Miksi Aabrahamin kirja on niin ongelmallinen? Kirkko ei anna mitään suoranaista lausuntoa kirjasta, mutta sitä pidetään pyhänä, sillä se on osana kanonisoitua Kallisarvoista helmeä. Jotkut mormonit saattavat pitää sitä "kauniina tekstinä" siitä huolimatta, että se on rasistista eivätkä sen tähtitieteelliset osat ole paikkaansapitäviä. Koska Aabrahamin kirja on ainoa mormonien väitetyistä jumalallisista kirjoituksista, jolle on löytynyt alkuperäinen versio, sitä voidaan tutkia. (Mormonin kirjan kultalevyjä ei näet ole maan päällä, vaikka kirkko on ruvennut esittämään valokuvia levyjen kuvitellusta versiosta.)
    Ammattilaisegyptologit eivät näe papyruksissa Joseph Smithin mukaista käännöstä, ja ovat huomauttaneet epätäydellisten kuvien vääränlaisesta restauroinnista. Aluksi tiivistäen kahdeksan lauseketta kirjan puolesta ja sitä vastaan.

Mormonien kehittämiä teorioita tekstin aitouden puolustamiseksi		Ammattilaisegyptologien kritiikkiä niitä vastaan
"Piilomerkitysteoria" Egyptian teksti pienestä Sensen-papyruksesta on kylläkin peräisin Kuolleiden kirajsta, mutta siinä on myös mukana ylimääräinen, piilotettu merkitys, jonka Joseph Smith kykeni ymmärtämään joko kurkistuskiven tai suoran ilmoituksen kautta.		Sensen-teksti ei tullut käyttöön ennen kuin n. 400 ennen ajanlaskumme alkua, ja jokainen sen kappale oli sovellettu asianomaisen muumioidun henkilön käyttöön esim. nimeämällä vainaja.
"Muistiaputeoria" Egyptiläisen pienen Sensen-tekstin kirjaimellinen merkitys osuu kohdakkain Aabrahamin kirjan yleisen merkityksen kanssa vähän niin kuin kuiskaajan repliikkilista.		Egyptiläisen tekstin ja Aabrahamin kirjan välillä ei ole mitään yhteyttä, mitä tulee merkityksiin ja käsityksiin. Tämän lisäksi Hengitysten kirja muuttui ajan mukana, minkä vuoksi Aabrahamin kirjan alkuperäisen tekstin olisi ollut mahdotonta pysyä samana.
"Kunhan sillä on jokin yhteys egyptiin" Egyptiläinen tarina näyttää päältä päin muistuttavan mormonioppia, mikä inspiroi Joseph Smithiä kirjoittamaan Aabrahamin kirjan.		Tämä teoria on niin katteeton, ettei se ole päässyt kovinkaan laajaan kannatukseen.
"Sihteerit tekivät sen" Smithin egyptinkielen "aakkosto ja kielioppi" oli oikeastaan hänen sihteeriensä kirjoittama heidän yrittäessään oppia kääntämään, ja kun he huomasivat, ettei se auttanut heitä, he hylkäsivät sen.		Monet kieliopin osat ovat Joseph Smithin omaa käsialaa, ja useat hänen lausuntonsa asiasta osoittavat, että "aakkosto ja kielioppi" oli hänen.
"Puuttuvan käärön teoria" Pieni Sensen-papyrus ei ollut se palanen, joka oli liitettynä kuvioon n:o 1. Tätä teoriaa kannatetaan laajalti mormonipiireissä.		Kouriintuntuvat todisteet osoittavat, että Sensen-osa oli todellakin kiinni kuviossa n:o 1, ja että kysymyksessä olleiden neljän muumion yhteydessä ostettiin kaksi papyruskääröä, ei kolmea tai useampaa.
"Erheellinen tunnistus" Smith tuotti Aabrahamin kirjan ainoastaan jumalallisen ilmoituksen avulla, vaikka hän itsekin luuli kääntävänsä hieroglyfejä. Tätä teoriaa kannatettiin esim. Ensignin 1988 heinäkuun numerossa.		Smith teki erittäin selväksi, että hän käänsi hieroglyfejä; hänen väärät käsityksensä egyptin kirjoituksen tehokkuudesta ja tiiviydestä kuvastuvat myös Mormonin kirjassa Moronin valitessa kirjoitustavaksi "reformoidun egyptin" heprean sijasta. Egyptiläiset hieroglyfit ovat itse asiassa hyvin kömpelö ja pitkällinen tapa kirjoittaa — kaikkea muuta kuin tiivis ja tehokas.
"Katalysaattoriteoria" Egyptiläiset hieroglyfit palvelivat apuna, kun Joseph Smith valmistautui saamaan Aabrahamin kirjan jumalallisen ilmoituksen kautta. Tämä teoria on ehkä lähinnä MAP-kirkon (lausumatonta) virallista näkemystä Aabrahamin kirjasta, mitä kuvaa sen käyttö mormonien tietoteoksessa Encyclopedia of Mormonism vuodelta 1992.		Tämä on ristiriidassa sekä kouriintuntuvien todisteiden kanssa että Joseph Smithin itsensä sekä muiden asianomaisten antamien lukuisten lausuntojen kanssa siitä, miten Smith käänsi tekstin.
"Kukaan ei kuitenkaan oikeastaan edes ymmärrä egyptin kieltä" Koko ammattilaisegyptologien kimppa on aivan hukassa; Joseph Smith on oikeassa ja kaikki muut väärässä.		Muinaisegyptiä pystytään kääntämään ja ymmärtämään yhtä hyvin kuin antiikin kreikan ja latinan tekstejä.

Usein keskusteltaessa MAP-kirkon ongelmallisesta Aabrahamin kirjasta sekä uskonpuolustajat että kriitikot kiertelevät asiaa hämmentäen lukijaa. Esimerkiksi eräällä Brigham Young-yliopiston aikaisemmin ylläpitämällä sivulla eräs FARMS:in kirjoittaja välttää kaikkein ilmeisintä kysymystä jonka jokainen MAP-kirkon jäsen voisi tehdä kuvasta 2:

Tekikö Joseph Smith siitä tarkan ja oikean käännöksen, ja ellei tehnyt, niin miksi ei?

Kirkon lehdessä on vuosien mittaan ilmestynyt lukuisia artikkeleita Aabrahamin kirjasta. Kun useimmat kirkon jäsenet lukevat ainoastaan niitä, eivät he edes ole tietoisia siitä tosiasiasta, että Aabrahamin kirjan käännöstä, jonka Joseph Smith väitti tehneensä, vaivaavat muutamat vakavat ongelmat.
    Tämä sivu esittää lyhyen listan niistä kysymyksistä, jotka kaipaavat vastausta. Enemmän tietoa löydät Jeff Lindsayn sivulta ('oikeaoppinen' kanta) ja Charles M. Larsonin kriittisestä yksityiskohtaisesta kirjasta By His Own Hand Upon Papyrus. Lindsayn sivu päättyy tähän huomautukseen:

Mitäkö luulen Aabrahamin kirjan todellisesta lähteestä? Henkilökohtaisesti minusta tuntuu että Josephilla oli käärö (punaisella ja mustalla kirjoitettu) joka todella sisälsi kirjoituksia Aabrahamista. Tuo käärö ei ole Hengitysten kirja, vaan todennäköisesti osa A. Combsin myymää kokoelmaa, joka viimein on saattanut tuhoutua Chicagon palossa v. 1871. On vielä kysymyksiä, joihin en osaa vastata, mutta en todellakaan näe mitään syytä hylätä Joseph Smithiä Hengitysten kirjan perusteella. Niille, jotka inttävät, ettei Aabrahamin kirja voi mitenkään olla tuloksena mistään oikeasta Hengitysten kirjan käännöksestä, sanon: Olen samaa mieltä!

Jeffin sivu (ja muu puolustava kirjallisuus) saattaa saada jonkun luulemaan, että Aabrahamin kirjan ongelmat eivät loppujen lopuksi ehkä olekaan niin suuria. Hänen johtopäätöksensä (että käännetty osa tuhoutui tulipalossa) saattaa ensihätään kuulostaa järkevältä, mikäli päättää tutkimisensa siihen. Hänen sivunsa jättää kuitenkin huomiotta useat avainkysymykset, jotka pitää esittää sikäli mikäli lähteen palossa tuhoutuminen on se uskon varjo, jolla he aikovat laskeutua pehmeästi.

1. Miksi Joseph Smith ja hänen kirjurinsa olisivat vaivautuneet laittamaan merkkejä Sensen-osasta käännöksen jälkeen, ellei Sensen-osa ollut Aabrahamin kirjan lähteenä? ks. artikkelia Joseph Smith's Egyptian Alphabet and Grammar
2. Miksi Joseph Smith olisi käyttänyt Aabrahamin kirjan lähteenä papyruspalaa, joka ei ollut heti kuvion 1 jälkeen, kun kuvio 1, (johon sisältyy Sensen-osa), on meillä Aabrahamin kirjan alussa?
3. Miksi ainoastaan tuo oletetusti ajalta 2000 e.a.a. oleva papyrus olisi tuhoutunut tulipalossa? Eli jos Joseph Smithin oletetaan ostaneen kahdet kappaleet papyruksia, joista jotkut ajalta 2000 e.a.a. sisältäen Aabrahamin kirjoituksia ja jotkut nuorempia kuin ajalta 500 e.a.a. sisältäen Hengitysten kirjan, miksei ainoatakaan näistä vanhemmista papyruksista ole jäljellä, kun lukuisia osia nuoremmista papyruksista on säilynyt?
4. Miksi ylipäänsä Hengitysten kirja olisi haudattu ja löydetty yhdessä papyruksen kanssa, joka oli yli 1500 vuotta vanhempi?
5. Miksi 'restauroidut' kuvioiden osat on restauroitu virheellisesti, ja miksei niitä ole käännetty oikein?
6. Kuinka on mahdollista, että heprean kieltä löytyy dokumentista, jonka piti olla käännös egyptistä?

Jos haluat vastata näihin kysymyksiin, perustele väitteesi. Ei hyödytä spekuloida toiveajattelulla ja "kyllä-minusta-voisi-olla-vaikka-näin" ellei voi perustella väitteitään vaikkapa Joseph Smithin sanoin. Minulle kirjoittelevat mormonit eivät näy edes lukeneen Smithin omia päiväkirjoja saati mitään analyysejä Smithin ostamista papyruksista.

> Jeff Lindsayn sivu ja toinen puolustava sivu (off-site)
> Joseph Smith's Egyptian Alphabet and Grammar James David
> Sensen-osa James David
> Virheellinen restaurointi James David
Kuvio 1 normaalisti restauroituna
David P. Wrightin artikkeli m.m. kielestä ja muusta Aabrahamin kirjassa
> On-line versio Charles M. Larsonin kirjasta By His Own Hand, Upon Papyrus. Kirjan voi myös ostaa halvalla irr.org-sivun kautta. Tässä online-versiossa ei tietenkään ole yhtä hyvää kuvitusta kuin painetussa kirjassa.

Kehnoa tutkimusta

Kehnoa tutkimusta, johon Hugh Nibley on turvautunut vähentääkseen riitasointuja, käsittelee Ed Ashmentin essee teoksessa Jumalan sanaa.
    Yksi [Nibleyn] artikkeli aiheesta löytyy maaliskuun 1997 Ensignin numerosta. Kirjoittaja jättää ylläolevat kysymykset täysin vaille huomiota. Millään tavalla ei mainita erheellisiä käännöksiä ja faksimilien vääränlaista rekonstruktiota. Toisaalta hän esittää muutamia melko ovelia väitteitä. Hän väittää esimerkiksi, että se on "autenttinen muinainen asiakirja", muttei kerro, ettei se ole autenttinen tai muinainen siinä mielessä kuin kirkko sitä käyttää (koska Aabraham ei omakätisesti kirjoittanut sitä ja se on sitä paitsi melkein 2000 vuotta 'vähemmän muinainen' kuin kirkko väittää).
    Hän siteeraa myös Wilford Woodruffia, joka sanoi, että se "oli pidätettynä ihmisen tietämyksestä... neljän tuhannen vuoden ajan". Kun ottaa huomioon, että olemme tienneet melkein 30 vuotta, että papyrus on vain 2000 vuotta vanha, on tuo väite parhaimmillaankin harhauttavaa tutkimusta.
    Kiinnostava on myös artikkeliin sisältyvä ensimmäinen kokosivun värikuva, joka esittää kaljua Aabrahamia juuri aikomassa tappaa poikansa tikarilla, joka on samanlainen kuin virheellisesti restauroidussa kuviossa n:o 1 Aabrahamin kirjassa.
    Egyptologit (ja kirkko) ovat tienneet melkein sata vuotta, että kuvio on virheellisesti restauroitu ja että oikea restaurointi olisi esittänyt shakaalinpäistä olentoa ilman veistä tai tikaria.
    Täsmällisin väite koko artikkelissa on se, joka sanoo, että täytyy omata rukoilevainen sydän ja uskon silmä ollakseen kiitollinen tästä aikakirjasta. Sen, jonka sydän ja katse ovat kiinnittyneet todellisuuteen, on vaikea sulattaa tätä jatkuvaa harhautusta.
   Ensign-lehteä voi lukea englanniksi kirkon virallisella sivulla.

Heprealaisia hieroglyfejä?

Usein kuulee mormonien kehuvan Aabrahamin kirjaa siksi, että siinä esiintyy "muinaisia" nimiä ja sanoja. Niin esiintyy, mutta ei egyptiläistä, vaan heprealaista alkuperää, mikä on onnetonta mormonismin kannalta.
    Sana kokob, joka esiintyy kohdassa 3:13, on hepreankielinen vastine sanalle tähti. Kokaubeam (englanninkielisessä versiossa, suomeksi se on kirjoitettu muotoon kokaabiim) on yksi mahdollisista monikkomuodoista hepreankielen sanalle tähdet.
    Entäpä nuo muut jännät sanat? Shinehah (sineha) on kiintoisa. Se on hyvin lähellä heprean sanaa kaksi, shenayim. Muistettakoon, että heprean kirjoituksessa ei käytetä vokaaleja, joten nuo kaksi sanaa ovat lähempänä toisiaan kuin mitä ensin saattaa vaikuttaa. Olea on lähellä heprean vastinetta sanalle yö: layil. Eräs mahdollinen variaatio on sana layolah.
    Miksi juuri tämä nyt sitten on niin merkittävää? Koska kaikki kolme sanaa esiintyvät yhdessä ja samassa Vanhan testamentin jakeessa 1. Moos. 1:16

Ja Jumala teki kaksi (shenayim) suurta valoa; suuremman valon hallitsemaan päivää, ja pienemmän valon hallitsemaan yötä (layil): hän teki myös tähdet (kowkab).

Miksi tämä nyt sitten on niin onnetonta mormonismin kannalta? Katsos kun Joseph Smith opiskeli hepreaa juuri silloin, kun hän teeskenteli kääntävänsä Aabrahamin kirjaa. Hänen opettajansa oli muuan Joshua Seixas, joka oli kirjoittanut oman heprean kieliopin. Siinä käytetään kovasti hyväksi 1. Mooseksen kirjassa esiintyviä sanoja esimerkkeinä.
    Aabrahamin kirjassa ei nähtävästi esiinny ollenkaan egyptinkielisiä sanoja, vaan sen sijaan joitakin heprealaisia. Siitä voi tietysti kukin vetää omat johtopäätöksensä.
    Kuriositeettina voisi mainita myös Joseph Smithin kömmähdyksistä ehkä näkyvimmän: kohdassa 1:23 hän puhuu Egyptus-nimisestä henkilöstä. Asia on nimittäin niin, että nykyään Egyptinä tuntemaamme maata nimittivät muinaiset egyptiläiset itse nimellä "Kemet", joka merkitsee suunnilleen "musta maa(perä)". Maahan tunkeutuneet kreikkalaiset antoivat sille satoja vuosia myöhemmin nimen "Aigyptos". Toisin sanoen "Aabrahamin" aikoina ei ollut mitään "Egyptin" maata, jolle joku "Egyptus" olisi voinut antaa nimen.
    Smithin väite on yhtä typerä kuin jos joku tekaisisi kirjan Amerikan historiasta, antaisi jollekin esikolumbiaaniselle hahmolleen nimen "Americanus" ja väittäisi sitten, että nimi "America" oli lähtöisin hänestä.

Vrt. virheellisesti restauroitua kuviota n:o 1 oikeaan restaurointiin
Ed Ashmentin essee (pdf-tiedosto) teoksessa Jumalan sanaa.
Eric Kettusen mietteitä mormonien harrastamasta apologiasta (uskon puolustamisesta) ja ote mormoniegyptologi Thompsonin puheesta 1993
Toinen Ed Ashmentin essee aiheesta — kritisoi FARMSin John Geen yritystä löytää nimi Aabraham tueksi asialle.

MAP-kirkon tekstiä

Lainaus kirkon omasta uskonnon oppikirjasta 341-343 Kirkon historia aikojen täyttyessä (1997) s. 257:

Vuoden 1842 alussa eli suunnilleen samoihin aikoihin, kun Joseph Smith kirjoitti kirjeensä John Wentworthille, hän työskenteli innokkaasti myös "kääntäen Aabrahamin aikakirjoja". Nämä aikakirjat oli saatu vuonna 1835, kun kirkko osti Michael Chandlerilta vanhoja egyptiläisiä papyruskääröjä. Joseph ja hänen kirjurinsa tutkivat niitä alustavasti jonkin verran, mutta Kirtlandin temppelin rakennustyöt ja myöhemmin seurannut luopumus ja vaino eivät antaneet Josephille tilaisuutta jatkaa tätä työtä Ohiossa tai Missourissa. Vasta keväällä 1842 hän saattoi miltei keskeytyksittä omistaa tälle työlle joitakin viikkoja.
    Vanhin Wilford Woodruff, joka sai johtajien neuvostoissa kuulla profeetan käännöksestä ja jonkin verran sen sisällöstä, kirjoitti päiväkirjaansa tunteistaan profeetan työstä: "Herra on todellakin herättänyt esiin Josephin, näkijän -- ja pukee nyt hänet suureen voimaan ja viisauteen ja tietoon. -- Herra siunaa Josephia voimalla paljastaa Jumalan valtakunnan salaisuudet, kääntää uurimin ja tummimin avulla muinaisia aikakirjoja ja hieroglyfejä, jotka ovat yhtä vanhoja kuin Aabraham tai Aadam, mikä saa meidän sydämemme palamaan sisimmässämme nähdessämme niiden suurenmoisten totuuksien avautuvan meille."
    Aabrahamin kirjasta ilmestyi otteita ensin Times and Seasons -lehdessä ja Millennial Star -lehdessä kesällä 1842. Joseph Smith antoi ymmärtää, että lisää oli tulossa, mutta hän ei kyennyt jatkamaan kääntämistään vuoden 1842 jälkeen. Se, mitä kirkko sai — viisi Aabrahamin kirjan lukua Kallisarvoisessa Helmessä — on vain osa alkuperäistä asiakirjaa.
    Vuonna 1967 tohtori Aziz S. Atiya New Yorkin Metropolitan-taidemuseosta löysi uudelleen yhdeksän Joseph Smithin papyrukseen kuulunutta osasta. Niitä tutkittaessa on vahvistunut, että ne ovat pääasiassa sellaisia muinaisia egyptiläisiä hautatekstejä, joita sijoitettiin yleisesti kuninkaallisten ja jalosukuisten hautoihin ja joiden tarkoituksena oli opastaa haudattuja näiden iankaikkisilla matkoilla. Tämä on nostanut uudelleen esiin kysymyksen aikakirjojen ja Aabrahamin kirjan yhteydestä. Joseph Smith ei selittänyt Aabrahamin kirjan kääntämismenetelmää, kuten hän ei selittänyt täydellisesti myöskään sitä, miten Mormonin Kirja käännettiin. Siitä huolimatta Aabrahamin kirja on Mormonin Kirjan tavoin itse oma todisteensa siitä, että se on tullut esiin Jumalan lahjan ja voiman avulla.

[Kirjan seuraavalla sivulla kuva väärin rekonsturoidusta kuvasta n:o 1 165K — missään ei mainita, että kuvassa olisi jotain vikaa. Kuvio 1 normaalisti restauroituna.] Kuvateksti:

Vuonna 1967 löydettiin osia kirkon vuonna 1835 ostamista papyruskääröistä, ja ne lahjoitettiin kirkolle. Yksi tärkeimmistä ja kiinnostavimmista oli alkuperäiskappale, josta tuli Kallisarvoisen Helmen kuvajäljennös n:o 1.

---

Näin helposti kirkko huitaisee sivuun epäilyksiä aiheuttavat tosiasiat. Uskovan tehtäväksi jää joko nielaista tämä tai sitten tutkia asiaa itsekseen syvemmin.