Miksi tutkia lähetyssaarnaajien strategiaa ja taktiikkoja?

Lähetyssaarnaajien päämääränä on saada sinut kasteelle — ei auttaa sinua oppimaan koko totuutta kirkosta. Sen vuoksi sinun tarvitsee olla koko ajan tietoinen siitä, mitä lähetyssaarnaajat tekevät, niin että voit suhtautua oikein heidän temppuihinsa ja keskittyä omaan päämäärääsi: saada tietää, mikä on totta.

Uskolliset mormonit varmaankin vastustavat tällaista näkemystä sillä perusteella, että tällainen neuvo perustuu siihen ennakko-olettamukseen, että mormonismi ei ole totta. Mikäli mormonismi kuitenkin on totta, niin silloin lähetyssaarnaajien päämäärä (kastaa sinut) ja sinun oma päämääräsi (saada tietää totuus) ovat yksi ja sama asia.

Apostoli Boyd K. Packer puhui näin eräälle kirkon koulutuslaitoksen ryhmälle ammattilaisopettajia:

Kirkon historian kirjoittajalle tai opettajalle on kiusauksena kertoa kaikki, on se sitten kelvollista tai uskoa edistävää tai ei. Jotkut asiat, jotka ovat totta, eivät ole kovin hyödyllisiä....

Kirkossa me emme ole neutraaleja. Me olemme yksipuolisia. Käynnissä on sota, ja me olemme siinä osapuolia. Se on sota hyvän ja pahan välillä, ja me käymme sitä puolustaen hyvää. Meidän velvollisuutemme on sen vuoksi antaa etusija kaikelle mitä Jeesuksen Kristuksen evankeliumi edustaa ja suojella sitä, ja me olemme tehneet liiton tästä...

Oletetaanpa, että jotakin hyvin hoidettua yhtiötä uhkaa toisen yhtiön vallankaappaus. Oletetaan, että kaappausta harkitseva yhtiö on päättänyt imeä kaikki sen varat ja sitten lopettaa yhtiö. Voitte olla varmoja, että tuo uhanalainen yhtiö palkkaa lakimiehiä suojelemaan itseään.

Voitteko kuvitella miten käy, jos tuo asianajaja, joka toimii sopimuksen alaisena suojellakseen yhtiötä, onkin saanut päähänsä, että hän ei voikaan valita puolta, vaan että hänen on oltava puolueeton?

Oletetaanpa vielä, että kun hän saa tutkiakseen tuon puolustettavakseen annetun yhtiön kirjat, jotta hän voisi valmistaa selontekonsa, niin hän kerääkin todisteita ja päästää osan niistä vuotamaan vihollisyhtiön asianajajille. Hänen oma yhtiönsä saattaa silloin joutua suureen vaaraan hänen toimiensa vuoksi.

Ettekö tunnista tässä etiikan, vilpittömyyden tai moraalisuuden rikkomista?1

Jatkaaksemme Packerin vertausta lakimiehestä: mitä sanoisit valamiehestä, joka kuuntelee vain toisen osapuolen lakimiehiä eikä edes kuuntele, saati harkitse toisen osapuolen näkökantaa? Etkö pitäisi sellaisen valamiehen vilpittömyyttä ja arvostelukykyä vakavasti puutteellisena?

Siinä kun kirkon ammattilaisopettajat ja lähetyssaarnaajat ovat vertauksen mukaan puolueellisia lakimiehiä, niin tutkija on epäilemättä kuin tuo neutraali valamies. Samoin kuin valamies ei voi luottaa puolueelliseen lakimieheen, hänkään ei voi luottaa puolueelliseen lähetyssaarnaajaan päästäkseen totuuteen. Näin on, vaikka asianomainen lakimies/lähetyssaarnaaja olisikin oikeassa.

Ja aivan samoin kuin arvostelukykyisen valamiehen tarvitsee olla tietoinen keinoista, joita lakimiehet käyttävät puoltaakseen juttuaan, niin on älykkään tutkijankin tunnettava ne tekniikat, joita lähetyssaarnaajat käyttävät vakuuttaakseen tutkijan asiansa totuudellisuudesta. Taas on huomautettava, että tämä on totta, vaikka lähetyssaarnaajat opettaisivatkin tosia asioita.

Vanhin Packer vaatii kiihkeästi, että kirkon jäsenten velvollisuutena on puolustaa ja auttaa kirkkoa eteenpäin. Hänen näkemyksensä mukaan kirkon puolustamisen velvollisuus ylittää kouluttajan vastuun esittää täsmällistä ja tasapainotettua tietoa totuudesta.

Tässä piilee vaikea ongelma, jonka lähetyssaarnaajat ja kirkon opettajat ainakin silloin tällöin joutuvat kohtaamaan: asettaako vaakalaudalle totuus puolustaakseen kirkkoa, vai asettaako vaakalaudalle uskollisuutensa kirkkoa kohtaan, ja opettaa koko totuus?

Tohtori Michael Quinn piti klassisen puheensa On Being a Mormon Historian [Mitä on olla mormonihistorioitsija?] Brigham Youngin yliopiston historianopiskelijoiden yhdistyksen kokouksessa v. 1981. Quinn väitti, että totuuden vääristäminen ensinnäkin asetti historioitsijan vilpittömyyden vaakalaudalle, mutta toisekseen myös viime kädessä heikensi kirkkoa.

Onneksi tutkijaa ei vaivaa tämä ongelma koko totuuden tutkimisen ja kirkolle lojaalina pysymisen välillä. Hän tutkii kirkkoa, koska haluaa tietää saman kuin valamies oikeudessa: totuuden, koko totuuden eikä mitään muuta kuin totuuden. Löytääkseen sen hänen on tutkittava molempia puolia.

Viite