Kysypä muutamalta mormonilta eri puolilla maailmaa, mitä
he pitävät kirkon virallisena oppina. Joku vastaa, että
mitä tahansa johtavien auktoriteettien sanomaa. Toinen rajoittaa
sen vain konferenssipuheisiin ja kirjoihin. Kolmas väittää,
että piispojen ja vaarnanjohtajien opetukset ovat myös
virallista oppia. Toiset väittävät, että sitä
on vain konferensseissa äänestetty materiaali. Jotkut
hyväksyvät virallisena oppina vain ns. standarditeokset
eli ohjekirjat: Mormonin kirjan, Opin ja liittojen kirjan, Kallisarvoisen
helmen sekä Raamatun; vielä jotkut vain osan pyhistä
kirjoituksista (eivät hyväksy sellaiseksi esimerkiksi
lukujen esipuheita tai alaviitteitä).
MAP-kirkko ei ole antanut tästä virallista lausuntoa.
On siis hyvin epäselvää, mikä on pyhää
kirjoitusta ja/tai kirkon virallista oppia, kun oikein perin juurin
asiaa tarkastellaan. Tosiasia on kuitenkin, että mormonit yleensä
pitävät hyveenä seurata nykyisten johtajien sanomia,
on ne sitten lausuttu missä yhteydessä tahansa. Alunperin
oli kaiketi tarkoitus, että opillisista asioista sentään
äänestetään yleiskonferenssissa silloin
ainakin, kun vielä opetettiin, että pyhien on kokoonnuttava
yhteen. Silloinhan jäsenillä olisi tosiaan ollut mahdollisuus
osallistua äänestyksiin. Nykyäänhän vain
harvat kykenevät matkustamaan Salt Lake Cityyn konferensseihin.
Äänestykset ovat joka tapauksessa vain muodollisuus. Esimerkiksi
suurista muutoksista temppelimenoissa ei äänestetty, eikä
niistä ilmoitettu sen kummemmin. Muutokset vain tulivat ylhäältä,
eivätkä tosiuskovaiset mormonit niitä asettaneet
kyseenalaisiksi, eivätpä edes ihmettele äänestämisen
puuttumista.
Usein
ihmettelen, eivätkö mormonit muista mitään kuulemastaan
ja lukemastaan, edes omista kirjoituksistaan. Kaikki vaipuu ilmeisesti
ajan myötä onnelliseen unholaan.
Esimerkiksi
Brigham Young lausui, ettei hän
ole koskaan antanut saarnaa, jota ei voisi pitää pyhänä
kirjoituksena. Nykyiset profeetat ja muut kirkon korkeat virkailijat
hylkäävät kuitenkin siekailematta monia hänen
lausunnoistaan joskus peräti väittävät,
ettei hän tiettyjä
asioita olisi opettanutkaan.
Kysymyksen
ydin tässä on se, ovatko mormonijohtajien opetukset luotettavia.
Jos jotkut eri mormonijohtajat opettavat jotakin käsitettä
yli sadan vuoden ajan, eikö tuota opetusta ole pidettävä
ortodoksisena riippumatta siitä, onko se virallisesti kanonisoitu
vai ei? Kun nykyjäsenet väittävät, että
jotkut opetukset eivät ole "opillisesti varmoja",
he itse asiassa sanovat: "Mormonijohtajien opetuksiin ei voi
luottaa, eivätkä he ole sen innoitetumpia kuin kukaan
muukaan. Näin ollen eivät nykyisetkään opit
ja ohjaukset ole seuraamisen arvoisia."
Mormonit
eivät itse ilmeisesti ollenkaan huomaa, että tällainen
johtopäätös on suorastaan pakko tehdä. He vain
lokeroivat aivonsa uskomaan, että jos joku aiempi profeetta
on sanonut jotakin, mikä aivan ilmeisesti on väärin,
niin siitä ei tarvitse välittää. Samanaikaisesti
he eivät hyväksy sellaisia, jotka asettavat kyseenalaisiksi
nykyisten johtajien sanomat. Parinkymmenen vuoden päästä
nykyisen profeetan neuvoja varmaan vähän naureskellaan,
ehkäpä mieluiten unohdetaan kokonaan. Näin on käynyt
useille aiemmille profeetoille.
Esimerkkinä
voidaan antaa se oppi, että Jumala siitti Jeesuksen Marian
kanssa. On suorastaan naurettavaa väittää, että
useiden mormonijohtajien johdonmukaiset, yli sadan vuoden opetukset
tästä käsityksestä olisivat "spekulointia".
Asia olisi toinen, mikäli yksi tai kaksi johtajaa olisi opettanut
näin, ja sitten joku ylempi olisi julistanut ne epäortodoksiseksi
tai kerettiläisiksi, mutta näin ei käynyt. MAP-kirkon
korkein, valtuutettu johto opetti tätä, ja siitä
voi nähdä sitaatteja jopa niinkin myöhään
kuin v. 1978.
Ainoa
syy, miksi johtajat nykyään kutsuvat sitä "spekuloinniksi"
on se, että käsitteestä on tullut heille kiusallinen
yleisön toistuvasti arvostellessa heitä. Tästä
huolimatta, kuten eräs mormoni keskustelulistalla alt.religion.mormon
taannoin väitti, jotkut kirkon yliopiston BYU:n ohjaajat opettavat
tätä käsitystä vieläkin. Eräs toinen
väitti, että hän on kuullut sitä opetettavan
omassa seurakunnassaan. Mikäli kirkon johto uskoo tuon opetuksen
olevan väärää tai "spekulointia",
he voisivat helposti antaa virallisen lausunnon asiasta. Miksikö
he eivät anna sellaista? Voi helposti kuvitella, että
he itse vieläkin mahdollisesti uskovat siihen, mutta eivät
halua sitä opetettavan julkisesti yleisön arvostelun takia.
Oppiin
uskovat mormonit voivat väittää, että mormonismin
opetus tästä asiasta on "järkevämpi"
kuin kristinuskon valtavirtauksen: heidän mielestään
kun on naurettavaa, että Jumala olisi vaikka vääntänyt
nenäänsä ja sanonut "Abrakadabra, olkoon hän
raskaana" ilman minkäänlaista miehistä geenimateriaalia.
Tavalliset
kristityt taas pitävät Jumalaa sellaisena kaikkivaltiaana
ja rajattomana olentona, jolle tällainen teko olisi nimenomaan
täysin mahdollinen. He pitävät Joseph Smithin jumalaa
rajallisena.
Ennen
n. vuotta 1840 mormonismissa ei ollut häivääkään
mistään opetuksesta, että Jumala olisi "korotettu
ihminen". Sitä ennen mormonien jumala oli samankaltainen
protestanttien Jumala-näkemyksen kanssa, mikä voidaan
helposti todentaa Mormonin kirjan ensipainoksesta ja vuoden 1835
Luentoja uskosta -kirjoituksista.
Todisteet
saavat tutkijan ajattelemaan, että Joseph Smith keksi käsitteen
"Jumala = korotettu ihminen" oikeuttamaan moniavioisuuden
harjoituksensa eli että kun Jumala itse siitti fyysisesti
lapsia samanlaisen seksuaaliaktin avulla kuin me, ja kun kerran
Maria oli yksi Jumalan vaimoista selestisessä valtakunnassa,
niin silloin Jumalalla oli täysi aviomiehen oikeus rakastella
hänen kanssaan täällä Maan päällä
pannakseen alulle "Ainosyntyisensä lihassa". Toisin
sanoen, käsite luotiin valmistelemaan psyykkisesti Smithin
mahdollisia sänkypartnereita ja lämmittäen heitä
ajatukselle, että ollessaan hänen kanssaan sukupuoliyhdynnässä
ja tuottaessaan "tabernaakkeleita" eli ruumiita hengille,
teko on hurskas. Niin Joseph Smith tosiasiallisesti loi "jumalan"
oman kuvansa mukaan sellaiseksi kuin tarvitsi voidakseen edistää
omia seksuaalisia taipumuksiaan.
Mormonismi
opettaa yhä käsitettä "Jumala = korotettu ihminen"
vaikkakin vaimeasti, mutta sekä johto että jäsenet
pyrkivät etäännyttämään kirkon ja
itsensä niistä alkuperäisistä opeista, joita
käsitteeseen liittyy.
Kirkko
kamppailee nykyään sisukkaasti päästäkseen
mukaan kristilliseen valtavirtaukseen, josta tämä tarjouksen
muutos on varmaan vain pieni osa. Nykyinen presidentti Gordon B.
Hinckley (s. 1910) on tehnyt koko ikänsä töitä
kirkon koulutusohjelmien, julkaisutoiminnan ja PR:n parissa ja on
sikälikin ekspertti alallaan. Suomen MAP-kirkko avasi sivustonsa
lokakuussa 2000; se olisi vain muutama vuosi sitten näyttänyt
aivan erilaiselta. Pinnallisesti katsoen ei MAP-kirkon luulisi eroavan
muista kristillisistä kirkoista oikeastaan paljon missään,
paitsi että heillä on "valtuus". Asiaa kunnolla
tutkittaessa eroja kyllä löytyy roppakaupalla.
Mormonin
kirjan kannesta on poistettu enkeli Moroni, joka siinä ennen
aina puhalsi pasuunaan. Nykyään sen tilalla on kirjan
nimi ja alaotsikko "Toinen todistus Kristuksesta". Mormonit korostavat
mielellään uskoaan Jeesukseen, koska monet kristityt eivät
pidä heitä kristittyinä. Jotkut kirkon johtajat myöntävätkin,
vaikkeivät liian kovaäänisesti, ettei mormonien Kristus
olekaan aivan sama kuin Raamatun Kristus.
Kirjasta
on vihdoinkin jätetty pois ne naurettavan
yliromanttiset maalaukset (Arnold Friberg), jotka kuvasivat
kirjan päähenkilöitä ja -tapahtumia. Ainakaan
nykyisin jaeltavassa suomenkielisessä versiossa ei ole ollenkaan
kuvitusta.
USA:ssa
kirkko kampanjoi jatkuvasti jopa TV-mainoksin. Vain muutama vuosi
sitten tarjottiin soittajille Mormonin kirjaa nykyään
ilmaisena lahjana jaetaan myös Raamatun kuningas Jaakon versio.
Ehkä se 'myy' paremmin. Joka tapauksessa kirkko saa näin
tilaajien osoitteet ja voi ryhtyä lähetystyöhön
heidän luonaan.
Kirkko
pyrkii vaivihkaa muuttamaan nimensä, joka kuulostaakin arkaaiselta.
Keväällä 2001 apostoli Dallin Oaks sanoi, että
kirkkoa pitää "puhekielessä" kutsua "Jeesuksen
Kristuksen kirkoksi", ja vain kirjallisesti täsmällisyyden
vuoksi lisätä nuo kulttimaiset sanat "Myöhempien
aikojen pyhien". Toinen esimerkki tästä on Brigham
Youngin yliopiston oppilaille jaeltava BYU Magazine. Etusivulla
puhutaan vain "Jeesuksen Kristuksen kirkosta".
Eräs
toinen vaikuttava merkki sosiaalisesta mukautumispolitiikasta on
temppelimenojen muuttaminen, viimeksi v. 1990, hiukan 'inhimillisemmiksi'
niistä poistettiin verisiä rangaistuksia, joita
mukanaolijoille luvattiin, mikäli he koskaan ilmaisisivat rituaalin
koostumuksen ulkopuolisille. Myöskin muutettiin kohtaa, jossa
nainen ennen vannoi uskollisuutta ja kuuliaisuutta miehelleen siinä
kun mies vannoi niitä suoraan Jumalalle ilmeisen sosiaalinen
myönnytys siis sekin. Muiden kirkkojen pappejakaan ei enää kuvata saatanan palkkalaisina kuten ennen.
Tuskinpa
kukaan väittää ainakaan tosissaan, että Jumala
olisi ilmestynyt silloiselle presidentille ja profeetalle Ezra T.
Bensonille (1899-1994) ja käskenyt hänen viivata näiden
kohtien yli Joseph Smith ainakin väitti, että temppelimenot
olivat hänen saaminaan "täydelliset" ja samanlaiset kuin
kuningas Salomon aikoina eihän niissä silloin olisi
voinut olla syytä muutoksiin. (Benson-parka oli joka tapauksessa
tuossa vaiheessa melkein täysin seniili ja toimi pelkästään
kirkon keulakuvana.) Sen sijaan kertovat monet jäsenet kyselystä,
joka edelsi menojen muutoksia sosiaalinen paine on kova.
Tästähän aivan ilmeisesti ainakin osittain johtui
myös kirkon rotuopin nurinpäin kääntö ykskaks
v. 1978.
Kirkkoa
kuulemma uhattiin USA:ssa jopa verotuksella, mikäli rotuerottelu
ei loppuisi. Lisäksi kirkko laajeni Etelä-Amerikkaan päin.
Esimerkiksi Brasiliassa vihittiin papeiksi valkoisia, jotka myöhemmin
saivat tietää, että heidän esi-isissään
oli neekereitä, jolloin pappeus piti peruuttaa. Nykyään
mustat saavat pappeuden siinä kuin valkoisetkin, mutta kirkon
opista ei 'Kainin kirous' ole poistunut mustaihoiset kun
ovat "aikaisemmassa olemassaolossa" (so. ennen syntymää)
olleet "vähemmän kelvollisia", ja heidät on siksi
kirottu. Tämä ei estä kirkkoa tunkeutumasta Afrikkaan
tilastojen täytettähän aina tarvitaan.
Tällaisista
asioista ei kuitenkaan saa vapaasti puhua. Temppelimenotkin ovat
yhä täysin tabu; jäsenet välttävät
keskustelemasta asiasta jopa keskenään. Näin kyselijät
jäävät yksin miettimään epäselviä kohtia saamatta koskaan tukea muilta.
Monet
MAP-kirkon apostolien lausunnot ja kirjat ovat mormonien sosiaaliselle
elämälle olennaisia olematta silti virallista pyhää
kirjoitusta. Esimerkkeinä voisi mainita edesmenneiden James
E. Talmagen (1862-1933) Jeesus Kristus ja erittäin suosittu,
laajalle levinnyt apostoli Bruce R. McConkien (1915-1985) Mormonioppi,
joka on jonkinlainen tietosanakirja. Apostolihan on "Kristuksen
erityinen todistaja", joten McConkien olisi toki pitänyt
tietää kaikki tärkeä ja tietämisen arvoinen
mormoniopista. Ensimmäinen presidenttikunta ja monet muut apostolit
eivät silti välttämättä olleet McConkien
kanssa samaa mieltä näistä tärkeistä asioista.
Kuka heistä siis oli innoitettu? Mistä jäsenet tietävät,
ketä kulloinkin seurata?
Ankarinta
tekstiä tulee usein korkeasti kunnioitetulta apostoli Boyd
K. Packeriltä hautajaisissakaan ei saisi muistella vainajaa,
vaan keskittyä murheensakin keskellä antamaan todistuksensa
palautetusta evankeliumista ja kirkon totuudesta. Packer
vaikuttaa nykyään kirkon vapaamielisten jäsenten
ja älymystön kovimmalta vastustajalta, joka mielellään
puhdistaa pois sellaiset ainekset. Hänen mielestään
homot, feministit ja intellektuellit ovat sitä huonointa ihmisainesta
ja siten vaaraksi kirkolle. Kirkon tuleva manttelinperijä on
tällä hetkellä presidentti Hinckleyn neuvonantaja
Thomas S. Monson (s. 1927). Heti seuraavana perintöprinssinä
tulee mainittu Packer (s. 1924), jonka kireään kantaan
yhtyy apostoli, lakimies Dallin H. Oaks (s. 1932).
Kirkko
välttää, aina kuin suinkin voi, antamasta virallisia
lausuntoja monista tärkeistä asioista. Näin se voi
aina jälkikäteen, esimerkiksi jonkin tulehtuneen asian
tullessa tiedotusvälineiden kautta keskustelun aiheeksi, kieltää
jonkun kirkon virkailijan sanomiset oppina se onkin ollut
"vain hänen oma mielipiteensä". Tämä koskee
jopa kirkon presidenttejä huolimatta heidän profeetanasemastaan.
Saa nähdä, missä vaiheessa nyt 90-vuotiaan Hinckleyn
opetuksia konferensseissakin ruvetaan pitämään "harhaoppeina" tai "mielipiteinä"
tai kielletään hänen jotakin tiettyä asiaa opettaneen?
Kulkeeko raja ehkä 20 vuoden hujakoilla presidentin kuolemasta
laskettuna? Ehkä kirkon johdon olisi lyötävä
leima jokaiseen konferenssipuheeseen ja ohjeeseen, joka levitetään
vaarnoihin
Lisälukemista
Vanhin Monson selittää, mitä epäilyksille pitää tehdä Ensign
helmik. 2001
David Combe tarkastelee asiaa 1997 pitämässään
esitelmässä
Valkoisen vallan mormonismi kirkon rotuopista
Apostoli Oaks selittää, miksi ei pidä luottaa historiallisiin
tosiseikkoihin
12 koorumin presidentti Boyd K. Packerin puhe 1993 homojen,
feministien ja intellektuellien vaarallisuudesta
Apostoli Ezra T. Benson kehottaa jäseniä luottamaan lihan käsivarteen
Luentoja uskosta tekstejä, jotka olivat mukana Opin
ja liittojen kirjassa aina vuoteen 1921
|