Anna todistuksesi
Lähetyssaarnaajia opetetaan antamaan todistuksensa, jotta
sinä "tuntisit hengen". Todistus on hengellinen vakuutus
siitä, että tiedät jonkin asian olevan totta. "Todistuksen
antaminen" tarkoittaa, että henkilö ilmaisee varmasti
ja vakaasti tietävänsä, että heidän opettamansa
asia on tosi. Todistusten pitää olla suorassa suhteessa
kulloinkin opetettavaan asiaan, niiden ei pidä sisältää
löpinää, ja samalla on pidettävä yllä
tasa-arvoista suhdetta tutkijaan.
Lähetyssaarnaajan oppaassa lainataan Boyd K. Packeria:
Oi, voisinpa opettaa teille tämän yhden periaatteen.
Todistuksen löytää juuri antaessaan
sen! Jossakin vaiheessa etsiessäsi hengellistä tietoa,
teet "uskon loikan", niin kuin sitä filosofit kutsuvat.
Se on se hetki, jolloin olet mennyt valon reunamalle ja astunut
pimeyteen huomataksesi, että polku edessäsi on valaistu
vain parin askeleen matkalta. Kuten pyhät kirjoitukset sanovat:
"Ihmisen henki on Herran lamppu, se valaisee sydämen perimmät
sopet." (Sananl. 20:27)
On yksi asia saada todistus jostakin, mitä olet lukenut
tai mitä joku toinen on sanonut; siinä on tarpeellinen
alustus. On aivan toinen asia saada Hengen vahvistus rinnassasi
sille, mitä sinä olet todistanut oikeaksi. Etkö
ymmärrä, että se tarjotaan sinulle silloin, kun
jaat sen muille? Kun annat sen, mitä sinulla on, saat runsaan
korvauksen! ("The Candle of the Lord," Ensign,
Jan. 1983, pp. 54-55)
Tutkijan on tärkeää ymmärtää
tämän tekstin epäsuora sisältö. Kun lähetyssaarnaaja
antaa todistuksensa ja sanoo esimerkiksi: "Tiedän Pyhän
Hengen kautta, että pappeus palautettiin", niin sen ei
välttämättä tarvitse tarkoittaa, että hänellä
on hengellinen vakuutus siitä, vaan pikemminkin että
hän pyrkii saamaan siitä hengellisen vakuutuksen.
Hän saattaa siis antaa todistuksensa pyrkiessään
saamaan sen. Näin ollen on punnittaessa lähetyssaarnaajien
todistusta heidän sanomansa totuudesta otettava huomioon se,
että heitä on opetettu ilmaisemaan vakuutusta heidän
etsiessään sitä.
Kerro kokemuksistasi
Lähetyssaarnaajien opas lainaa edesmennyttä
apostoli Bruce R. McConkieta:
Ehkäpä täydellinen malli ... on opettaa se, mikä
löytyy pyhistä kirjoituksista, ja sitten sinetöidä
se elävällä todellisuudella kertomalla samankaltaisesta
tapahtumasta oman armotaloutemme aikana ja meidän kansallemme
ja mikä ihanteellisinta meille itsellemme yksilöinä.
("The How and Why of Faith-promoting stories," New
Era, July 1978, pp. 4-5)
Lähetyssaarnaajia neuvotaan olemaan yksinkertaisia,
selviä ja suoria kertoessaan kokemuksistaan. Heidän on
pidettävä kertomus keskittyneenä opetettavaan asiaan
ja puhua vain kertomuksen kohottavista yksityiskohdista.
Eräässä kohdassa painotetaan: "Älä
kerro menneistä rikkomuksistasi, vaikka yrittäisitkin
auttaa henkilöä, jolla on samoja ongelmia kuin mitä
sinulla on ollut." (Missionary Guide, pp. 77)
On kiintoisaa vertailla, miten pyhät kirjoitukset,
niin Raamattu, Mormonin kirja ja jopa Opin ja liittojen kirja, eivät
epäröi kertoa sankarien "menneistä rikkomuksista"
vrt. Daavid makasi Batseban kanssa, Pietari kielsi Jeesuksen,
Alma nuorempi yritti tuhota kirkon, tai miten Joseph Smith uhmasi
Jumalan käskyä ja antoi käsikirjoituksen Martin Harrisille.
Mutta nykyään kirkon historioitsijoita erotetaan, kun
he kertovat koko totuuden kirkon menneistä johtajista, ja lähetyssaarnaajia
käsketään näyttelemään vain pyhää
julkisivua.
Minusta totuuden rehellinen paljastaminen menneistä
rikkomuksista ja miten selvisi niistä on innoittavampaa
kuin teeskentely, että koko elämä on sujunut täysin
piirustusten mukaan.
Tunnista Pyhän Hengen vaikutus
Lähetyssaarnaajan opas ei paljonkaan auta
siinä, miten oikein Henki voidaan tunnistaa. Oikeastaan se
olettaa, että mitä tahansa tutkija sattuukin tuntemaan
opetuksen aikana, niin se on itse asiassa sitten Henki. Kohdassa,
jossa lähetyssaarnaajia neuvotaan kehittämään
omia, Jeesuksen kaltaisia ominaisuuksia, sanotaan:
Sinun on opittava ero omien toiveidesi ja tunteidesi ja toisaalta
Hengen kehotusten välillä. Herralta tuleva ilmoitus
on aina oleva sopusoinnussa pyhien kirjoitusten ja Herran profeettojen
ilmoitusten kanssa. (Missionary Guide, pp. 29)
Siinä suunnilleen kaikki. Tämän avulla
pitäisi nuoren lähetyssaarnaajan osata erottaa Hengen
tunteminen omista tunteistaan ja ajatuksistaan.
Sitoumusmalliin palataksemme, lähetyssaarnaajia
opetetaan tekemään näin:
- Kysy tutkijalta, miltä hänestä tuntuu.
- Selitä, että se tunne on Pyhä Henki, joka kertoo hänelle kirkon olevan totta.
Tästä saattaa kehkeytyä seuraavanlainen
tilanne:
Eräs tutkija sai lähetyssaarnaajakeskusteluja.
Niistä yhden päätteeksi he polvistuivat rukoilemaan,
ja rukouksen päätyttyä he nousivat ylös. Tutkija
tunsi päänsä hiukan heittävän miellyttävällä
tavalla, mikä ilmiselvästi johtui siitä, että
hän ensin oli istunut rentona jonkin aikaa, sitten polvistunut
ja taas noussut ylös. Toinen lähetyssaarnaajista kysyi,
miltä hänestä tuntui, jolloin tutkija vastasi viitateen
tunteeseen päässään, "Minusta tuntuu melko
hyvältä." Lähetyssaarnaaja vastasi nopeasti:
"Se on Pyhä Henki, joka todistaa sinulle, että meidän
sanomamme on totta!"
|