Ei ole mitään tarvetta keikuttaa venettä, joten ei ole myöskään mitään tarvetta tutkia, mistä temppelitoimitukset mahdollisesti saivat alkunsa.
   Riittää, kun luottaa jo temppelissä käyneiden jäsenten sanaan ja tekoihin. — Tämä on luultavasti se vaihtoehto, johon jäsenet tavallisimmin turvautuvat, vaikka se onkin ristiriidassa sellaisten oppien kanssa kuin esimerkiksi LK 93:36: "Jumalan kirkkaus on äly."

Panen luottamukseni uskoon. Vaikka tiedän älyllisesti, mistä endowmentti on kotoisin, en välitä tosiasioista, vaan luotan Jumalaan, nykyiseen profeettaamme ja Joseph Smithiin.

Syy samankaltaisuuteen vapaamuurarien rituaalien kanssa on se, että vapaamuurarit jatkoivat niiden harjoittamista, ja ajan kuluessa ne vääristyivät, kunnes Joseph Smith palautti ne "tosi endowmenttina" opittuaan jotakin vapaamuurariudesta.
   — Kirkon varhaiset johtajat näyttävät laajalti hyväksyneen tämän selityksen, esim. Heber C. Kimball (joka oli itsekin vapaamuurari) kirjoitti Parley P. Prattille 17.6.1842:

... vapaamuurareilla on samankaltaista pappeutta. Veli Joseph sanoo, että vapaamuurarius perustuu pappeuteen, mutta se on rappeutunut. mutta monet kohdat ovat täydellisiä.
Parley P. Prattin paperit, MAP-kirkon historianosaston arkistot.

Kimball sanoi myös:

Meillä on tosi vapaamuurarius. Nykypäivän vapaamuurarius tulee luopumuksesta, joka tapahtui Salomonin ja Daavidin päivinä. Heillä on yksi ja toinen kohta, joka on oikein, mutta meillä on koko aito [seremonia].
13.11.1858, 1085 The Manuscript History of Brigham Young

Joseph Smithin läheinen ystävä Joseph Fielding kirjoitti päiväkirjaansa v. 1844:

Monet ovat liittyneet vapaamurarilaitokseen tämä näyttää olleen askel tai valmistus johonkin muuhun, vapaamuurariuden tosi alkuperään
Ehat 1979, p. 145

Myöhemmin, erään vaimonsa mukaan, Brigham Young

puhui siitä [endowmentista] mielellään 'selestisenä vapaamuurariutena'
Young 1876, p. 371

Monet muut valitsevat myös tämän tavan uskoa (Hugh Nibley ja jotkut mormonit, jotka ovat myös vapaamuurareita).

Tähän uskomistapaan liittyvien ongelmien pohdintaa eri sivustoilla:

1. Thomas Paine vapaamuurariuden synnystä
2. Veljeskunnan viisi kosketuskohtaa (milloin ne tuotiin mukaan vapaamuurarien seremonioihin?) ja miksi ne poistettiin v. 1990 mormonien temppeliseremoniasta

Miksi Joseph Smith olisi palauttanut rituaalin, joka muistuttaa paljon läheisemmin 1800-luvun eikä varhaisempia vapaamuurarirituaaleja?
   Ks. myös David Stevensonin teosta The Origins of Freemasonry: Scotland's Century, 1590-1710, (Paperback Reprint edition Nov 1990 Cambridge Univ Print. ISBN 0521396549) josta selviävät mormonismia edeltävän vapaamuurariuden ja viiden kosketuskohdan kehityksen yksityiskohdat. Viidestä kosketuskohdasta vain kaksi säilyi muuttumattomana yli sadan vuoden aikana ennen Morgania. Ne on v. 1990 poistettu mormoniseremoniasta.

Joseph Smith sai jumalallisen ilmoituksen kautta tietää sen mitä tarvitsi, luodakseen temppelitoimitukset. Joko varhaisen mormonismin yhteys vapaamuurariuteen on pelkkää valhetta (jota ei tarvitse tutkia) tai sitten yhtäläisyydet mormonismin ja vapaamuurariuden välillä ovat "pinnallisia", "harvoja" ja/tai "sattumanvaraisia".
   Tämän vaihtoehdon valitsevat monet jäsenet, jotka eivät tutki asiaa tai eivät mielellään myönnä sitä, että samankaltaisuudet vapaamuurarien ja varhaisten mormoniseremonioiden välillä ovat erittäin merkittävät. Näihin kuuluvat kirkon yliopiston alainen apologiaryhmä FARMS ja esimerkiksi Jeff Lindsay, joka onnistuu ristiriitaisesti väittämään, että yhtäläisyydet ovat sekä pinnallisia että osoittavat, että vapaamuurarit pitivät yllä muinaisia rituaaleja. Kaiken kukkuraksi Jeff sanoo lopuksi, että hän "hylkää väitteen, jonka mukaan temppelitoimitukset ovat vapaamuurareilta kotoisin."

Mikäli henkilö kokee seremonian hartaana ja se vahvistaa arvoja, jotka ovat osanottajalle tärkeitä, niin sen alkuperällä ei ole merkitystä. Merkittävää on se, että se symbolisoi ja pyhittää tärkeitä uskomuksia ja käytäntöjä kuten perhesiteet, uskollisuus, usko, rehellisyys sekä sitoutuminen uskonyhteisöön ja yhteisön hyödyksi olemiseen.
   Harvat kirkossa ehkä valitsevat tämän vaihtoehdon, vaikka lukumäärä saattaa olla nousussa. Tämä on perusteiltaan postmodernistinen näkemys, jonka voi ottaa paitsi temppelitoimituksiin, myös muihin mormonismin totuuden vaateisiin ja pyhiin kirjoituksiin.
   Monet kristityt ottavat mielellään osaa kaikenkaltaisiin rituaaleihin — jouluun ja pääsiäiseen liittyviin esimerkiksi, tai leikkivät hammaskeijun olevan totta. Voidaan haluta tehdä niin perheen vuoksi, ja koska sellainen leikki vaikuttaa myönteisesti lapsiin. Ei pidetä väliä niiden todistettavasti pakanallisista juurista. Ei myöskään väitetä minkään niiden olevan "oppia" tai Jumalan innoitusta. Ne eivät ole osa teologista uskoa.
   — Voidaan siis ottaa osaa rituaaleihin, joita ei ole tutkittu ja joiden todenperäisyyttä ei ole tarkistettu, nauttia niistä, mutta ei panna mitään teologista painoa niin arkipäiväisille ja niin epäluuloa herättävän paljon vapaamuurariuteen liittyville rituaaleille.

Endowmentin ainekset, jotka Smith sovelsi vapaamuurareilta, riittivät välittämään Jumalan ilmoitukset, jotka Hän halusi jakaa niille, jotka olivat valmiita. Vertauskuvien välittämät varsinaiset viestit ovat rajoitettuja; niiden todellinen arvo on siinä, miten ne palvelevat katalysaattoreina ihmisten sydänten ja mielten valmistamisessa Jumalan ilmoitusta varten.

Mormonit uskovat yleisesti, että Kristoffer Kolumbus, Martti Luther ja George Washington olivat innoitettuja miehiä, jotka esittivät oman osansa palautetun evankeliumin perustamisessa v. 1830. Ehkäpä Kaitselmus johdatti vapaamuurariuden kehitystä samalla tavoin valmistaakseen kansaa endowmenttia varten.
   Joitakin syitä, miksi tämä olisi voinut olla tarpeellista tai toivottavaa:

1. ne palvelivat Jumalan "vihjeinä" Josephille siitä, mitä endowmentin pitäisi sisältää;
2. rituaalin nähneet ihmiset eivät olisi sille vieraita;
3. samankaltaisuus loi endowmentin todelliselle merkitykselle naamion aikansa yhteiskunnassa.

Erään lukijan kertomus

Kun olin MTC:ssä v. 1989, temppeliseremonioiden muutoksesta täydyttiin keskustella. Presidentti Benson ei voinut hyvin, minä olin hiljattain saanut endowmenttini kaikkine kuolemanrangaistuksineen. Satuin olemaan MTC:ssä lähetyspresidenttien seminaarin aikaan, ja kaikki 15 presidenttiä ja apostolia olivat mukana kaikissa kokouksissamme.
   Juuri eräässä näistä kokouksista presidentti Hinckley puhui meille temppelistä. Hän kertoi keskustelusta, jonka hän oli käynyt presidentti Kimballin kanssa muutamia vuosia aiemmin. Sen aikana Kimball oli sanonut, ettei hän ymmärtänyt endowmenttiseremoniaa. Hinckley viittasi erityisesti siihen miten Kimball oli sanonut ymmärtävänsä vain n. 5% ja että hänen ymmärryksensä endowmentista oli vasta juuri alkanut lisääntyä. Presidentti Hinckley neuvoi meitä sitten olemaan huolehtimatta temppeliendowmentin mysteereistä ja opasti meitä temppelissä käydessämme (lähetyssaarnaajat käyvät siellä kerran viikossa MTC:ssä ollessaan) vapauttamaan mielemme ulkopuolisilta vaikutuksilta kuten kotimme, perheemme tai jopa työmme MTC:ssä, ja ajattelemaan pelkästään työtä kuolleiden puolesta ja että kuuntelisimme Henkeä.
   Pian presidentti Hinckleyn ja presidentti Kimballin keskustelun jälkeen Kimball kuoli. Presidentti Hinckley sanoi, ettei hän ollut huolissaan endowmentista Kimballin kommenttien vuoksi, mutta ei kulunut kauankaan tuon toukokuun 1989 kokouksen jälkeen kun endowmentista poistettiin sen loukkaavimmat osat.