Vaikka Opin ja Liittojen kirjassa 124:41
sanotaan, että MAP-kirkon temppelirituaalit pidettiin "kätkettynä
jo ennen maailman perustamista", ne muistuttavan epäilyttävän
paljon vapaamuurarien vastaavia rituaaleja. Merkit, otteet, valat
ja tunnukset ovat mormonismissa niin samankaltaiset, ettei voi välttää
ajatusta, että Smith "lainasi" nämä vapaamuurarien
käytännöt, varsinkin kun hänestä itsestään
tuli vapaamuurari 15.3.1842 (Documentary History of the Church
4:550-1).
Mormoniapostoli Heber C. Kimball, itsekin
vapaamuurari, näki rinnakkaisuuksia endowmenttiseremonian ja
vapaamuurarien rituaalin välillä. Vuonna 1842 hän
kirjoitti:
... vapaamuurariudessa on samankaltainen pappeus.
Veli Joseph sanoo, että vapaamuurarius on lähtöisin
pappeudesta mutta on rappeutunut, mutta monet asiat ovat täydellisiä.
(ibid.)
Kolme mormonikirkon ensimmäistä presidenttiä
oli vapaamuurareita. Mormonihistorioitsija Reed C. Durham, Jr.
väittää, että Joseph Smith itse asiassa käytti
vapaamuurariseremoniaa mormoniseremonian pohjana. Hän kirjoitti:
Mielessäni ei ole epäilystäkään
siitä, että mormoniseremonia, joka tuli tunnetuksi endowmenttina
ja jonka Joseph Smith alunperin esitti vapaamuurari-mormoneille,
vain vähän yli kuukautta sen jälkeen kun hänestä
tuli vapaamuurari, sai välittömän inspiraationsa
vapaamuurariudesta. (No Help For the Widow's Son, 1980, p. 17).
Tarvitsee vain katsoa vähän tarkemmin
Suolajärven temppelin ulkorakennelmaa, niin huomaa monia vapaamuurareille
ominaisia kohtia. Näihin kuuluvat Kaikkinäkevä silmä,
nurinkäännetty viisisakarainen tähti (tunnettu itäisenä
tähtenä), ja kädenpuristukset eli otteet. Kaikki
nämä kuuluivat vapaamuurariuteen kauan ennen kuin Smith
toi ne mukaan. Temppelissä käyvien mormonien pitämiin
garmentteihin eli ihokkaaseen pannut merkit muisttutavat myös
vapaamuurarien astetta, kompassia ja suorakulmaa.
Okkulttinen yhteys
Ei ole mikään salaisuus, että Smith
oli perehtynyt okkultismin harjoittamiseen. Durham sanoo:
Kaikki saatavilla oleva todistusaineisto osoittaa,
että profeetta Joseph Smithilä oli vapaamuurarien taikamitali
tai talismani, jota hän käytti eläessään
ja että se oli hänellä kun hän tuli murhatuksi.
Herra Durham kuvailee sitä:
ehkäpä oudoimpana, mysteerisimpänä,
okkulttisimpana, esoteerisimpana ja silti vapaamuurariuteen liittyvänä
tapana, jota Joseph Smith harjoitti. (No Help for the Widow's
Son, 1980, p. 22).
Entinen mormonihistorioitsija D. Michael Quinn
huomauttaa, että
Mormonioppinut Hugh Nibley on johdonmukaisesti
kääntynyt muinaisten egyptiläisten ja gnostilaisten
uskontojen okkulttisten rituaalien puoleen osoittaakseen vertailevilla
todisteilla kuinka muinainen mormonien endowmenttirituaali on.
(Early Mormonism and the Magic World View, s. 186).
Quinn jatkaa sanomalla, että Joseph Smithin
ihastus okkultismiin ylsi pisteeseen, jossa hän
epäilemättä osallistui aarteenetsintään
ja hankki tietoa näkykiven avulla, ja oli ilmeisesti
käyttänyt myös taikavarpuja, talismaneja ja ritualistisen
taikuuden välineitä. (Ibid., s. 194).
Quinn sanoo edellä mainitun kirjan jälkilauseessa,
että Smithillä oli Jupiter-talismani mukanaan, kun hänet
tapettiin Carthagen vankilassa v. 1844.
Näiden läheisten rinnakkaisuuksien todisteiden
valossa on epäiltävä MAP-kirkon temppeliseremonian
todellista alkuperää samoin kuin mormonismin perustajan,
Joseph Smithin, uskottavuutta.
No Help For the Widow's Son Reed C. Durham, jr.
Early Mormonism and the Magic World View D. Michael Quinn
Opin ja Liittojen kirja 124:41
|