|
Napsauta
kuvaa.
Tämän sivun alalaidassa lisää.
|
Temppelitoimituksiin kuuluvien pesu- ja voiteluseremonian
jälkeen kävijää autetaan pukeutumaan pyhän
pappeuden garmenttiin eli ihokkaaseen.
Alunperin
tämä alusvaatteen tapainen vaate muistutti isoisän
kerrastoa, jonka lahkeet ulottuivat nilkkoihin ja hihat ranteisiin,
ja se oli yksiosainen. Nykyään pidetään
kuitenkin tavallisesti kaksiosaista, polviin ulottuvaa ja olkapäät peittävää
versiota vaatteesta, joka on valmistettu ohuesta (mahd. reiällisestä)
kankaasta, polyesteristä tai puuvillasta. Vain kirkon tehtaan
Beehive Clothingin valmistamat, "valtuutetut" garmentit
kelpuutetaan.
|
Vaatteelle
ovat ainutlaatuisia niihin ommellut varsin huomaamattomat merkit,
jotka ovat samanlaiset vapaamuurarien käyttämien merkkien
kanssa. Samat merkit löytyvät myös temppelin verhosta,
vain paljon isompina.
Oikean
rinnan kohdalla on 15mm x 15mm suorakulman näköinen ommel,
joka muistuttaa mormonia täsmällisyydestä ja kunniasta
hänen noudattaessaan elämässään temppelivalojaan.
Vasemman
rinnan kohdalla on harpin muotoinen ommel (näyttää
V-kirjaimelta). Se muistuttaa mormonia siitä, että kaikki
totuus voidaan sisällyttää yhteen kokonaisuuteen ja
että kaikki halut on pidettävä tietyissä rajoissa.
Vatsan
ja oikean polven kohdille on merkitty pienet
15mm napinreiän tapaiset ompeleet. Navan ommel muistuttaa ruumiin
ja sielun tarvitsemasta ravinnosta, oikean polven ommel siitä,
että jokaisen polven on notkistuttava ja jokaisen kielen tunnustettava,
että Jeesus on Kristus.
Kun
garmentti on niin kulunut, että se täytyy jättää
pois käytöstä, on jäsenen leikattava pois merkkien
kohdat ja poltettava ne. Loput kankaasta voidaan käyttää
miten haluttaa, vaikka siivousrätteinä. Taika on siis okkulttisissa
merkeissä itsessään.
Kirkon
varhaisimmissa temppeliseremonioissa jotkut merkeistä viillettiin
garmenttiin pienellä veitsellä, kun se jo oli osallistujan
päällä, joten veitsi viilsi myös hieman hänen
ihoonsa, josta vuoti verta garmenttiin.
David
John Buerger on tutkinut mormonien temppelimenoja, ja kertoo ihokkaasta
seuraavaa:
Saatuaan tietää, että garmentti
ja temppelivaatteet eivät alunperin olleet yksin Joseph Smithin
suunnittelemat, komitea muutti temppeli-ihokkaan mallia dramaattisesti.
Kahden kertomuksen mukaan temppeli-ihokas valmistettiin valkaisemattomasta
musliinista ja merkit kirjailtiin punaisella langalla Joseph Smithin
ohjauksen alaisena työskennelleen nauvoolaisen ompelijattaren,
Elizabeth Warren Allredin muotoilemana. Josephin kerrottiin aikoneen
ihokkaasta yksiosaista vaatetta, joka peittäisi käsivarret,
jalat ja ruumiin keskiosan, ja siinä olisi "mahdollisimman
vähän saumoja" (Munson n.d.; ks. myös H. Kimballin
päiväkirjaa 21.12.1845; Reid 1973, 169). Seremonialliset
merkit garmenttiin viillettiin alunperin kankaaseen temppelissä
kävijän ensi käynnillä. Komitea teki seuraavat
muutokset: hihat lyhennettiin ranteista kyynärpäihin,
lahkeet lyhennettiin nilkoista aivan polven alapuolelle ulottuviksi,
käytettiin nappeja nauhojen sijasta, kaulus jätettiin
pois ja haarojenväli suljettiin. (Salt Lake Tribune
4.6.1923; Grant, Penrose, ja Ivins 1923; Alexander 1986, 301).
Uudentyylisen
garmentin esittely aiheutti huomattavaa rauhattomuutta joidenkin
jäsenien keskuudessa (Lyon 1975, 249-50). Vuoden 1923 edeltävän
mallista garmenttia vaadittiin kuitenkin pidettäväksi
temppeliseremonioissa vuoteen 1975 asti, jolloin sen pito tuli
vapaaehtoiseksi (Kimball, Tanner ja Romney, 1975). Silloin tällöin
on tehty pieniä muutoksia, kuten kaula-aukon alentamista
ja lahkeiden ja hihojen lyhentämistä. Dramaattisin muutos
taannoin oli kaksiosaisen garmentin synty v. 1979. Garmentteja
valmistaa kirkon omistama Beehive Clothing Mills, joka kuuleman
mukaan neuvottelee itärannikon muotisuunnittelijoiden kanssa
mitä malleihin tulee (Reid 1973, Priddis 1981). Jäsenien
ei nykyään sallita valmistaa omia ihokkaitaan, mutta
he voivat valmistaa omat temppelivaatteensa mikäli ne noudattavat
hyväksyttyä kaavaa, vaikka heitä ei tällaiseen
avoimesti rohkaista. Vaarnanjohtaja tai lähetysjohtaja voivat
antaa hyväksyntänsä, jolloin kelvollisille jäsenille
voidaan lainata käsikirja. Vaatetus on valmistettava vaarnan
Apuyhdistyksen johtajan tai lähetysjohtajan valvonnan tai
ohjauksen alaisena (Temple Clothing 1972, 1). Eräs taannoinen
muutos sallii myös vieraiden ottaa osaa avioliittoon vihkimisiin
tavallisissa vaatteissaan, kunhan heillä on valkoiset, kevyet
jalkineet.1
Kuvassa ihokkaan kehitysvaiheita
aina Joseph Smithin ajoilta meidän päiviimme.
Endowmenttia eli temppelipyhitystä edeltävien
ohjeiden antamisen aikana kävijöille kerrotaan, että
mikäli he ovat uskollisia seremoniassa pian tekemilleen liitoille,
niin heille annettu "pyhän pappeuden ihokas" on "oleva
kilpenä ja suojana tuhoojan voimia vastaan, kunnes olette päättäneet
työnne täällä maan päällä."
Heille kerrotaan myös, että ihokas edustaa sitä vaatetta,
joka annettiin Aadamille Eedenin puutarhassa, ja että sitä
on pidettävä koko elämän ajan. Ihokasta ei saa
sekoittaa erityisiin temppelivaatteisiin, joita pidetään
ainoastaan temppeli-istunnoissa.
Naiset
pitävät tavallisesti garmentin yläosaa rintaliivien alla, sillä näin ennen aina opetettiin temppelissä. Nykyään saa valita, haluaako pitää ne yllä vai alla. Kerraston
housunlahkeet ja puseronhihat ovat sen verran pitkät, ettei
yleensä koskaan näe mormoneilla lyhyitä shortseja
tai hihattomia t-paitoja ym. paljastavia vaatekappaleita. Garmenttia
ei pidä näyttää ulkopuolisille, "ymmärtämättömille".
Juttuja
pyhän ihokkaan suojelevasta vaikutuksesta on kierrellyt kauan
mormonien kansantarustossa. Kirkko ei kuitenkaan väitä,
että kaikki ihokasta pitävät välttyisivät
vahingoilta kuten kuolemasta tai loukkaantumisesta sodassa, auto-onnettomuudessa,
tulipalossa tms. Tietenkin he voivat aina onnettomuuden sattuessa
huomauttaakin, että "vahinko olisi voinut olla pahempikin"
tai kuoleman ollessa kyseessä "hänen aikansa täällä
maan päällä oli täyttynyt". Sellaiset vastaukset
eivät tietenkään luo minkäänlaista taustaa,
jota vasten ihokkaan mahdollista vaikutusta voitaisiin tutkia.
Varmasti
sen voidaan olettaa estävän joitakuita tekemästä
aviorikosta tai rakastelemasta muun kuin aviopuolisonsa kanssa
erityisesti mikäli toinen osapuoli ei ole mormoni, eikä
siis pidä vastaavaa alusasua.
Ollessaan
mukana amerikkalaisessa ohjelmassa 60 Minutes huhtikuussa
1996, amerikkalaisen jalkapallon huipputähti, quarterback Steve
Young kertoi haastattelija Mike Wallacelle, että hän oli
päättänyt olla pitämättä ihokasta
pelatessaan kentällä. Joidenkin mielestä Youngin
pelaaman vaarallisen aseman haltijan kannattaisi pitää
se yllään (varsinkin kun muistaa hänen monet vahingoittumisensa
v. 1996 kaudella). Marriott-hotelliketjun omistaja Bill Marriott
taas kertoi Mike Wallacelle, että ihokas todellakin tarjoaa
suojelusta. Hän kertoi sitten fantastisen kertomuksen siitä
miten hän joutuessaan venepalon uhriksi ei palanut ihokkaan
antaman suojan avulla.
Kun
Raamattu kehottaa uskovaa vyöttämään kupeensa
vanhurskaudella ja lanteensa totuudella (Jes. 11:5, Ef. 6:12-18),
ei sellainen vertauskuvallinen kieli mitenkään vihjaa
siihen, että uskovaisten pitäisi panna luottamuksensa
tuollaisiin käsinkosketeltaviin esineisiin. Suojeleva kerrasto
kuuluu samaan taikauskon luokkaan kuin satujen jäniksenkäpälä
ja muut talismanit, joilla on pakanallinen alkuperä. Sille
ei ole mitään perustetta, sen paremmin raamatullista kuin
järjellistäkään. Vaikka viittauksia erityisiin
pappispukineisiin esiintyy siellä täällä eri
kirjoituksissa, ei alati pidettävästä kerrastosta
mainita Mormonin kirjassakaan, vaan se on tullut mukaan myöhemmin
temppelimenojen saadessa jalansijan mormonien keskuudessa. Sinällään
se tietysti toimii erinomaisen tehokkaana tekijänä erottamassa
mormoneja ulkopuolisista, "ei-jäsenistä".
Mormonit
selittävät ihokkaan pitonsa esimerkiksi näin:
Melkein kaikkien suurimpien uskontojen papisto
ja monet uskovaisista pitävät erityistä asua. Myöhempien
aikojen pyhien, joiden keskuudessa ei ole ammattilaispapistoa,
miehet ja naiset jokaisesta luokasta jakavat tehtävänsä,
vastuunsa ja pappeuden siunaukset. Heidän pyhää
asuaan, joka edustaa Jumalan kanssa tehtyjä liittoja, pidetään
vain tavallisen vaatekerran alla eikä sen päällä.2
Naisilla ei ole pappeutta, mutta he pitävät
silti kerrastoa. Mormonit saattavat myös viitata seuraaviin
pyhien kirjoitustensa kohtiin:
Ja jos he tekevät näin, he puhdistavat vaatteensa
ja he tulevat olemaan tahrattomat minun edessäni. OL 61:34
Ja tapahtui, että minä rukoilin Herraa, että hän
antaisi pakanoille armon, niin että heissä olisi oikeaa rakkautta.
Ja tapahtui, että Herra sanoi minulle: Ellei heissä ole rakkautta,
se ei sinua koske, sillä sinä olet ollut uskollinen; sen tähden
sinun vaatteesi puhdistetaan. Ja koska sinä olet nähnyt heikkoutesi,
sinut tehdään väkeväksi, kunnes vihdoin saat asettua sille sijalle,
jonka minä olen valmistanut Isäni asuinsijoille. Ja nyt minä...
sanon jäähyväiset pakanoille sekä veljilleni, joita minä rakastan,
kunnes me kohtaamme Kristuksen tuomioistuimen edessä, missä kaikki
ihmiset tulevat tietämään, että minun vaatteeni eivät ole teidän
verenne tahraamat. Testamentin tekijät ovat nyt kuolleet, ja heidän
testamenttinsa on voimassa. OL 135:5
Garmenttia ei suuremmin enää voi kutistaa,
joten luultavasti sen käyttömääräyksiä
lievennetään tulevaisuudessa. Jo vuosia on spekuloitu
mahdollisuudesta jättää ihokas ainoastaan temppelitoimituksiin,
jolloin jäsenten arkielämä normaalistuisi askeleen
verran. Tällaista ympäristön ja kulttuurin ohjailemaa
politiikkaa on mormonikirkko harrastanut pitkään halutessaan
lähentyä keskivertokristillisyyttä. Muutoksia motivoidaan
usein "jatkuvalla ilmoituksella" eli kirkon profeetta
on saanut sanan Herralta, jonka mukaan jotakin tiettyä käytäntöä
voidaan muuttaa, ja silti tuntea, että seurataan samalla alkuperäisiä ohjeita.
Viitteet:
1. Buerger, "The Development of the Mormon
Temple Endowment Ceremony", Dialogue: A Journal of Mormon
Thought, Vol. 20, No. 4, Winter 1987, pp.55-56
2. The Encyclopedia of Mormonism
Lukemista:
Helen Beach Cannon: "Sacred Clothing: An Inside-Outside
Perspective", Dialogue: A Journal of Mormon Thought,
Vol. 25, No. 3 Fall 1992 pdf-tiedosto
David John Buerger: The
Mysteries of Godliness: A History of Mormon Temple Worship.
Miehen ja naisen yksiosaiset garmentit, joita yhä on myynnissä.
Suurennokseen
Mitä temppelissä tehdään? Kuvia temppeliasuista.
|