|
|
||||||||||||||||||||||||
TutustuminenLuottamussuhteen rakentamisen ensimmäinen askel on tutustuminen. Lähetyssaarnaajat esittelevät itsensä sinulle ja auttavat sinua ymmärtämään, että vaikka he näyttävät toisiaan muistuttavilta roboteilta, he ovat jokainen ainutlaatuisia yksilöitä. Todennäköisesti he kertovat mistä ovat kotoisin, jotakin perhesuhteistaan, lähetystyötä edeltäneistä harrastuksistaan ja toimistaan, ja miksi he palvelevat lähetystyössä. Yrittäessään saada sinut tutustumaan heihin he samalla osoittavat kiinnostusta sinuun ja yrittävät saada sinut tuntemaan, että he välittävät sinusta. He kyselevät perheestäsi, harrastuksistasi, työstäsi, tunnetko ketään MAP-kirkon jäsentä, ja mitä ajattelet Jumalasta. (Itse sain kerran tämän vakiokysymyksen kuin salaman kirkkaalta taivaalta, enkä tietenkään käsittänyt, että se kuului ohjelmaan.) Lähetyssaarnaajille opetetaan myös seuraava niksi:
Jos sinulla on vaikkapa urheilusta palkintona saamiasi pokaaleja kirjahyllyssä, niin voit lyödä vaikka vetoa, että he kiinnittävät huomionsa niihin ja kysyvät niistä jotain. Yhteisten uskonkäsitysten varaan rakentaminenOhjelman toisessa vaiheessa lähetyssaarnaajat rakentavat ystävyyttä yhteisten uskomusten pohjalle. Monet kristityt arvostelevat mormonismia siitä, että se pyrkii esiintymään enemmän keskivertokristillisyytenä kuin mitä se todellisuudessa onkaan, ja siitä, että se käyttää samaa kieltä kuin kristityt, mutta tarkoittaakin jotakin muuta sanoillaan. Uskon, että tämä kritiikki on perusteltua, ja että mormonikirkko hämmentää tarkoituksellisesti kantaansa keskittymällä samankaltaisuuksiin eikä eroihin. Työpaikoilla on usein pari aihetta, joista keskusteltaessa pätevät kirjoittamattomat säännöt. Nämä alueet ovat usein politiikka ja uskonto, joista keskustetaessa on oltava varovainen. Ihmisillä on näistä asioista voimakkaita tunteita, ja jos käy ilmi, että tietyillä kahdella ihmisellä on eriävät mielipiteet näillä alueilla, niin keskustelu niistä aiheista pyrkii vieroittamaan nämä keskustelijat toisistaan, mikä on negatiivista. Lähetyssaarnaajien päämääränä on rakentaa "hyvä, hengellinen suhde" kanssasi, suhde, joka on jotain "enemmän kuin pinnallinen ystävyys". Tämä on hyvin vaikeaa, mikäli käsityksenne uskonnosta vieraannuttavat teitä toisistanne, ja koko lähetyssaarnaajakeskustelujen tarkoituksena on keskustella juuri uskonnosta. Näin muodostuu "lähetyssaarnaajan ongelma":
Kun lähetyssaarnaajat näin ovat puun ja kuoren välissä, kirkko on päättänyt uhrata selvyyden suhteiden rakentamisen alttarille. Tämä toimii tietenkin vain tiettyyn rajaan asti, sillä eiväthän lähetyssaarnaajat voi sanoa uskovansa juuri niin kuin tutkija uskoo kaikista asioista — silloinhan he eivät koskaan pääsisi lähemmäs päämääräänsä eikä tutkija näkisi mitään syytä kääntyä mormoniksi. Sen vuoksi lähetyssaarnaajien vakiokeskustelut kirjoittanut komitea on pyrkinyt erottamaan materiaalista vähimmäismäärän uskomuksia, jotka tarvitaan motivoimaan tutkija jättämään oma uskontonsa mormonismin hyväksi. Tuo uskomussarja on esitetty keskitetysti kolmannen keskustelun tekstissä. Loput opetuksista pyrkivät keskittymään yhteisille uskomuksille perustuvien keskustelujen luomiseen ja näihin liittyvään mormonin elämäntyylin omaksumiseen askel askeleelta. "Osoita empatiaa"Kolmas vaihe yhteisille uskomuksille luomisessa on myötäeläminen. Lähetyssaarnaajat pyrkivätkin ymmärtämään, miltä sinusta tuntuu ja osoittamaan, että he ymmärtävät. Tutkija kokee yleensä tällaisen asenteen erittäin positiivisena.
|
||||||||||||||||||||||||
Kehota