Rituaalit
kuolleiden puolesta
Valmistavat toimitukset kaste ja konfirmaatio
Nämä ovat rituaaleja, jotka
eläville suoritetaan seurakuntien kappeleissa. Kuolleilla on
tuonpuoleisessa vapaus joko ottaa toimitukset vastaan tai hylätä
ne. Kaste tapahtuu kauniissa altaassa, jota kannattaa 12 luonnollisen
kokoista, piirissä seisovaa härkää maanpinnan
alapuolella. Näin määrätään Opin ja
Liittojen kirjan luvussa 128,
jakeessa 13. On kuulemma temppeleitä, joiden allasta kannattaa
vain kuusi puoliympyrässä seisovaa härkää
ja jotka ovat maan pinnan yläpuolella. Piirustuksissa hylätään
ilmeisesti näin tuo profeetallinen sana. (Church News 16.1.1982
s. 14) Kuva 1 Kuva
2
Kasteen
suorittaja ja sijaiskastettava seisovat altaassa kokovalkoisissa
vaatteissa. Lähettyvillä seisoo vähintään
kaksi todistajaa seuraamassa toimitusta. Usein kuolleiden kastettavien
nimet rullaavat sisäisessä televisioruudussa. Tunnin sisällä
voidaan suorittaa pari-kolme sataa kastetta, jolloin MAP-kirkon
nuoret toimivat sijaisina kuolleiden puolesta. Tämä auttaa
heitä tottumaan käymään temppeleissä jo
nuoresta asti, vaikka he eivät vielä voikaan ottaa osaa
endowmenttiseremoniaan. Koko kasteeseen liittyvä siunaus luetaan
ja sijainen upotetaan veteen jokaisen kastettavan nimen kohdalla
todistajien tarkastaessa, ettei mikään kohta kehosta jää
veden yläpuolelle ja että kaikki tehdään määräysten
mukaan.
Konfirmaatio
tapahtuu kuolleiden ottamiseksi kirkon jäseniksi ja Pyhän
Hengen antamiseksi heille. Toimitus tapahtuu yleensä kastealtaan
luona tai sen lähettyvillä. Toimittajina ovat samat henkilöt
kuin kasteessa. Kaksi tai useampi temppelityöntekijöistä
asettavat kätensä sijaisen pään päälle
kun yksi heistä lukee konfirmaatiosiunauksen.
Vihkiminen Melkisedekin pappeuteen
Tavallisesti kuolleiden miespuolisten
mormonien vihkiminen Melkisedekin pappeuteen tapahtuu samoissa tiloissa
samojen sijaisten kautta, ei kuitenkaan aina. Esimerkiksi sellainen
sijainen, joka itse ei omalla kohdallaan ole vihitty Melkisedekin
pappeuteen, ei voi toimia sijaisenakaan tällaisessa toimituksessa.
Tähän tarvitaan siis aikuisia miehiä toimimaan sijaisina.
Tämä suoritetaan usein seuraavaksi kuvattujen valmistavien
rituaalien yhteydessä. Nyt ovat toimitsijoina toiset temppelityöntekijät.
Kaksi heistä panee kätensä sijaisen pään
päälle ja toinen lausuu vihkimyssiunauksen.
Rituaalit sekä eläville että kuolleille
Valmistavat toimitukset pesu ja voitelu
Jokainen
endowmenttiseremoniaan menijä joutuu käymään
läpi tällaisen seremoniallisen pesun ja voitelun. Näitä
varten riisuudutaan pukuhuoneessa alasti ja eräänlainen
pontso päällä mennään toimitsijoiden luo
erilliseen koppiin. Pesu tapahtuu siksi, että osanottaja näin
"puhdistuu tämän sukupolven verestä ja synneistä".
Temppelityöntekijä kastelee sormensa juoksevassa vedessä
ja koskettaa kevyesti osanottajan jokaista ruumiinosaa (ei sukupuolielimiä)
lausuen samalla siunauksen. Naistyöntekijät pesevät
naiset, miestyöntekijät miehet. Temppelityöntekijä
aloittaa osanottajan päälaesta ja jatkaa jalkoihin päin
koskettaen vuorotellen osanottajan olkapäitä, selkää,
rintaa, vatsaa ja lantiota kaavun alla. Kaksi työntekijää
sinetöi pesun pannen kätensä osanottajan pään
päälle ja lausuen sinetöimisrukouksen.
Voitelu
tehdään jokaiselle osanottajalle pyhitetyllä oliiviöljyllä,
jotta hänestä tulisi Kaikkein Korkeimmalle Jumalan "kuningas
ja pappi (tai kuningatar ja papitar), hallitaksesi Israelissa iankaikkisesti".
Temppelityöntekijä valuttaa pari pisaraa öljyä
osanottajan päähän ja kostuttaa sitten sormensa siinä.
Hän koskettaa taas osanottajan ruumiinosia kaavun alla lausuen
samalla siunauksen. Sen jälkeen kaksi temppelityöntekijää
asettaa kätensä osanottajan pään päälle
toisen lausuessa voitelun sinetöinnin.
Garmentiin eli ihokkaaseen pukeutuminen
Temppelityöntekijät
auttavat sitten osanottajaa pukeutumaan garmentiin, valkoiseen ohueen
kaksiosaiseen alusasuun. Joku työntekijöistä antaa
samalla ohjeita garmentin käytöstä 24 tuntia vuorokaudessa
koko elämäsi ajan: "Se on oleva kilpenä ja suojana
sinulle tuhoojan voimalta, kunnes olet päättänyt
työsi täällä maan päällä sillä
ehdolla, ettet tahraa sitä, vaan olet vilpitön ja uskollinen
liitoillesi."
Ihokkaan tarkempi kuvaus
Uusi nimi
Garmentiin pukemisen jälkeen työntekijä
antaa ohjeita salaisesta uudesta nimestä, jonka hän sitten
kuiskaa osanottajan korvaan. Nimi on suurinpiirtein salatuinta ja
vaalituinta, mitä mormonilla voi olla. Tällä nimellä
hänen Jumalansa kutsuu hänet esiin ensimmäisessä
ylösnousemuksessa. Tällä nimellä hänet
tunnetaan iankaikkisuudessa. Oman nimensä hän saa ensi
kertaa käydessään läpi valmistavat toimitukset
ja oman temppelipyhityksensä. Jokaisella seuraavalla kerralla,
kun hän palaa temppeliin tekemään työtä
kuolleiden puolesta, hän saa jonkun kuolleen henkilön
uuden nimen, jota hän kantaa mukanaan paperilapulla läpi
seremonioiden. Lappu annetaan temppelin esiripun luona työntekijälle,
kun osanottaja menee verhon läpi selestiseen huoneeseen. Näillä
kerroilla hän yleensä ohittaa valmistavat toimitukset
ja garmentiin pukemisen, ja saa nimilapun pienessä kopissa
matkallaan pukuhuoneesta endowmenttihuoneeseen.
Uusi,
salainen nimi on sama kaikille samana päivänä endowmenttinsa
saaneille, mitä monet mormonit eivät näy vieläkään
tietävän jos he sen tietävät, tieto ei luultavimmin
ole tullut kirkon oppituntien kautta. Esimerkiksi jokaiselle naiselle
annetaan nimi Raakel ja jokaiselle miehelle Jaakob. Nimet ovat yleensä
Raamatusta tai Mormonin kirjasta. Monet luulevat, että asia on erittäin
henkilökohtainen ja suoraa jumalallista ilmoitusta. Nainen saa paljastaa
uuden nimensä vain aviomiehelleen, mutta mies ei saa paljastaa sitä
edes vaimolleen. Mies on se, joka kutsuu vaimonsa (yksikössä
tai monikossa) läpi verhon selestiseen huoneeseen, tai ellei
hän halua jotakuta vaimoistaan sinne, hän voi jättää
tämän kutsumatta. Herra kutsuu luokseen vain miehiä,
pappeuden haltijoita.
Temppelinimilista
Endowmenttiin valmistautuminen
|
Miehen ja naisen tohvelit
|
Osanottaja palaa pukuhuoneeseen, poistaa pesussa
ja voitelussa käyttämänsä kaavun ja pukeutuu
valkoisiin temppelivaatteisiin: miehet pitkiinhousuihin, paitaan,
solmioon, vyöhön, sukkiin ja tohveleihin; naiset alushameeseen,
kokohameeseen, sukkiin ja tohveleihin. Osanottaja ottaa mukaansa
nimilapun (mikäli hän on tekemässä työtä
kuolleiden puolesta), pienen paketin joka sisältää
temppelistä vuokratut tai ostetut lisäasusteet olkaviitan,
leveän vyön, miehet hatun ja naiset hunnun, sekä
kirkkaan vihreän viikunanlehtiesiliinan. Hän kulkee läpi
kauniin aulan suurta portaikkoa teatterimaiseen endowmenttihuoneeseen.
Seremoniamestari
istuttaa miehet oikealle ja naiset vasemmalle. Seremonian alkua
odotetaan täysin hiljaa. Odotus saattaa kestää parikymmentäkin
minuuttia osanottajien kokoontuessa.
Keskeinen rituaali: endowmenttiseremonia
"Endowmentti" merkitsee suurinpiirtein
"lahjaa". Yleensä nuori mies
saa endowmenttinsa aikaisintaan kun hän on lähdössä
lähetystyöhön tai viimeistään ollessaan
menossa naimisiin. Nainen saa useimmiten endowmenttinsa eli temppelipyhityksensä
avioliittoseremonian yhteydessä, ellei ole tehnyt lähetystyötä
sitä ennen. Harvemmat naiset tekevät niin. Monesti seurustelevat
nuoret eriävät pariksi vuodeksi miehen ollessa lähetystyössä
ja nainen saattaa tällä välin opiskella odotellessaan.
Kun mies palaa, he menevät luultavasti hyvin pian naimisiin,
nainen jättää usein opiskelun sikseen ja pari hankkii
lapsia. Kokoaikaisen lähetystyön kunnialla suorittaneet
miehet ovat halutuimpia aviomiehiä.
Sinulle
näytetään parin tunnin mittainen elokuva, jossa käydään läpi Raamatun
luomismyytti mormonikirkon vivahtein höystettynä. Endowmenttiseremonia
välittyy tämän elokuvan ja temppelityöntekijöiden ohjauksen avulla.
Esitys
on yksinkertainen 1800-luvun melodraama, jossa Lusifer on roisto,
Elohim sankari ja Aadam ja Eeva rikoksen uhreja. Sivurooleja vetävät
apostolit Pietari, Jaakob ja Johannes, kristitty pappi ja arkkienkeli
Miikael, josta sitten tulee Aadam. Jehova-Jeesus välittää
viestejä Elohimin ja muiden välillä. Esityksessä
pidetään taukoja sopivissa kohdissa, jolloin istunnon
osanottajille opetetaan "todistajaparin" seisoessa esimerkkeinä
ne salaiset käsiotteet, niiden nimet ja tunnukset, jotka vaaditaan
taivaaseen pääsemiseksi. Sinua vaaditaan vannomaan sarja valoja,
joiden rikkomisesta seuraa rankaisuja, joita ei enää luetella, mutta
jotka vuoteen 1990 asti koostuivat kuolemasta erilaisin verisin
keinoin, kuten kaulan viiltämisellä korvasta korvaan ja sisäelinten
ulosrepimisen kautta.
Lopuksi
joudut toistamaan oppimasi "Herralle" (miespuolinen temppelityöntekijä
edustajanaan) temppelin 'esiripun' luona. Toistettuasi oppimasi
oikein mies vetää sinut läpi verhon 'selestiseen huoneeseen'.
Yli
sadan vuoden ajan elävät näyttelijät esittivät
tämän näytelmän kiinnostavin pönkityksin
ja pukimin. Nykyään lähes (elleivät aivan) kaikki
temppelit ovat siirtyneet elokuva- ja nauhuriesitykseen.
Esityksen
aikana on läsnä useita temppelityöntekijöitä,
jotka näyttävät merkit osanottajille ja auttavat
heitä pukemaan oikealla tavalla päälleen temppeliseremoniaan
liittyvät asusteet. Välillä olkaliinaa vaihdetaan
vasemmalta oikealle olkapäälle.
Moniavioisista mormoneista kertovassa Big Love -sarjassa on ollut episodi, jossa näytettiin temppeliseremoniaa. Kohtaus on lähestulkoon todellisuudenmukainen. Musiikkia saleissa ei tietääkseni soiteta. Monet ovat kertoneet, että he eivät ole saaneet pysyä selestisessä huoneessa kovin kauan, joten mitään syvällisiä keskusteluja ei ole syntynyt.
Temppeliasusteita myy vain kirkko ja oston yhteydssä
on esitettävä voimassaoleva temppelisuositus. Vaatekertaa
voi myös vuokrata useista temppeleistä istuntojen ajaksi
pientä maksua vastaan.
Ennen elokuvan käyttöönottoa osanottajat
siirtyivät seremonian kuluessa huoneesta toiseen, jolloin he
todella kulkivat "temppelin läpi" sanonta
on jäänyt käyttöön, vaikka koko seremonia
nyt tapahtuukin samassa huoneessa parin tunnin ajan katsoen elokuvaa
tai seuraten seremoniamestaria, joka esittää tarpeelliset
liikkeet. En osaa sanoa, käytetäänkö sanontaa yhä nykyäänkin 2010.
NeljÄ nÄytÖstÄ
Endowmenttiseremonia voidaan jakaa neljään
näytökseen: luomisdraama, Eedenin puutarha, Autio ja synkkä
maailma ja Terrestrinen valtakunta.
Luomisdraama
Tunnelma madaltaa tajunnantilaa. Elokuvassa
esitetään hypnoottisia kohtauksia purkautuvista tulivuorista
ja laavavirroista, valtameri-, eläin- ja kukkanäkymiä
samalla kun näyttelijät esittävät yksioikoisen
ja jankuttavan kuvauksen viidestä ensimmäisestä luomiskaudesta.
Elohim,
pääjumala, lähettää apulaisensa Jehovan
ja arkkienkeli Miikaelin alas suorittamaan kaiken luomistyön,
"päivä" kerrallaan. Hän käskee heitä
palaamaan joka päivän lopussa ja raportoimaan tekemisistään
sekä saamaan uusia käskyjä. Elohimilla on ihmisenkaltainen
ruumis eikä hänen sen vuoksi voida olettaa näkevän
eikä kuulevan matkojen taa. Tässä vaiheessa monet
osanottajat nukkuvat tai ovat nukahtamaisillaan.
Eedenin puutarha
Itse Elohim laskeutuu maan päälle
Jehovan kanssa luomaan ruumiit Miikaelille, josta tulee Aadam, ja
Eevalle. Nämä asetetaan Eedenin puutarhaan, jossa Lusifer
kiusaa heitä. Eeva lankeaa ja syö kielletystä hedelmästä.
Eeva vakuuttaa Aadamille, että hänenkin on siitä
syötävä. Vasta silloin he tunnistava Lusiferin. Lusifer
neuvoo heitä tekemään viikunanlehtiesiliinat peittämään
alastomuutensa, kun he kuulevat Elohimin ja Jehovan tulevan.
Kaikki
osanottajat sitovat lanteilleen kirkkaanvihreän viikunanlehtiesiliinan
Aadamin ja Eevan esimerkin mukaan, ja se pidetään Elohimin
pappeuden puvun päällä seremonian loppuun asti.
Elohim
on suunniltaan vihasta ja kiroaa Lusiferin (joka mormoniopin mukaan
ei koskaan ole saava ruumista) ryömimään mahallaan
maan tomussa iankaikkisesti. Lusifer pilkkaa häntä päin
naamaa eikä näköjään välitä tästä
kirouksesta seuraavien näytösten aikana. Hänet ajetaan
pois, ja sitten Aadam ja Eeva ajetaan myös ulos liittyäkseen
häneen, mutta vasta kun he ovat tehneet salaisen liiton Elohimin
kanssa ja saaneet tämän liiton merkiksi tunnuksen (käsiote),
sen nimen ja merkin ja liiton rikkomiseen liittyvän verivalan.
Autio ja synkkä maailma
Tultuaan autioon ja synkkään
maailmaan (maailma jossa nyt elämme), Aadam rakentaa alttarin
ja rukoilee. Elohimin sijasta vastaa Lusifer väittäen
olevansa "tämän maailman Jumala". Lusiferin
väitettä eivät kyseenalaista tai kiellä sen
paremmin Aadam tai Eeva kuin Elohimin apulaisetkaan.
Kristitty pappi on Saatanan palkkalainen
Lusifer ottaa apulaisekseen kristityn
papin hämmentämään, pettämään
ja tuhoamaan ihmiskunnan Aadamin ja Eevan kera. Pappi saarnaa heille
jonkinlaisen version Nikean uskontunnustuksesta (v. 325), minkä
Aadam hylkää pilkaten ja nauraen saadakseen yleisönkin
tuntemaan halveksuntaa sitä kohtaan, mutta ilman aikaisempina
vuosikymmeninä käytettyä sihinää ja buuausta.
Elohim
lähettää Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen pelastamaan
Aadamin ja Eevan. Palkkapappi jättää Lusiferin ja
liittyy heihin, kun Pietari paljastaa Lusiferin todellisen henkilöllisyyden.
Hän ottaa yhdessä Aadamin ja Eevan kanssa vastaan mormoniopin
ja pelastuu, samoin kuin seremonian osanottajat. Lusifer ajetaan
pois. Jehova, joka mormoniopin mukaan on sama kuin Jeesus, on asetettu
juoksupojaksi Elohim-jumalan ja hänen apulaistensa Pietarin,
Jaakobin ja Johanneksen välille.
Palkkapappikohtaus
on poistettu seremoniasta v. 1990.
Terrestrinen valtakunta
Aadam,
Eeva ja seremonian osanottajat jatkavat terrestriseen valtakuntaan,
missä Pietari, Jaakob ja Johannes panevat heidät tekemään
useita valoja. Heille opetetaan valoihin liittyvät pappeuden
tunnukset, nimet, merkit ja rangaistukset, samalla kun heidät
puetaan Pyhän Pappeuden vaatteeseen. Heille opetetaan myös
rukouksen oikea järjestys.
Rukouksen oikea järjestys
Tämä on oikeastaan ainoa elävä
kohtaus koko seremoniassa. Kun kaikki salaisuudet (paitsi viimeistä
verhon luona) on annettu, kun kaikki temppelivaatteet ja -asusteet
on puettu päälle eri tavoin ja kun rituaalin muut osat
on käyty läpi, istuutuvat osanottajat katsomaan seuraavaa:
Seremoniamestari
kutsuu yleisön joukosta todistajaparin ja seitsemän-kahdeksan
muuta paria. Hän pyytää heitä asettumaan ympyrään
alttarin ympäri. He toistavat seremoniamestarin johdolla kaikki
saamansa pappeuksien nimet, merkit ja rangaistukset. Sitten he muodostavat
rukouksen oikean järjestyksen.
Sisaret
peittävät kasvonsa hunnulla (myös muut naispuoliset
osanottajat). Sitten jokainen pari liittää oikeat kätensä
patriarkallisin ottein; jokainen nostaa vasemman käsivartensa
ja asettaa kyynärpäänsä vierellään
seisovan henkilön päälle. Seremoniamestari tarkistaa
huolellisesti, että kaikki seisovat oikeassa asennossa. Sitten
hän polvistuu alttarin ääreen ja esittää
rukouksen. Ympyrässä seisovat toistavat hänen sanomansa
lause lauseelta.
Rukous
on yleensä pitkä ja monimutkainen koskettaen monia aiheita
profeetan terveydentilasta osanottajien turvalliseen kotiinpaluuseen
ja esirukoukseen. Se alkaa, kuten niin usein mormonien rukoukset,
sanoilla "Taivaallinen isä" ja päättyy
sanoihin "Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen." Ympyrässä
seisovat sanovat myös aamenensa ja heitä käsketään
palaamaan paikoilleen.
Temppelin esirippu eli verho
Endowmenttiseremonia päättyy
kohokohtaansa seremoniaan esiripun luona. Jokainen osanottaja joutuu
esittämään oppimansa Herraa edustavan temppelityöntekijän
kuulustellessa häntä verhon takaa.
Esiripun
osio on seitsemän jalkaa (n. 2,5 metriä) korkea ja kolme
jalkaa (n. 1 metri) leveä, norsunluun värinen kangaspaneli,
joka riippuu kauniisti työstetyssä puukehikossa. Siinä
on seitsemän "Pyhän pappeuden merkkiä",
jotka vastaavat osanottajan garmentissa oleviin merkkeihin. Kolme
näistä merkeistä on ommeltu tarpeeksi isoiksi aukoiksi,
jotta niistä voi pistää kätensä tai käsivartensa
läpi. Jokaisen tällaisen esiripun osion välissä
on verhottu aukko, josta osanottaja lopuksi vedetään läpi
esiripun. Los Angelesin temppelissä esirippuun kuuluu ehkä
n. 60 osiota, tasan jaettuna miesten ja naisten kesken.
Esirippu
on terrestrisen huoneen etuosassa ja erottaa sen selestisestä
huoneesta, joka edustaa selestistä valtakuntaa (ylintä
taivasta). Sinne pääsevät ne mormonit, jotka onnistuvat
pitämään kaikki käskyt, ja jotka jatkavat kehitystään
jumaliksi ja luovat omia maailmoita vaimojensa kanssa, kansoittaen
ne uusilla ihmishengillä. Terrestriseen valtakuntaan pääsevät
hyvät kristityt, mormoniopista tietämättömät
mutta hyvät ihmiset, ja hyvät mutta ei tarpeeksi hyvät
mormonit, noin yksinkertaistaen.
Esiripun
takana toimiva työntekijä edustaa Herraa, ja joku toinen
työntekijä esittelee osanottajan kerrallaan esiripun luona,
auttaen osanottajaa jos on tarvis. "Herra" työntää
kätensä läpi esiripun ja tekee pappeuksien otteet
vuoron perään osanottajan kanssa samalla kysyen niiden
nimiä ja merkkejä. Vastauksien on oltava sanatarkkoja.
Tämän
rituaalin kohokohta on Melkisedekin pappeuden toinen merkki, patriarkallinen
kädenpuristus, eli Varma naulan merkki. Se annetaan osanottajalle
vasta nyt. Ennen v. 1990 tähän rituaalin kohtaan kuului
eriskummallinen syleily osanottajan ja "Herran" välillä:
Veljeskunnan viisi kosketuskohtaa
Veljeskunnan viisi kosketuskohtaa ovat
oikean jalan sisäpuoli toisen oikean jalan sisäpuolta
vasten, polvi polvea vasten, rinta rintaa vasten, käsi selkää
vasten ja suu korvaa vasten.
Sekä
osanottaja että verhon toisella puolella seisova temppelityöntekijä
työntävät vasemman käsivartensa oiken reiän
kohdalta verhon läpi samalla kun oikeat kädet ovat patriarkallisessa
kädenpuristuksessa. He syleilevät toisiaan tiukasti verhon
läpi niin että jokainen tärkeä yllämainittu
kohta yhtyy toisen vastaavaan kohtaan. Temppelityöntekijä
lausuu merkin nimen osanottajalle, jonka jälkeen osanottaja
toistaa sen sanatarkasti.
Merkin
nimi on "Terveys navassa, ydin luissa, voima kupeissa ja jänteissä,
olkoot pappeuden voima minun päälläni ja jälkeläisteni
päällä kautta kaikkien ajan sukupolvien ja kautta
koko iankaikkisuuden."
Tämä
on samantapainen manaus, jota hoetaan erilaisissa noituusrituaaleissa,
Mustassa messussa tai voodoossa. Se oli ollut käytössä
useita vuosisatoja ennen kuin Joseph Smith kutoi sen seremoniaansa.
Monia
naispuolisia osanottajia häiritsi suuresti tämä syleily
verhon luona. Kun kaikki verhon takana toimivat ovat miehiä,
ei varmaankaan tuntunut hyvältä olla niin läheisissä
kosketuksissa aivan vieraan miehen kanssa (paitsi kun oma aviomies
veti vaimonsa verhon läpi). Jotkut temppelityöntekijät
olivat ilmeisesti myös hiukan liian innokkaita tässä
tilanteessa. Tällä verhon luona tapahtuvalla kikkailulla
on varmaankin ollut suuri vaikutus siihen, että vähemmän
kuin 10 % kelvollisista mormoneista kävi säännöllisesti
temppelissä kun melkein 30 % on käynyt läpi seremonian
kertaalleen.
Syleily
hävitettiin temppeliseremoniasta huhtikuussa 1990.
Kun
osanottajat on toistanut oikein kaikki vaaditut vastaukset ja käsimerkit,
temppelityöntekijä vetää hänet verhon läpi
selestiseen huoneeseen. Se on seremonian huippu ja palkinto osanottajan
kestävyydestä ja suorituksesta.
Selestinen huone
Selestinen huone on suuri, elegantisti
koristeltu ja kalustettu olohuone. Sillä ei ole muuta tarkoitusta
kuin että seremonioihin osallistujat saavat istua tai seistä
siellä muutamia minuutteja odotellessaan sukulaistensa tai
ystäviensä tuloa verhon läpi. Keskustelu on sallittu
ainoastaan kuiskaten. Paikka on ainoa, jossa mormoni voi tehdä
kysymyksiä temppeliseremonioista. Sen oletetaan olevan paikka,
jossa voi mietiskellä, etsiä innoitusta tai vastauksia
kysymyksiin. Todellisuudessa osallistujien ei kuitenkaan sallita
jäädä huoneeseen kovin pitkään. Siellä
on harvoin ketään jolle voisi tehdä kysymyksiä
tai jonka kanssa keskustella ongelmista. Koko prosessi on eräänlaista
tehokasta liukuhihnatuotantoa.
Seremonioihin
osallistuneet siirtyvät (yhä temppeliasussa) selestisestä
huoneesta ulos sivuovesta ja takaisin alakerran pukukoppeihin. Siellä
jokainen vaihtaa ylleen tavalliset vaatteensa ja voi lähteä
pois silloin kun hänelle sopii. Sisäänkäynnin
lähellä on mukava odotushuone, jossa hän voi odotella
sukulaisiaan ja ystäviään.
Viisi lakia, joita osanottajat vannovat noudattavansa
Kaikki temppeliseremoniaan osallistujat tekevät
liiton, jossa he lupaavat noudattaa näitä viittä
lakia ja elää niiden mukaan.
- Kuuliaisuuden laki. Osallistujat lupaavat olla
kuuliaisia Elohimin laille ja pitää hänen käskynsä.
Ennen v. 1990 naiset tekivät lupauksen aviomiehilleen, eivät
Elohimille.
- Uhrauksen laki. Osallistujat lupaavat antaa kaikkensa,
jopa elämänsä, mikäli tilanne vaatii, Jumalan
valtakunnan rakentamiseksi.
- Evankeliumin laki. Osallistujat lupaavat noudattaa
evankeliumin lakia ja välttää kevytmielisyyttä,
kovaäänistä naurua, pahan puhumista Herran voidellusta
ja Jumalan nimen väärinkäyttöä sekä
kaikkia muita epäpyhiä ja epäpuhtaita tapoja.
- Siveyden laki. Osallistujat lupaavat pidättäytyä
seksistä paitsi omien laillisten aviopuolisoidensa kanssa.
- Pyhityksen laki. Osallistujat lupaavat pyhittää
aikansa, kykynsä ja kaiken, millä Herra on heitä
siunannut tai siunaava, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen
Kristuksen kirkolle Jumalan valtakunnan rakentamiseksi ja Siionin
perustamiseksi.
Neljä tunnusta (käsimerkkiä) ja niiden nimet
Jokaiselle osallistujalle annetaan nämä
neljä salaista tunnusta tai käsimerkkiä, joihin kuuluu
nimet ja otteet (ja rangaistukset v. 1990 asti).
Aaronin pappeuden ensimmäinen
tunnus
Puristetaan oikeat kädet yhteen niin, että peukalonivel
osuu käden ensimmäisen rystysen päälle.
Sen nimi on se uusi nimi, jonka osallistuja on saanut temppelissä
sinä päivänä.
|
Aaronin pappeuden toinen
tunnus
Puristetaan oikeat kädet yhteen niin, että peukalonivel
osuu ensimmäisen ja toisen rystysen väliin. Sen
nimi on etunimesi. (Jos nimesi on Pekka Virtanen, niin tunnuksen
nimi on "Pekka", vastaavasti, jos olet Eila Virtanen,
niin tunnuksen nimi on "Eila".)
|
Melkisedekin pappeuden ensimmäinen
tunnus eli Naulan merkki (tai jälki) tehdään
siten, että osallistuja panee oikean kätensä
eteensä kyljittäin sormet tiukasti yhdessä
eteenpäin osoittaen, peukalo 90 asteen kulmassa, ja tunnuksen
antaja asettaa etusormensa vastaanottajan kämmenen keskelle
ja peukalonsa kämmenselälle. Tunnuksen nimi on "Poika".
|
Melkisedekin pappeuden toinen
tunnus, Patriarkaalinen kädenpuristus eli Varma naulan
merkki (tai jälki) annetaan puristamalla oikeat kädet
yhteen pikkusormet toisiinsa lomittuen ja painamalla etusormi
ranteen keskikohtaan. Tunnuksen nimi on "Terveys navassa,
ydin luissa, voima kupeissa ja jänteissä, olkoot
pappeuden voima minun päälläni ja jälkeläisteni
päällä kautta kaikkien ajan sukupolvien ja
kautta koko iankaikkisuuden."
|
Neljä merkkiä ja kolme rangaistusta
1 Aaronin pappeuden ensimmäisen tunnuksen
merkki ja rangaistus
Tehdään kohottamalla oikea käsi
suoraan kulmaan, kämmen eteenpäin, sormet tiukasti yhdessä,
peukalo ojennettuna ulospäin.
Rangaistuksen
symbolina asetetaan oikea peukalo vasemman korvan alle kämmen
alaspäin, sormet tiukasti yhdessä. Peukalo vedetään
nopeasti kurkun yli oikeaan korvaan asti, sitten annetaan käden
vaipua sivulle. Tämä kuvaa kurkun katkaisua korvasta korvaan
ja kielen repimistä kannoiltaan.*
2 Aaronin pappeuden toisen tunnuksen merkki
ja rangaistus
Tehdään kohottamalla oikea käsi
eteen, kämmen muodostaa kupin, käsivarsi suoran kulman.
Vasen käsivarsi kohotetaan suoraan kulmaan.
Rangaistuksen
symbolina asetetaan oikea käsi vasten vasenta rintaa ja vedetään
käsi nopeasti yli rintakehän ja pudotetaan sitten molemmat
kädet alas sivuille. Tämä kuvaa rintakehän aukiviiltämistä
ja sydämen ja muiden elinten ulosrepimistä ja hajottamista
kedolle lintujen syötäviksi.**
3 Melkisedekin pappeuden ensimmäisen
tunnuksen merkki ja rangaistus
Tehdään asettamalla vasen käsi
eteen, kämmen muodostaa kupin ja käsivarsi suoran kulman.
Oikea käsi tuodaan eteen kämmen alaspäin, sormet
tiukasti yhdessä ja peukalo ulospäin ojennettuna. Peukalo
asetetaan vasemman lonkan kohdalle.
Rangaistuksen
symbolina vedetään peukalo nopeasti vatsan yli ja annetaan
sitten molempien käsien vaipua sivuille. Tämä kuvaa
vatsan auki viiltämistä ja suolten repimistä ulos
maahan.**
4 Melkisedekin pappeuden ensimmäisen
tunnuksen merkki (rangaistusta ei mainita)
Tehdään kohottamalla molemmat
kädet suoriksi, korkealle pään päälle,
kämmenet eteenpäin, sormet tiukasti yhdessä. Kädet
lasketaan rytmikkäästi alas samalla manaten "Oi Jumala,
kuule suuni sanat". Tämä tehdään kolme
kertaa. Aikaisemmin sanottiin taikasanat, "PEI LEI EIL, PEI
LEI EIL, PEI LEI EIL." Tämän Joseph Smith väitti
olevan muinaisen Aadamin puhdasta kieltä.
* 1930-luvulle asti rangaistukset esitettiin selvästi
niin kuin ne on tässä kerrottu. Osanottaja teki liiton
eli suostui siihen, että jos hän paljastaisi nämä
salaisuudet, niin mormonivanhimmat saisivat kirjaimellisesti rangaista
heitä esitetyllä tavalla. Tätä kutsutaan "verisovitukseksi".
Se on yhä kirkon oppia.
** Rangaistusten sisältöä ei
enää selitetä osanottajille niin selvästi kuin
varhaisempina vuosina. Nykyään niitä kuvaillaan sanoilla
"elämäni saa päättää tietyin
eri tavoin". Osanottaja tekee sairaalloisen rangaistusta kuvaavan
eleen ja vahvistaa siten, että ennen kuin paljastaa salaiset
tunnukset, nimet, merkit ja rangaistukset, hän sallii "elämänsä
päätettävän".
Vapaamuurarien symboleja ja riittejä, joita käytetään
mormonitemppeleissä
Kiivaasta kiistämisestä huolimatta mormoniendowmentin
ja vapaamuurarien (Free and Accepted Masons, Free Masons) riittien,
symbolien, merkkien, kädenpuristusten ja rangaistusten välillä
on suora yhteys.
Joseph
Smith otti vastaan vapaamuurariutensa ensimmäisen asteen 15.3.1842,
ja korotettiin jo seuraavana päivänä 32. asteen Kuninkaallisen
Salaisuuden suurmestariksi (History of the Church, osa 4,
ss. 550, 552). Kuusi viikkoa myöhemmin, 4.5.1842, Smith opetti
näitä vapaamuurarien salaisuuksia mormonijohtajille omina,
Jumalalta saatuina "ilmoituksinaan" temppeliendowmenttina
(History of the Church, osa 5, ss. 1-2) samassa tilassa,
jossa vapaamuurarien kokouksia pidettiin.
Joseph
Smith kehitti ne perustavat seremoniat ja symbolit, jotka nyt tunnetaan
endowmenttina, nimenomaan vapaamuurareilta oppimistaan asioista.
Vapaamuurariuden saloihin hän kutoi oman erityisen okkultismilajinsa
ja väitti, että se oli "ilmoitusta" taivaasta.
Ilmiselviä yhtymäkohtia:
Kaikkinäkevä silmä |
Voitelu öljyllä |
Esiliina |
Mehiläiskeko |
Suorakulma ja harppi |
Aurinkosymboli |
Salaisuuteen vihityille annetaan
erityinen asu |
Ihokkaan merkit |
Kuun symboli |
Annetaan uusi nimi |
Kädenpuristuksen tunnusmerkki |
Tähtisymboli |
Kädenpuristukset |
Veljeskunnan viisi yhtymäkohtaa |
Maan symboli |
Temppelit |
Tabernaakkelit |
Juhlallinen liitto temppelissä |
Kaikkeinpyhimmän valtaistuimen
sijoitus |
Aaronin ja Melkisedekin pappeudet |
Erityinen rukouspiiri |
Sanonta: "Herralle pyhitetty" |
Salaisuuksien säilyttäminen
veri- ja kuolonvalojen voimalla. Näihin sisältyy sairaalloisia
eleitä ja sanoja, jotka kuvailevat salaisuuksien paljastamisesta
sovittuja rangaistuksia. |
Temppeliavioliitto ajaksi ja iankaikkisuudeksi
Normaalikokoiseen temppeliin mahtuu 6-20 sinetöintihuonetta,
joissa suoritetaan avioliittoon vihkimisseremonioita ja sinetöintejä
sekä eläville että kuolleille. Aiemmin vihitty pari,
elävä tai kuollut, voidaan sinetöidä yhteen
niin että heidän avioliittonsa kesto jatkuu kuoleman yli
aina iankaikkisuuteen. Tyypillisenä kevätlauantaina voidaan
Los Angelesin temppelissä toimittaa 60-100 vihkimistä
ja sinetöintiä. Useimmat parit ovat nuoria.
Sinetöintihuoneet
ovat kauniisti sisustettuja ja kalustettuja. Seiniä kiertää
rivi hienoja ruokailuhuoneen tyylisiä tuoleja, ja keskellä
seisoo kaunis alttari. Kahta vastakkaista seinää peittää
peili, mikä antaa vaikutelman "ikuisuuden" jatkuvuudesta
molempiin suuntiin.
Seremonian
toimittaja on temppelin sinetöijä, joka on kutsuttu tähän
tehtävään erityisen hengellisenä miehenä.
Huone on usein täynnä vihkiparin lähisukulaisia ja
ystäviä, joilla myös pitää olla voimassaoleva
temppelisuositus. Kaikki ovat tavallisesti valkoisissa vaatteissa.
Loppulause
Mormoneille vakuutetaan, että mitä useammin
käy temppelissä, sitä paremmin alkaa ymmärtää seremonian symboliikkaa
ja evankeliumin sanomaa. Pikemminkin tuloksena saman filmin toistamisesta
ja käsiliikkeiden sekä tunnusten hokemisesta ja naurettavien vaatekappaleiden
kanssa tohisemisesta on tuloksena nuokkuva yleisö mikään
ei muutu, eivätkä Jumala tai Jeesus sen paremmin kuin Pietari, Jaakob
tai Johanneskaan tai enkeleitä ilmesty temppeleissä profeettojen
vakuutuksista huolimatta.
Käytyäsi
läpi endowmenttiseremonian itseäsi varten voit käydä temppelissä
niin usein kuin haluat tekemässä saman kuolleiden puolesta, mikäli
sinulla on temppelisuositus. Mormoneja kehotetaan tekemään sukututkimusta
ainakin neljän sukupolven verran, jotta heillä olisi omien sukulaistensa
nimiä viedä mukanaan temppeliseremonioihin. Tämän vuoksi
Salt Lake Cityssä Utahissa säilytetään miljoonia
ihmisiä kattavat mikrokortit valtavissa kallioluolissa. Juuri
mormonit kuvasivat Suomessakin 40-50-luvuilla kirkonkirjat.
|