Paljonko tutkimista tarvitaan, jotta voisit tehdä tietoisen
ratkaisun mormonismista?
Kun uskontokunnat etsivät uusia käännynnäisiä,
ne määräävät tietyn oppimäärän
kullekin tutkijalle, ennen kuin hyväksyvät heidät
valmiiksi tekemään päätöksen liittyä
seuraan. Esimerkiksi katolinen kirkko vaatii, että tutkijalle
opetetaan kirkon opit läpikotaisin, ennen kuin hänet kastetaan.
Tuohon opetukseen sisältyvät sekä hyvät, pahat
että rumat asiat. Eräs mies kääntyi protestanttisesta
uskonnostaan katolisismiin. Hän sanoi, että hänen
piti tavata pappi useita kertoja viikossa yli yhdeksän kuukauden
ajan, ennen kuin hänet hyväksyttiin kastettavaksi. Hänen
mukaansa useat keskusteluista sisälsivät seuraavanlaista
dialogia:
Pappi: Katolinen kirkko on menneisyydessään
surmannut useita toisinajattelijoitaan. Pystytkö kuulumaan
kirkkoon, jolla on sellainen asia historiassaan?
Mies: Kyllä.
Pappi: Katolinen kirkko prostituoi aikoinaan nunniaan rahasta.
Pystytkö kuulumaan kirkkoon, jolla on sellainen asia historiassaan?
Mies: Kyllä.
Pappi jatkoi jatkamistaan tuoden suorasukaisesti esille jokaisen
tietämänsä likatahran kirkossa.
Joillakin kristityillä kirkoilla on päinvastainen asenne.
Esitettyään ei-jäsenille ainoastaan yhden saarnan
he kutsuvat kuulijoita ottamaan vastaan Jeesuksen, käymään
kasteella ja liittymään kirkkoon siitä paikasta.
MAP-kirkolla on käytössä eräänlainen välimuoto.
Mormonien lähetyssaarnaajat opettavat mahdollisille käännynnäisille
kuusi lyhyttä oppituntia, jotka hahmottavat kirkon perusoppeja
ja niitä perusvaatimuksia ja sitoumuksia, joiden mukaan mormonien
odotetaan elävän. Kun tutkija on kuullut nämä
keskustelut ja suostunut kaikkeen, kirkko pitää häntä
valmiina tekemään liiton Jumalan kanssa ja liittymään
kirkkoon.
Kirkolla on tiettyjä hyötynäkökohtia tällaisesta
minimalistisesta lähestymistavasta. Jotkut ihmiset luulevat,
että nämä perusoppitunnit todella opettavat käännynnäiselle
lahkosta kaiken asiaankuuluvan tiedon, ja että enemmän
vaatiminen on parhaimmillaankin ajanhukkaa ja pahimmillaan sekoittaa
kyseessäolevaa perustavaa aihetta.
Voitaisiin väittää, että oppituntien tarkempi
läpikäynti viivyttäisi tutkijan pelastusta tai jopa
estäisi sen voisihan hän kuolla äkillisesti,
tai Jeesus voisi palata taivaasta aivan odottamatta.
Kuitenkin on niin, että monet MAP-kirkkoon hatarien, keskustelujen
kautta pikaisesti annettujen tietojen perusteella liittyneet käännynnäiset
katuvat myöhemmin päätöstään. Heitä
loukkaa se, että kirkko on kastanut heidät antamatta heille
asiaankuuluviksi kokemiansa tietoja.
Esimerkkinä
kerrottakoon eräästä lähetyssaarnaajasta, joka
opetti keskusteluja afrikkalais-amerikkalaiselle miehelle. Tämä
otti innostuneesti vastaan kaiken, mitä hänelle opetettiin.
Sitten kun lähetyssaarnaajat olivat käymässä
hänen luonaan paria päivää ennen hänen
sovittua kastettaan, hän nauroi ja sanoi heille: "Veljeni
kertoi minulle mitä hysteerisimmän mormonisminvastaisen
valheen, minkä olette koskaan kuulleet! Hän sanoi minulle,
että mormonikirkko syrji mustia vuoteen 1978 asti! Eikö
ole huvittavaa! Mistä ne oikein keksivät tuollaista!"
Kun hän näki, miten lähetyssaarnaajat hermostuivat,
vakavoituivat ja vaikenivat eivätkä lainkaan nauraneet,
hänen oma naurunsa vaihtui ilottomuudeksi ja hän kysyi
heiltä suoraan, oliko se totta. He myönsivät niin
olevan; mustien ei sallittu saada pappeutta tai osallistua temppelimenoihin
kuin vasta v. 1978 loppupuolella. Tutkija raivostui ja kysyi pistävästi:
"Ja milloinkas te oikein olitte aikoneet kertoa minulle siitä?"
He eivät tietenkään olleet lainkaan aikoneet kertoa
sitä hänelle se ei kuulu osana "keskusteluihin",
eivätkä lähetyssaarnaajat olleet halunneet vaarantaa
tutkijan päätöstä liittyä kirkkoon.
Nykyinen mormonikirkko ei tietenkään ole suoranaisesti
mustia syrjivä. Useimmat kirkon jäsenet ovat varmastikin
kovin mielissään päästyään eroon tuosta
rasistisesta käytännöstä; luultavasti he toivovat,
että voisivat myös unohtaa sen kokonaan ja/tai ettei sitä
olisi koskaan ollutkaan. Mutta tutkijoilla on joka tapauksessa oikeus
tietää myös tällaisista vähemmän mairittelevista
piirteistä kirkon historiassa ennen kuin heidät
kastetaan.
Ottaessasi osaa keskusteluihin lähetyssaarnaajat tekevät
kaikkensa, jotta sinusta tuntuisi että saat kuulla kaiken,
mitä sinun tarvitsee kuulla. He lupaavat, että mikäli
teet kaiken, mitä he pyytävät, niin he johdattavat
sinut polulle, jota Jumala haluaa sinun käyvän.
Jokaisen on varmaankin itse päätettävä, miten
paljon aikaa heidän on pantava mormonismin tutkimiseen voidakseen
tehdä tietoisen päätöksen ja tuntea varmuutta
sen oikeudesta.
Jos Jumala nyt sitten selkeästi kertoo sinulle, että
lähetyssaarnaajat kertovat sinulle koko totuuden, niin kaiketi
se on silloin sinun vastauksesi. Mutta jos tunnet hiukkasenkin verran
epäilystä heidän väitteidensä totuutta
kohtaan, niin ehkäpä siinä Jumala ja/tai aivosi kertovat
sinulle, että sinun pitäisi tutkia ja harkita asiaa syvemmälti.
|