LeGrand Richards sanoo klassikossaan Kummia tekoja
ja ihmeitä:
Jos taivaalliset sanansaattajat, profeetat, jotka
ovat aikaisemmin eläneet täällä, ovat käyneet
maan päällä tämän armotalouden aikana
ja tuoneet sanomia Jumalalta, kuten profeetta Joseph Smith väitti,
niin meillä on tärkein sanoma, mitä tänä
päivänä voidaan maailmalle ilmoittaa, ja se vaatii
tutkimista. Jos sellaisia sanansaattajia todella tuli, niin heidän
täytyi tuoda jotakin, mikä oli Jumalan sanansaattajan
arvoista ja mitä kuolevaisella ihmisellä ei vielä
ollut. (s. 4)
Näinkin voidaan sanoa. Kuitenkin kehotus tutkimukseen
on heikko sitä vesittävät lukemattomien uskontojen,
kirkkojen, yhteisöjen, kulttien, evankelistojen, ennustajien,
pimahtaneiden ja petkuttajien samankaltaiset väitteet. Jos
jokin heidän sanomistaan on todellakin Jumalalta, niin silloin
tuo nimenomainen sanoma on tärkein, jonka maailmalle
voi viedä tänä päivänä.
Pitäisikö rehellisen totuudenetsijän
tutkia syvällisesti jokaista näistä mahdollisista
"tärkeimmistä sanomista"? On selvää,
ettei hän voi niin tehdä. Sanomia on liian monta ja aikaa
on liian vähän. Meidän on siis selvitettävä
joitakin yleisiä sääntöjä, jotka sulkevat
pois tutkimisen piiristä suuren ryhmän väitteistä.
Dave Barry on pilaillut:
Jos on todellakin olemassa Jumala, joka loi koko
maailmankaikkeuden kaikkine ihmeineen, ja sitten hän päättää
lähettää sanoman ihmiskunnalle, niin hän ei
käytä sanansaattajanaan henkilöä, joka puhuu
kaapelikanavalla ja jolla on kehno kampaus.
Kuulostaa melko järkevältä neuvolta
näin aluksi. Ehkä voisimme lisätä listaan suoralta
kädeltä jokaisen, joka kantaa mainosjulisteita, jokaisen,
joka saa viestinsä hallusinaatioita aiheuttavien huumeiden
avulla, jokaisen, jonka ovea koristaa neonkyltti, jokaisen, joka
hankkii sanomillaan runsaasti rahaa, jokaisen, jolla on ilmainen
puhelinlinja, jokaisen, joka aloitti uransa ammattimaisena aarteenetsijänä,
ja jokaisen, joka pukeutuu kuin käytettyjen autojen myyjä
tai lakimies. Ymmärrät kai, mistä puhun.
Mutta vaikka voisimmekin rajoittaa "tärkeimpien
sanomien" ryhmää vain niihin, jotka ansaitsevat vakavan
harkintamme, ei siltikään ole todennäköistä,
että tutkisimme kovin monia noista uusista ideoista. Tämä
johtunee siitä, että enemmistö meistä on jo
vakuuttunut, että meidän oma tietty näkökantamme
maailmankaikkeuteen on se oikea, ja jos joku sanoma on meidän
nykyisten uskomustemme kanssa ristiriidassa, niin sen täytyy
tietenkin olla väärä. Lainataksemme taas Dave Barrya:
"Ihmiset, jotka haluavat kertoa sinulle uskonnollisista näkemyksistään,
eivät oikeastaan koskaan halua, että sinä kerrot
omistasi heille."
Miksi siis tutkia juuri mormonismia? Eräänä
syynä voidaan pitää sitä, että se on perheesi
uskonto. Silloin sinulle on jo hyvin pienestä luvattu, että
"tämä kirkko on tosi" (mitä tahansa se
taas saattaa merkitä). Kun kasvat vanhemmaksi, opit nopeasti,
että sinun odotetaan olevan innoissasi siitä, että
sinut pian "kutsutaan lähetystyöhön". Huomaat
lopulta, että lähetystyöhön kutsuminen muistuttaa
suunnilleen armeijaan ja sotaan kutsumista. Joillekin annetaan aseet
ja käsketään tappaa keltaisia miehiä. Toisille
annetaan kirja ja heitä käsketään käännyttämään
pakanat.
Nuorukaista painostetaan kovasti lähtemään
rohkeasti kotoa taistelemaan kunnialla asian puolesta ja palaamaan
kotiin sankarina. Lähetyssaarnaajiin sovelletaan itse asiassa
spartalaista kuolonvalaa aivan kuin noihin muinaisiin sotilaisiin.
Moni uskollinen myöhempien aikojen pyhä
on lähettänyt poikansa tai tyttärensä lähetystyöhön
tai muutoin maailmalle seuraavanlaisen ohjeen kera: "Näkisin
mieluummin, että palaat hyveellisenä mäntylaatikossa
kuin elävänä, mutta hyveesi menettäneenä."
(Bruce R. McConkie, Mormon Doctrine p. 124)
Ennen kuin sitoudut käymään vanhempiesi
taistoa heidän sodassaan, on järkevää ensin
vakavasti tutkia onko saarnattavaksesi annettu sanoma pätevä.
Entä ellei sinulla ole mitään perheen
aiheuttamaa painetta? Miksi silloin tutkisit mormonismia?
Ehkä sinusta tuntuu, että elämästäsi
puuttuu jotakin. Et ehkä ole varma, mitä se oikein voisi
olla. Katselet ympärillesi ja näet jonkun, jolla näyttää
olevan se. Tuo henkilö näyttää onnelliselta
ja menestyneeltä. Hänellä näyttää
olevan jokin syvällisempi päämäärä
suurempi ymmärtämys. Näyttää kaiken
kaikkiaan siltä, että tätä ihmistä kannattaisi
matkia. Mitä sellaista hänellä on, mitä sinulta
puuttuu? Saat kuulla, että hän on mormoni. Silloin saatat
tehdä sen johtopäätöksen, että vastaus
siihen, miksi pidät tätä henkilöä niin
viehättävänä, löytyy mormonismista.
Tai ehkäpä olet juuri käymässä
läpi erityisen vaikeaa kautta elämässäsi. Se
saattaa johtua epäonnistumisesta urallasi, vaikeasta sairaudesta
tai vammasta tai kuolemantapauksesta perheessä. Elämä
ei toimikaan niin kuin olit suunnitellut, ja kysyt itseltäsi
miksi. Mitä olet tehnyt ansaitaksesi tällaisen kohtalon?
Ja juuri kun olet etsimässä vastauksia, mormonit koputtavat
ovellesi. Siellä saattaa olla lähetyssaarnaajia, jotka
vain sattuvat kulkemaan alueellasi, tai joku mormonituttusi, joka
haluaa kertoa uskostaan sinulle. Miten vain, huomaat silloin ehkä
miettiväsi noita suuria kysymyksiä elämässäsi
juuri kun joku lähestyy sinua ja sanoo, että mormonismilla
on vastaukset kysymyksiisi.
Lopuksi: mormonismista löytyy joitakin kiinnostavia
kysymyksiä, jotka koskevat olemassaolon perimmäistä
luonnetta, ja näihin kysymyksiin esitetään kiehtovia
vastauksia. Kirkon lyhyen historian aikana sen oppi on kasvanut,
perääntynyt ja muuntunut. Henkilöt, joista tuo historia
koostuu, ovat yksinkertaisesti kiehtovia. He olivat loistavia, kouluttamattomia,
luovia ja taikauskoisia idealisteja. Mormonismi oli innoittava uskon
kuohahdus valistuksen virtaa vasten. Kun filosofit sanoivat, että
ihminen oli täysin kykenevä päättelemään
totuuden maailmankaikkeudesta empirismin avulla, niin tässä
äkkiä Jumala ilmestyy henkilökohtaisesti enkeliensä
kanssa kertomaan maailmalle profeettojen kautta, mitä Hän
haluaa ihmisten tietävän.
Ellei mormonismin tutkiminen sinusta ole kiehtovaa,
antoisaa ja jopa hauskaa, niin miksi jatkaa? Mikset silloin jättäisi
sen tutkimista sikseen ja etsisi ajallesi parempaa käyttöä?
|