, sillä he eivät 
uskaltaneet sanoa hänelle, mitä halasivat. 6. Ja hän sanoi heille: Katso, minä 
tiedän teidän ajatuksenne, ja te olette toivoneet sitä, mitä Johannes, jota minä 
rakastin ja joka seurasi minua palvelustehtäväni aikana, ennen kuin juutalaiset 
ylensivät minut, halasi minulta. 7. Autuaammat olette siis te, sillä te ette koskaan 
joudu kuolemaa maistamaan, vaan te saatte elää nähdäksenne kaiken, mitä Isä tekee 
ihmislapsille, kunnes kaikki on toteutettu Isän tahdon mukaan, kun minä kirkkaudessani 
tulen, mukanani taivaan voimat. 8. Ettekä te koskaan joudu kärsimään kuoleman 
tuskia, vaan kun minä tulen kirkkaudessani, teidät silmänräpäyksessä siirretään 
kuolevaisuudesta kuolemattomuuteen, ja sitten te tulette olemaan autuaat minun 
Isäni valtakunnassa. 9. Ja vielä, niin kauan kuin lihassa viivytte, te ette joudu 
kokemaan kipua, ettekä myöskään murhetta, paitsi maailman syntien tähden; ja kaiken 
tämän minä teen sen tähden, mitä te minulta olette halanneet, sillä te olette 
halanneet saada tuoda ihmisten sieluja minun tyköni, niin kauan kuin maailma on 
olemassa. 10. Ja tämän tähden teillä on oleva ilon täyteys, ja te saatte asettua 
sijallenne Isäni valtakunnassa; täydellinen on teidän ilonne oleva, aivan kuten 
Isä on minulle suonut ilon täyteyden; ja te tulette olemaan niin kuin minä olen, 
ja minä olen niin kuin Isä; ja Isä ja minä olemme yhtä; 11. ja Pyhä Henki todistaa 
Isästä ja minusta; ja minun tähteni Isä antaa Pyhän Hengen ihmislapsille. 12. 
Ja tapahtui, että kun Jeesus oli puhunut nämä sanat, hän kosketti sormellaan kutakin 
heistä, paitsi niitä kolmea, joiden oli määrä jäädä, ja sitten hän meni pois. 
13. Ja katso, taivaat aukenivat, ja heidät temmattiin ylös taivaaseen, ja he näkivät 
ja kuulivat sellaista, mitä ei voida sanoin lausua. 14. Ja heitä kiellettiin kertomasta, 
eikä heille myöskään annettu voimaa, jotta he olisivat pystyneet kertomaan, mitä 
he näkivät ja kuulivat; 15. ja olivatko he ruumiissaan vai poissa ruumiista, he 
eivät tietäneet, sillä heidän mielestänsä heissä tapahtui ikään kuin kirkastuminen, 
niin että he siirtyivät tästä lihallisesta ruumiista kuolemattomaan tilaan, niin 
että he saattoivat nähdä sitä, mikä Jumalan on. 16. Mutta tapahtui, että he opettivat 
jälleen maan päällä; mutta he eivät opettaneet sitä, niitä olivat kuulleet ja 
nähneet, sen kiellon tähden, joka heille oli taivaassa annettu. 17. Ja nyt minä 
en tiedä, olivatko he tästä kirkastumisensa päivästä lähtien kuolevaisia vai kuolemattomia; 
18. mutta tämän minä tiedän sen muistiinpanon mukaan, joka on annettu, että he 
kulkivat maan päällä ja opettivat kaikkia ihmisiä, liittäen kirkkoon jokaisen, 
joka uskoi heidän julistukseensa, kastaen heidät, ja jokainen, joka kastettiin, 
sai Pyhän Hengen. 19. Ja ne, jotka eivät kuuluneet kirkkoon, heittivät heidät 
vankeuteen. Eivätkä vankilat voineet heitä pidättää, sillä ne sortuivat. 20. Ja 
heidät heitettiin maakuoppiin, mutta he löivät maata Jumalan sanalla, niin että 
he hänen voimallansa vapautuivat maan syvyyksistä; ja niin ei voitu kaivaa kyllin 
syviä kuoppia heidän pidättämiseksensä. 21. Ja kolmesti heidät heitettiin pätsiin, 
heidän mitään vahinkoa kärsimättä. 22. Ja kahdesti heidät heitettiin villipetojen 
luolaan; ja katso, he leikkivät petojen kanssa kuten lapsi imevän karitsan kanssa, 
mitään vahinkoa kärsimättä. 23. Ja tapahtui, että he täten kulkivat koko Nefin 
kansan keskuudessa ja julistivat Kristuksen evankeliumia kaikille maassa oleville; 
ja nämä kääntyivät Herraan ja liittyivät Kristuksen kirkkoon, ja niin se sukupolvi 
tuli autuaaksi Jeesuksen sanojen mukaisesti. 24. Ja nyt minä, Mormon, päätän puheeni 
näistä asioista joksikin ajaksi. 25. Katso, minä aioin kirjoittaa niiden nimet, 
jotka eivät milloinkaan maistaisi kuolemaa, mutta Herra kielsi sen: sen tähden 
minä en niitä kirjoita, sillä ne salataan maailmalta. 26. Mutta katso, minä olen 
heidät nähnyt, ja he ovat opettaneet minua. 27. Ja katso, he tulevat ole maan 
pakanain keskuudessa, eivätkä pakanat tunne heitä. 28. He tulevat olemaan myös 
juutalaisten keskuudessa, eivätkä juutalaiset tunne heitä. 29. Ja on tapahtuva, 
kun Herra viisaudessaan katsoo sopivaksi, että he tulevat palvelemaan kaikkia 
Israelin hajallaan olevia sukukuntia ja kaikkia kansanheimoja, sukukuntia, kieliä 
ja kansoja ja tuomaan heidän joukostaan paljon sieluja Jeesuksen tykö, että heidän 
halajamisensa toteutuisi, sen voittavan Jumalan voiman avulla, mikä heissä on. 
30. Ja he ovat kuin Jumalan enkelit, ja jos he rukoilevat Isää Jeesuksen nimessä, 
he voivat näyttäytyä kenelle tahansa hyväksi näkevät. 31. Suuria ja ihmeellisiä 
tekoja he sen tähden tekevät ennen sitä suurta ja tulevaa päivää, jolloin kaikkien 
ihmisten totisesti täytyy seisoa Kristuksen tuomioistuimen edessä; 32. ja myös 
pakanoiden keskuudessa he tekevät suuren ja ihmeellisen teon ennen sitä tuomiopäivää. 
33. Ja jos teillä olisi kaikki kirjoitukset, jotka kertovat kaikista Kristuksen 
ihmeellisistä teoista, te Kristuksen sanojen mukaisesti tietäisitte, että näiden 
tapahtumien varmasti täytyy tulla. 34. Ja voi niitä, jotka eivät kuule Jeesuksen 
sanoja eivätkä niitäkään, jotka hän on valinnut ja lähettänyt heidän keskuuteensa, 
sillä joka ei ota vastaan Jeesuksen sanoja ja niiden sanoja, jotka hän on lähettänyt, 
ei ota vastaan häntä; eikä hän sen tähden ota heitä vastaan viimeisenä päivänä; 
35. ja heille olisi parempi, etteivät he olisi syntyneet. Sillä luuletteko te 
voivanne välttää sen Jumalan oikeudenmukaisuutta, jota vastaan te olette rikkoneet, 
Jumalan, joka on joutunut ihmisten jalkojen tallaamaksi, jotta pelastus voisi 
tulla? 36. Ja nyt katso, kun minä puhuin niistä, jotka Herra oli valinnut, niistä 
kolmesta, jotka temmattiin taivaisiin, ja etten minä tiennyt, oliko heidät kirvoitettu 
kuolevaisuudesta kuolemattomuuteen - 37. mutta katso, kirjoitettuani minä olen 
kysynyt Herralta, ja hän on ilmoittanut minulle, että heidän ruumiissaan on välttämättä 
tapahtunut muuttuminen, koska heidän muuten täytyisi maistaa kuolemaa; 38. jotta 
he siis eivät joutuisi maistamaan kuolemaa, heidän ruumiissaan tapahtui sellainen 
muuttuminen, etteivät he kärsisi kipua eivätkä murhetta muuten kuin maailman syntien 
tähden. 39. Mutta tämä muuttuminen ei ollut samanlainen kuin se, joka viimeisenä 
päivänä tapahtuu, vaan heidät muutettiin siten, ettei saatana voinut saada heihin 
valtaa eikä voinut heitä kiusata; ja heidät pyhitettiin lihassa, niin että he 
olivat pyhiä, eivätkä maan vallat voineet pidättää heitä. 40. Ja tähän tilaan 
heidän oli jääminen Kristuksen tuomiopäivään asti; ja sinä päivänä heidän oli 
määrä kokea suurempi muuttuminen, ja silloin heidät otettaisiin Isän valtakuntaan, 
eivätkä he enää koskaan lähtisi sieltä, vaan asuisivat Jumalan tykönä iankaikkisesti 
taivaissa. 29 LUKU Mormonin varoitus niille, jotka halveksivat Herran sanoja ja 
tekoja. 1. Ja nyt, katso, minä sanon teille, että kun Herra viisaudessaan näkee 
hyväksi, että nämä sanat tulevat pakanain tietoon hänen sanansa mukaisesti, te 
silloin tiedätte, että liitto, jonka isä on tehnyt Israelin lasten kanssa heidän 
palauttamisestaan heidän perintömaillensa, alkaa jo toteutua. 2. Ja tietäkää, 
että pyhien profeettojen puhumat Herran sanat kaikki toteutuvat; eikä teidän pidä 
sanoa, että Herra viivyttää tuloansa Israelin lasten tykö. 3. Eikä teidän pidä 
kuvitella sydämissänne, että ne sanat, jotka on puhuttu, ovat turhia, sillä katso, 
Herra on muistava lupauksensa, jonka hän on antanut Israelin huonetta olevalle 
kansallensa. 4. Ja kun te näette näiden sanojen ilmaantuvan keskuuteenne, teidän 
ei silloin enää pidä halveksia Herran tekoja, sillä hänen oikeudenmukaisuutensa 
miekka on hänen oikeassa kädessänsä; ja katso, sinä päivänä, jos te hänen tekojansa 
halveksitte, hän antaa sen joutuisasti pudota teidän. päällenne. 5. Voi sitä, 
joka Herran tekoja halveksii; voi sitä, joka kieltää Kristuksen ja hänen tekonsa! 
6. Ja voi sitä, joka kieltää Herran ilmoitukset ja joka sanoo, ettei Herra enää 
vaikuta ilmestysten eikä profetioiden kautta, ei lahjojen, kielillä puhumisen, 
terveeksitekemisien eikä Pyhän Hengen voiman kautta! 7. Ja voi sitä, joka sinä 
päivänä hyötyä tavoitellaksensa sanoo, ettei mitään Jeesuksen Kristuksen tekemää 
ihmettä voi olla, sillä se, joka näin tekee, on muuttuva tuon kadotuksen lapsen 
kaltaiseksi, jonka varalta ei armoa ollut, Kristuksen sanan mukaan! 8. Eikä teidän 
pidä enää herjata, halveksia eikä pilkata juutalaisia eikä ketään Israelin huoneesta 
jäljelle jäänyttä, sillä katso, Herra muistaa heille antamansa lupauksen, ja hän 
on tekevä heille sen mukaan kuin on vannonut. 9. Sen tähden teidän ei pidä luulla 
voivanne kääntää Herran oikeata kättä vasemmaksi, ettei hän toimittaisi oikeutta 
ja siten täyttäisi lupausta, jonka hän on antanut Israelin huoneelle. 30 LUKU 
Mormon kehoittaa pakanoita parannukseen. 1. Kuunnelkaa, oi te pakanat, ja kuulkaa 
Jeesuksen Kristuksen, elävän Jumalan Pojan, sanat, jotka hän on käskenyt minun 
puhua teistä, sillä katso, hän käskee minun kirjoittaa näillä sanoilla: 2. Kääntykää, 
te kaikki pakanat, jumalattomilta teiltänne ja tehkää parannus pahoista teoistanne, 
valheistanne ja petoksistanne, haureudestanne, salaisista kauhistuksistanne, epäjumalanpalveluksistanne, 
murhistanne, papinjuonistanne, kateudestanne, riidoistanne ja kaikista synneistänne 
ja kauhistuksistanne ja tulkaa minun tyköni, antakaa kastaa itsenne minun nimeeni, 
jotta saisitte syntinne anteeksi ja täyttyisitte Pyhällä Hengellä, niin että teidät 
luettaisiin minun Israelin huonetta olevaan kansaani kuuluviksi.